Majakkalaiva Kemin yhteysvene

Suomen merimuseon kokoelmiin kuuluu muiden aineistojen lisäksi runsaat sata venettä ja kaksi laivaa. Tilaa vievinä, hankalasti liikuteltavina ja kunnostettaessa suuritöisinä veneet ovat varsin vaativia kokoelmaesineitä, mistä syystä kynnys kartuttaa venekokoelmaa on korkea. Lisäyksiä tehdäänkin ainoastaan merimuseon tallennustehtävän kannalta oleellisia aukkopaikkoja harkitusti täydentäen. Kokoelma-aineistoja, muassaan veneitä, hankittiin merimuseon tuleviin tarpeisiin jo parin vuosikymmenen ajan ennen kuin merimuseo avasi ovensa yleisölle 1981. Kokoelmien kartutusprosessi saattoi toisinaan olla hieman nykyistä vapaamuotoisempi, ja joissain tapauksissa aineistojen alkuperä ja omistushistoria on vaipunut kirjallisen dokumentaation puutteessa unohduksiin. Niin myös nyt esiteltävän kuukauden esineen kohdalla.

Luonteva lähtökohta arvoituksellisen vesikulkuneuvon tarinan jäljittämiselle oli sen yleiskuva: 7,4 metriä pitkä, limisaumainen, keskimoottorilla varustettu, osittain katettu. Kaunislinjainen mutta vankka puuvene on selvästikin merikelpoinen ja huokuu työjuhdan käytännöllistä luonnetta. Maalipintansa osalta huonoon kuntoon päässeen veneen keulan molemmin puolin oli havaittavissa jälkiä suurehkosta, pyöreästä kyltistä, jollaisilla luotsiveneet oli tapana merkitä. Vanhojen valokuvien perusteella voitiin todeta Suomen merimuseon kokoelmiin kuuluvalla majakkalaiva Kemillä käytetyn samankaltaista, valkoiseksi maalattua yhteysvenettä. Lopullinen varmistus tulkinnalle saatiin laivan päällikön, Job Heikkisen, vanhoista haastatteluista sekä merimuseon arkistosta löytyneestä, M/A Kemin varustukseen kuuluneen moottorialuksen selostuksesta. Aivan ilmeisesti oli kyse samasta veneestä.

M/A Kemi valmistui Porin konepajalta 1901 ja nimettiin ensimmäisen asemapaikkansa mukaisesti Äransgrundiksi. Aluksen alkuperäiseen varustukseen kuului kolme venettä: kaksi 22 jalan barkassi-tyyppistä laivavenettä ja yksi 15 jalan jolla. Toinen suuremmista veneistä oli varattu pääasiassa luotsien kuljetukseen, toinen yhteysveneeksi. Tarpeen tullen niistä olisi ollut myös pelastusveneiksi, mille ei M/A Kemin pitkän ja monipolvisen uran aikana onneksi ollut tarvetta, vaikka syysmyrskyt alusta silloin tällöin ankarasti riepottelivatkin.

Majakkalaivan veneiden tehtävistä tärkein ja useimmin toistuva oli luotsien kuljettaminen, olihan laiva myös kelluva luotsiasema. Ennen ensimmäistä, 1936 hankittua moottorivenettä luotsivene liikkui purjeilla tai soutamalla. Luotsin tehtävällä ei juuri ollut säävarausta, ja kelin ollessa kehno saatettiin airoihin tarvita kahdeksankin miestä. Ehkäpä teknisesti vaativin yksittäinen työsuoritus majakka-aluksella oli luotsiveneen laskeminen veteen korkealla aallokolla. Mikäli ajoitus epäonnistui hiukankin, vene täyttyi helposti vedellä tai saattoi jopa rikkoutua. Aluksen kahdesta suuremmasta veneestä luotsiveneenä säännöllisesti käytetty oli kiinnitettynä Kemin paapuurin puoleisiin taavetteihin, yhteysvene puolestaan styyrpuurin puolelle. Ainakin Kemin asemapaikalla palvellessaan veneet erotti myös väristä: luotsiveneen runko oli maalattu punaiseksi, yhteysvene valkoiseksi.

Suomen viimeisen majakkalaivaan yhdistettyä venettä lähemmin tarkastellessa voidaan veistämökyltistä päätellä, että se on valmistunut 1949 Haukiputaan Martinniemellä toimineen Pohjois-Suomen veneveistämön tuotantona. Valtion palveluksessa virkamiesmäisen asiallisen, joskin hieman mielikuvituksettoman nimen saaneen ”Moottorialus N:o 16:n” runkoon on käytetty tammea sekä mäntyä ja sen potkuriin on tuottanut 8–10 hevosvoimaa Suomen moottoritehtaan luotettava, kaksisylinterinen Olympia-keskimoottori. Kone on venettä 13 vuotta vanhempi ja nähtävästi edeltäneestä Kemin työveneestä uuteen siirretty. Veneen päiväkirjasta 1957–1965 ilmenee, että sillä liikennöitiin lähinnä majakkalaivan ja Kemin kaupungin tai Ajoksen luotsiaseman välillä. Kyydissä kulki miehistön lisäksi enimmäkseen muonaa ja postia, mutta myös muuta tarpeellista, kuten pyykkiä. Käynti Kemissä kesti koko päivän. Matkaan lähdettiin usein jo aamuyöstä neljän-viiden aikoihin ja takaisin päästiin vasta illaksi. Tämä toistui tarpeen mukaan yhdestä kolmeen kertaa kuukaudessa, joten huviristeilystä ei ollut kyse. Moottorialus numero 16 palveli tarvetta ja veneen valkoinen keula oli varmasti aina odotettu näky sen kotiutuessa Manner-Suomen retkiltään.

2021–2022 restauroitu M/A Kemi avataan yleisölle Merikeskus Vellamon museolaiturissa 27.6.2022. Yhteysveneen kunnostuksen valmistuttua se palaa vihdoin tuttuihin taavetteihinsa kaiken kansan ihailtavaksi.

Timo Kunttu

Majakkalaiva Kemi:
https://www.kansallismuseo.fi/fi/suomenmerimuseo/kokoelmat/museoalukset/majakkalaiva-kemi

Limisaumaisen puuveneen veisto:
https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/wiki/Limisaumaisen_puuveneen_veisto