Tatuointikone

Kuukauden esine - Heinäkuu 2021

Erittäin ominaista on synnynnäiselle rikoksentekijälle vähentynyt herkkyys, erittäinkin kivuntuntemisessa, mikä ilmenee tällaisten rikollisten tavassa tatuoida itsensä, kevytmielisyys, julmuus, laiskuus, taikausko, erityinen rikolliskieli y.m.”

Vuonna 1935 Suomen Poliisilehdessä käsiteltiin näin italialaisen kriminologin Cecare Lombroson (1835–1909) teoriaa rikollisten ominaisuuksista ja tatuointitaipumuksesta. Lombroson mukaan rikollisilla oli primitiivisinä pidettyjä piirteitä, kuten väkivaltaisuutta, laiskuutta sekä taipumus tatuoida ihoaan. Lombroson näkemykset todettiin myöhemmin perusteettomiksi, mutta tatuoinnit säilyivät osana rikollisten ja vankien kulttuuria. Suljetun ja hierarkkisen vankilayhteisön tatuoimiskulttuuri raottaakin tatuoimisen ja vankeinhoidon historiaa.

Tatuoinnit ovat kuuluneet ihmiskunnan historiaan useiden tuhansien vuosien ajan ympäri maailman. Tatuoinneilla on ollut monia erilaisia kulttuurisidonnaisia merkityksiä, ja ihmisten suhtautuminen iholle tatuoituihin merkkeihin on vaihdellut aikojen saatossa. Tatuointeja on tehty vuosituhansien aikana erilaisilla terävillä välineillä, joilla ihon pinta on puhkaistu halutun kuvion saamiseksi. Ihoa on pistetty ompeluneuloja, veitsenkärkiä ja nauloja käyttäen sekä väriaineeseen kastetuin luupiikein ja puutikuin.

Varhaisin tunnettu yhteys rikollisten ja tatuointien välillä on rikoksentekijöiden merkitseminen. Tapa levisi mahdollisesti Persiasta antiikin Kreikkaan ja Roomaan. Tatuoimisen tarkoituksena oli leimata eli stigmatisoida yhteisön ulkopuolisia ihmisryhmiä. Stigma tai stigmata on muinaiskreikaksi tarkoittanut käärmeenpureman jälkiä sekä ihmisen tekemiä tatuointeja. Häpeää ja erillisyyttä aiheuttavien merkkien tatuoiminen jatkui laajalti antiikin ajan jälkeenkin, sillä rikollisia tatuoitiin eri puolilla Eurooppaa vielä 1800-luvulla.

Tatuoinnit yhdistettiin erityisesti rikollisiin, sotilaisiin ja merimiehiin, vaikka ne koristivat muidenkin vartaloita. Tatuoiminen oli jonkin aikaa myös muoti-ilmiö suurkaupunkien kuten Lontoon ja New Yorkin yläluokan keskuudessa 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Tatuoinnit säilyivät pitkään marginaalissa, mutta 1960-luvulta lähtien tatuointikulttuurista tuli länsimaissa yhä näkyvämpi, ja iholle tatuoidut kuvat yleistyivät osaksi yksilöllistä tyyliä.

Nykyisestä valtavirtaistuneesta tatuoimiskulttuurista huolimatta vankilatatuointikulttuuri elää edelleen. Tatuointivälineiden hallussapito on kielletty suomalaisissa vankiloissa. Terävät välineet on kielletty terveysriskin ja henkilökunnan työturvallisuuden takia. Vangeilta tavatut tatuointivälineet takavarikoidaan, ja järjestyssääntöjen vastaisesta toiminnasta voidaan rangaista. Vankilatatuointeja ei ole juuri tutkittu Suomessa, eikä niiden lukumäärästä ole tarkkaa tietoa.

Tatuoiminen vaatii vankilassa kekseliäisyyttä ja hieman vaivannäköä. Vankiloissa tatuointivälineinä on käytetty harjan piikkejä, niittejä ja paperiliittimiä, joiden avulla ihoon on voitu viiltää tai pistää kuvioita. Sähkökäyttöisiä tatuointikoneita on tehty käsillä olleista materiaaleista: tarkoitukseen ovat kelvanneet esimerkiksi pienikokoiset moottorit, erilaiset metalli- ja muoviosat sekä kuulakärkikynien ja hammasharjojen varret. Tatuointikoneissa käytetyt moottorit on otettu hiljaisista laitteista, kuten DVD-soittimista tai peliohjaimista. Koneiden surinaa on myös yritetty peittää radion tai television äänillä. Myös tatuointivärejä valmistetaan vankilassa kekseliäin keinoin: kengänpohjasta tai autonrenkaasta kuumentamalla, noesta ja mustekynien väriainetta hyödyntämällä. Tatuointivälineitä myös salakuljetetaan muurien sisäpuolelle.

Kuukauden esine, tatuointikone, on takavarikoitu Helsingin keskusvankilan eli Sörkan miesosastolla vuonna 1980 tai 1990 – esineen luovutustietoihin kirjatussa vuosiluvussa viimeistä edellinen numero on epäselvä. Sen voimanlähteenä on patteri, josta virta on kulkenut mustia sähköjohtoja pitkin koneen moottoriin, joka liikuttaa neulaa edestakaisin. Varsiosa on muotoiltu metallisesta tangosta, jonka päässä on grippi eli koneen osa, josta tatuoidessa on pidetty kiinni. Grippi on kiinnitetty koneistoon maalarinteipillä. Varren päässä on muovinen lyijytäytekynän kärki, johon on asetettu ohut neula.

