Pirunkamarin maalattu tapetti

Kuukauden esine - Helmikuu 2023

Askaisten Louhisaaren säilyneiden 1600–1800-lukujen sisustusten joukossa nk. Pirunkamari lienee tunnetuin, ennen kaikkea seiniä peittävien 1700-luvun maalattujen tapettiensa ansiosta. Mielenkiintoisin maalauksista on huoneen peräseinää koristava barokkipuistomaisema, kun taas nimensä huone on saanut yhdessä pilasterissa olevasta satyyrin kasvoista. Pirunkamarin seinämaalausten tutkiminen puolestaan on osoittautunut vaikeaksi.

Jo kysymys seinämaalausten sijoittelusta Louhisaaressa on huomattavan vaikea. Ongelmalliseksi asian tekee Louhisaaren ensimmäisen Mannerheim-sukuisen omistajan, Carl Erik Mannerheimin perukirjassa vuonna 1836 oleva maininta, jonka perusteella nykyisen Pirunkamarin paikalla oli kaksi huonetta. Jos Pirunkamari on muutettu yhdeksi huoneeksi vasta tämän jälkeen, eivät maalatut tapetit ole voineet olla siellä sitä ennen. Tästä ovat osoituksena perukirjassa vuonna 1836 käytetyt huoneiden nimitykset sekä se, että Pirunkamarin tapettikentät eivät riittäisi kahden huoneen seiniin. Huonekorkeuden ja tapettien korkeuden perusteella eivät ne myöskään ole voineet olla Louhisaaressa esimerkiksi toisessa kerroksessa. Tämän perusteella voidaan olettaa, että maalaukset on tuotu Louhisaareen vasta vuoden 1836 jälkeen. Tällöin todennäköinen ajankohta olisi 1800-luvun jälkipuoli, koska kartanon 1863 perinyt Carl Robert Mannerheim sisusti Louhisaarta antiikkiesineillä ja pyrki luomaan siitä historiallisesti edustavan kokonaisuuden.

Pirunkamarin tapeteissa on erotettavissa todennäköisesti kahden ikäisiä maalauksia. Siinä yhteydessä, kun tapetit on laitettu seinille, on niitä täydennetty maalamalla lisää kenttiä seinäpinnoille, joille alkuperäisiä maalauksia ei ole riittänyt. Tyylillisin perustein sopiva ajankohta täydennysmaalauksille voisi olla 1700-luvun loppu mm. koska seinämaalauksessa oleva satyyrin pää on kuvattu tyypillisessä myöhäiskustavilaisessa, ristikkokuvion koristamassa kehyksessä. Tällöin kuitenkin törmäämme jälleen kysymykseen huonetilan rakenteesta. Tästä syystä joudumme tyytymään olettamukseen, että Pirunkamarin tapettien täydennysmaalauksetkin on tehty vasta 1800-luvun jälkipuolella.

Pirunkamarin tapettien terminus post quem on 1748, koska tuona vuonna maalatun Turun suutareiden ammattikunnan arkun koristelun yhtenä esikuvana on käytetty samaa kaiverrusta kuin Pirunkamarissa. Voidaan olettaa, että mallina on ollut kaiverrus, koska tämän tyyppisissä koristeluissa ammattikuntamaalarit yleisesti käyttivät apunaan eurooppalaista taidegrafiikkaa. Ammattikunta-arkun kanteen maalattu kuva on jopa kehystetty samalla rokokookehyksellä kuin Pirunkamarin maisema.

Tapetissa kuvattu barokkipuutarha on toistaiseksi tuntematon. Voidaan nimittäin olettaa, että mallina ollut kaiverrus esitti jotakin oikeaa eurooppalaista puutarhaa. Aiemmin esitettyjä oletuksia maalauksen esittämästä paikasta ovat Kungsträdgård Tukholmassa ja Drottningholm, mutta tämä perustunee siihen, että nämä olivat Louhisaarta lähimmät merkittävät barokkipuutarhat.

