Yleisetnografiset kokoelmat

Esineitä kaikilta mantereilta.

Osa Kansallismuseon vanhimmista kokoelmista kuuluu yleisetnografiseen kokoelmaan, yli 40 000 esinettä. Etenkin arktisen alueiden kansoilta 1800-luvun alusta karttuneet esineistöt ovat kansainvälisestikin merkittäviä. Venäjän siirtomaahallinnon palveluksessa toimineen A. A. Etholénin Alaska-kokoelma ja kielen- ja kulttuurintutkijoiden Siperiasta keräämät esineistöt ovat yleisetnografisen kokoelman helmiä.

Monenlaisissa muissakin tehtävissä maailmalla matkanneet ja työskennelleet ovat hankkineet esineitä yleisetnografisiin kokoelmiin, ja toki esineitä on kerätty myös museon oman keruutoiminnan kautta. Kiinaan ja Alaskaan matkanneet merimiehet ja valaanpyytäjät saattoivat hankkia matkamuistoja sekä eksoottisia esineitä ja näytteitä opetus- ja tutkimuskäyttöön. Myös sosiaaliantropologit, kuten Edvard Westermarck, hankkivat 1900-luvun alussa ajan tavan mukaan esineistöjä osana kenttätyötään.

Kokoelmaan kuuluu myös historiallisia väriläiskiä, joihin liittyy huikeita tarinoita. Venäjän armeijan everstinä palvellut C. G. Mannerheim lähetettiin vuosiksi 1906–1908 sotilastiedustelijaksi itään, ratsain halki Keski-Aasian ja tiibetiläisalueen kohti Pekingiä. Peittääkseen matkansa todellisen luonteen hän esiintyi tutkijana, ja uskottavuuden vuoksi hankki mittavan esinekokoelman alueen kansoilta ja otti yli tuhat valokuvaa, jotka osaltaan kertovat kaksivuotisesta seikkailusta Keski-Aasian autiomaiden ja vuoristojen halki.

Myös lähetystyö maailman eri kolkilla on täydentänyt kokoelmia, kuten Martti Rautasen 1800-luvun lopulla keräämän Ambomaa-aineiston. Niitä täydentävät uudemmat mittavat lahjoitukset: Suomen Lähetysseuran lakkautetun Kumbukumbu-museon esineistö liitettiin yleisetnografisiin kokoelmiin vuonna 2015, ja Suomen Vapaakirkon etupäässä Himalajan kansoilta 1800-luvun lopulta karttunut esineistö vuonna 2016.

1970-luvulta lähtien yleisetnografista kokoelmaa ovat kartuttaneet myös eri maissa asuneet diplomaatit ja kehitysyhteistyöntekijät. Suuriakin esinekokonaisuuksia on saatu keräilijöiden testamenttilahjoituksina. Muuten kartuttamisen painopiste on siirtynyt nykyajan esineistön hankintaan etenkin kulttuurintutkijoiden kenttätöiden yhteydessä, jolloin hankinta voidaan luotettavasti dokumentoida. Oma keruutoiminta on pyritty yhdistämään näyttely-, opetus- ja tutkimushankkeisiin.

Ympäri maailmaa peräisin olevat yleisetnografiset kokoelmat kiinnostavat paitsi suomalaista yleisöä, myös niiden alkuperäisten tekijöiden, omistajien ja käyttäjien perillisiä. Viime vuosina esimerkiksi ambolaiseen ja Japanin buddhalaiseen esineistöön mutta etenkin Alaska-kokoelmaan ovat perehtyneet paikalliset artesaanit ja tutkijat.