Vankilassa tatuoinnin on saattanut saada tutulta ilmaiseksi tai kahvipaketin hinnalla, mutta erityisen taitavalta tatuoijalta tatuointiliikettäkin kalliimpaan hintaan. Koska tatuoinnit tehdään vankilassa itse tehdyillä laitteilla, voi tatuointijälki olla suttuinen. Huonompilaatuiset kuvat kertovat tatuointeja tuntevalle kuvion syntyneen vankilassa. Tatuointeja tehdään vankilassa salassa ja nopeasti suoraan iholle, harvemmin mallipiirrosta tai siirtokuvaa apuna käyttäen.

Vankiloissa ei ole ollut käytössä tatuointiliikkeiden standardikuvastoja, joista tatuoitava on voinut valita mieleisensä kuvan. Vankilatatuointikulttuurissa on kuitenkin kehittynyt vankien ihoilla toistuva ja tunnistettava kuvasto, johon kuuluvat muun muassa uskonnolliset, eroottiset ja kuolemasta muistuttavat aiheet. Tatuointeja on vankiloissa tehty eri puolille vartaloa ja sijainnilla on voinut olla aiheesta riippuen tarkempi merkitys tai viesti. Rintaan tatuoidun sikaria polttavan pääkallon on esitetty esimerkiksi symboloivan varkaan uraa ja silmäkulmaan tatuoidun kyyneleen tappoa.

Vankilatatuoinneilla ei kuitenkaan ole yksiselitteisiä merkityksiä. Ne voivat olla symboleita eletystä elämästä, jolloin kuvat kertovat vangin menneisyydestä ja identiteetistä. Muistotatuoinnit ovat kunnianosoitus menetetyille läheisille tai muistuttavat kotona odottavista rakkaista. Vankilatatuoinneilla on myös viestitty tehdyistä rikoksista, rikollisesta elämäntavasta, vankilatuomioista sekä kuulumisesta rikollisryhmään. Kuvia on otettu vankilassa myös spontaanisti, koristeeksi iholle ja ajan kuluksi. Vankilatatuoinneilla onkin usein samanlaisia merkityksiä, kuin muurien ulkopuolella.

Tatuointikone kuuluu vankilamuseon kokoelmaan, joka siirtyi Rikosseuraamuslaitokselta Museovirastolle ja Suomen kansallismuseolle vuonna 2019. Kokoelmaa esitellään Hämeenlinnan entisessä lääninvankilarakennuksessa eli Suomen kansallismuseon Vankilassa. Tatuointikone on esillä Vankilan kesän 2021 uudessa tatuointiaiheisessa näyttelyssä.

Anni Minkkinen ja Helena Schulman

Kirjallisuutta:

Anderson Clare 2000. Godna: Inscribing Indian Convicts in the Nineteenth Century. Teoksessa Written on the Body. The Tattoo in European and American History. Reaktion Books. 102–117.

Angel Gemma 2012. The Tattoo Collectors. Inscribing Criminality in Nineteenth Century France. Bildwelten des Wissens, 9. 29–38. https://www.researchgate.net/p...

Bradley James 2000. Body Commodification? Class and Tattoos in Victorian Britain. Teoksessa Written on the Body. The Tattoo in European and American History. Reaktion Books. 136–155.

Caplan Jane 2000. ‘National Tattooing’: Traditions of Tattooing in Nineteenth-century Europe. Teoksessa Written on the Body. The Tattoo in European and American History. Reaktion Books. 156–173.

van Dinter Maarten Hesselt 2005. The World of Tattoo: An Illustrated History. Amsterdam, KIT Publishers.

Lombroso Ferrero Gina 1911. Criminal Man, According to the Classification of Cesare Lombroso.

Helsenius Mikko & Ruotsalainen Jari 2020. Merimiestatuoinnit. Helsinki, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Jones C. P. 2000: Stigma and Tattoo. Teoksessa: Written on the Body. The Tattoo in European and American History. Reaktion Books. 1–16.

Juntunen Juho 2004. Tatuoitu. Helsinki, WSOY.

Lahti Pirkko & Pettinen Aira 1985. Kävelevä kuvakirja: tutkimus vankien tatuoinneista. Helsinki, Vankeinhoidon koulutuskeskus.

Ruotsalainen Jari 2015. Iholle kaiverrettu: tatuoimisen kulttuurinen murros Suomessa. University of Eastern Finland.

Russian Criminal Tattoo Encyclopaedia Volume II. 2006, FUEL Publishing.

Russian Criminal Tattoo Encyclopaedia Volume III. 2008, FUEL Publishing.

Suomen poliisilehti, 15.05.1935 no 9. Kansalliskirjasto, digitaaliset aineistot. https://digi.kansalliskirjasto...

The Digital Panopticon: Tracing London Convicts in Britain and Australia, 1780-1925. www.digitalpanopticon.org

Tittonen Taru Tuulia 2010. Kaltereiden takana, ikuisesti iholla - Vankilatatuoinnit Suomessa. Julkaisematon opinnäytetyö. Metropolia, viestinnän koulutusohjelma. https://www.theseus.fi/handle/...

VA3636
Vankilassa itse tehty tatuointikone on takavarikoitu Helsingin keskusvankilassa. Kuva: Ilari Järvinen, Museovirasto.