Maisemassa liikkuvien henkilöiden pukumuodista päätellen mallina toiminut kaiverrus on todennäköisesti 1730- tai 1740-luvulta. Koska kaiverruksen tekijästä sen paremmin kuin aiheestakaan ei ole tietoa, on ainoa johtolanka sen ajoitus ennen vuotta 1748. Tämä yksin ei kuitenkaan auta asian ratkaisemisessa. Ainoa metodi, jota tunnistamiseen voisi soveltaa, on käydä läpi mahdollisimman paljon 1700-luvun alun eurooppalaisia puutarhoja esittäviä kaiverruksia ja kuvateoksia. Tämäkin on osoittautunut yllättävän hankalaksi jopa nykyisin, huolimatta siitä, että Internetin kautta käden ulottuvilla on aiempaa huomattavasti helpommin saatavilla suuri määrä grafiikkaa, kiitos eri kirjastojen ja museoiden kokoelmien avaamiseen verkossa. Muutamia harvoja samankaltaisia puistoja esittäviä kaiverruksista on löytynyt, mutta ei täsmälleen samaa. Oletettavaa nimittäin on, että kaiverruksen täytyy vastata tapetin maisemaa lähes yksityiskohtien tasolla. Ihmishahmojen suhteen voidaan sallia jonkinasteista variaatiota, mutta muilta osin puutarhan elementtien ja taustalla olevan rakennuksen arkkitehtuurin voisi odottaa vastaavan toisiaan.

Kaiverruksen perusteella hyvin samankaltainen puisto on ollut Baijerin kuninkaiden 1600-luvun lopussa ja 1700-luvun alussa rakennuttama Nymphenburg Münchenissä. Tapettia vastaavaa kaiverrusta ei toistaiseksi ole löytynyt, joten tästä identifikaatiosta täytyy luopua. Nymphenburgia esittävä kaiverrus on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, miten puiston laidoilla olevat puut ja leikatut puuaidat on Pirunkamarin maalauksessa ymmärretty väärin: hoikat puut eivät kasva pensasaitojen sisältä, vaan ovat todennäköisesti olleet niiden edessä tai todennäköisemmin takana.

Toinen puisto, joka yleisilmeeltään sopisi Pirunkamarin maiseman esikuvaksi, on Haagissa sijaitseva Sorghvliet. Puiston ja siellä sijaitsevan talon perusti hollantilainen raatimies ja runoilija Jacob Cats vuonna 1643. Kuten puiston nimi (”Huoleton”) kertoo, se oli tarkoitettu paikaksi, jossa Cats saattoi unohtaa kaupunkielämän kiireet ja arkipäivän huolet. Täysin vastaavaa kaiverrusta kuin Pirunkamarin seinällä oleva maalaus ei Sorghvlietistäkään ole löytynyt, mutta Jan van de Aveelenin ja Nicolaas Visscherin Amsterdamissa 1718–1748 julkaistussa, hollantilaisia linnoja ja puistoja esittelevässä kuvateoksessa Tonneel van nederlandse lusthoven on puistoa esittävä kuva, jota kannattaa verrata Pirunkamarin maalaukseen. Teos oli osittain koottu aiemmin julkaistuista kuvista, ja Sorghvlietiä esittävä Johannes Covensin ja Cornelis Mortier’n kaiverrus on tehty 1690-luvulla.

Puisto on esitetty kaiverruksessa samasta suunnasta kuin Pirunkamarissa, ts. keskeisperspektiivissä, mutta kaiverruksen näköpiste on korkeammalla kuin seinämaalauksessa. Laidoilla olevat pensasaidat ja puut eroavat toisistaan, eikä Sorghvlietin kuvassa ole seinämaalauksessa etualalla näkyvää kaidetta, porttia ja portaita tai vesiallasta. Vaikka Covensin ja Mortier’n kaiverrus Sorghvlietistä ei sekään kaikilta osin vastaa Pirunkamarin tapetin maisemaa, on se kuitenkin sitä lähimpänä.

Joten – siihen saakka, kunnes täsmälleen oikea kaiverrus löytyy, Pirunkamarin maiseman aihe voisi olla… Huoleton.

Jouni Kuurne

KK 02 23 kuva1
Louhisaaren Pirunkamari. Peräseinällä näkyy toistaiseksi tunnistamaton barokkipuistomaisema. Tapetti on maalattu 1700-luvulla. Kuva: Valok. P. O. Welin.
KK 02 23 kuva2
Turun suutarinammattikunnan arkun sisäkannen koristemaalaukset vuodelta 1748. Ylhäällä sama puistomaisema kuin Pirunkamarissa. Turun museokeskus. Kuva: Valok. Welin, Turku.
KK 02 23 kuva3
Pirunkamarin barokkipuistoa esittävä maalattu tapetti. Gunnar Berndtsonin tussipiirros, Suomen Muinaismuistoyhdistyksen II taidehistoriallinen retkikunta 1874. Kuva: Museovirasto, Kuvakokoelmat.
KK 02 23 kuva4 PIENI
Haagissa sijaitseva Sorghvliet. Kaiverrus, Johannes Covens ja Cornelis Mortier, 1690-luku. Teoksesta Tonneel van nederlandse lusthoven (Amsterdam 1718–1748). Kuva: Wikimedia Commons (Rijksmuseum, Amsterdam).