Marraskuun kuukauden esine on kapalovyö Jääskestä. Kapalovyö on saatu Suomen kansallismuseon kokoelmiin 1800-luvun lopussa.

Vastasyntynyt tiukassa paketissa

Kylvettämisen jälkeen kapaloitiin lapsi. Ensin puettiin sen päälle “kokettipaita”, mutta jos ei ollut paitaa, niin käärittiin kainaloiden alle pieni “rintariepu”, sitten “pyllyriepu” sekä kaksi isoa riepua. Kädet asetettiin suoriksi pitkin sivuja, myös jalat oikaistiin suoriksi. ... Viimeiseksi sidottiin kapalovyö, joka vedettiin niin tiukkaan kaulasta varpaisiin asti, että lapsi oli aivan jäykkä. Näin lasta oli taitamattomankin helppo käsitellä eikä tarvinnut pelätä, että jäsenet tulisivat koukkuisiksi. (muistelma Korpilahdelta 1900-luvun alusta)

Vastasyntyneitä kapaloitiin Suomessa todennäköisesti jo varhaisella keskiajalla, mutta viimeistään 1500-luvun puolivälistä lähtien. Vyöllä tiukaksi kiristetty kapalo teki vauvasta helposti käsiteltävän, piti vauvan lämpimänä ja auttoi pitämään vauvan sängyn kuivana. Kapalon ajateltiin rauhoittavan lasta ja tuovan turvallisuuden tunnetta. Kapaloitu vauva ei myöskään päässyt vahingoittamaan itseään.

Fyysisen turvan lisäksi kapalon ajateltiin tuovan maagista suojaa. Tiukkaan sidottu kapalo esti vastasyntynyttä säpsähtelemästä esimerkiksi kovia ääniä kuullessaan. Uskomusten mukaan säpsähdykset saattoivat johtaa varjosielun irtaantumiseen ja lapsen sairastumiseen.

Kuvat
- Puuvillalangasta neulottu kapalovyö Jääskestä. Kuva Ilari Järvinen, Museovirasto.
- Vauva kapaloituna äitinsä sylissä. Myös vauvan jalat on kapaloitu. Kuva on vuodelta 1937 Roukalahdesta, Liperistä. Museoviraston kuvakokoelmat, Kansatieteen kuvakokoelma, kuvaaja Tyyni Vahter.

Tiukasta paketista väljään kapaloon

Kuukauden esineenä oleva kapalovyö on neulottu puuvillalangasta. Se on saatu Suomen kansallismuseon kokoelmiin 1800-luvun lopussa. Esineen yhteydessä ei ole säilynyt tietoa, kuka kapalovyön on tehnyt tai kuka sitä on käyttänyt. Museon vuoden 1893 pääluetteloon se on kuvailtu yksinkertaisesti: KA3825 Kapalovyö, valkeasta puumulilangasta neulottu. Jääski. Kapalovyö on noin 15 cm leveä ja 224 cm pitkä ja sen toisessa päässä on langasta punotut kiinnitysnarut.

Vauvoja kapaloitiin Suomessa vielä 1930-luvulla, vaikka esimerkiksi lääkärit Arvo Ylppö ja Armas Ruotsalainen kritisoivat jo 1910-luvulla vauvan käärimistä tiukkaan kapaloon. Ruotsalaisen sanoin ei ole mitään nurinkurisempaa kuin pikkulapsen kapaloiminen jäykäksi kuin pölkky.

Arvo Ylppö muistuttaa, että ihon kautta haihtuu kosteutta, ja jos vauva on tiukassa kapalossa, on hän alituisessa höyrykylvyssä.

Kun kapaloa ei kiristetä tiukaksi kapalovyöllä, jää vauvan jaloille tilaa liikkua. Myös vauvan kädet jäävät vapaiksi, jos kapalovaate kiedotaan vasta kainaloiden alapuolelta. Vaikka vauva olisi kapaloitu ohjeiden mukaan, muistuttaa Ylppö silti avaamaan vauvan kapalon mahdollisimman usein. Mieluinen pettymys, t. s. kapalon kuivuus, on aina parempi kuin laiminlyönti.

Kapalointi Arvo Ylpön ohjeiden mukaan

Lastenlääkäri Arvo Ylppö neuvoo kirjassaan Äiti pikkulapsensa hoitajana ja ruokkijana kapaloinnin vaiheet. Hänen ohjeissaan kapaloon kuuluu useita erikokoisia kapalovaatteita eli kankaanpaloja, mutta ei kapalovyötä.

Ensin vauvalle puetaan puuvillakankainen, takaa avoin pieni paita. Vauvan alaruumiin kohdalle, suoraan ihoa vasten kiedotaan kolmion muotoinen kapalokääre. Kankaan tulee olla mahdollisimman sileää ja pehmeää, ettei se hankaa vauvan ihoa. Ylppö mainitsee erikseen, että villa ja flanelli ovat huonoja vaihtoehtoja, koska ne kastuessaan ovat liian tiiviitä eivätkä päästä märkää läpi.

Ylpön ohjeiden mukaan pienen paidan päälle puetaan neulottu tai flanellikankainen takki. Alaruumista suojaavan kapalokääreen päälle kiedotaan toinen, edellistä isompi kangas ja sen päälle, vauvan takapuolelle, laitetaan kumikankainen suoja. Kumista aluskangasta ei saa kietoa vauvan ympärille tai jalkojen alapuolelle, ettei kosteus jää kokonaan kapalon sisään. Kaiken tämän päälle kiedotaan vielä vahvasta kankaasta, esimerkiksi flanellista, tehty kapalovaippa.

Tekstin alussa oleva suora lainaus on Sirkka-Liisa Rannan kirjasta Naisten työt.

Kerttuli Hoppa

Lisätietoa

Hoppa, Kerttuli 2010. Paarmuskoista koulutettuihin kätilöihin. Kunnankätilön työ sekä raskauden seurannan ja synnytyksen medikalisoituminen Pohjois-Suomessa vuosina 1900–1960. Pro gradu -tutkielma, Turun yliopisto.

Hämäläinen-Forslund, Pirjo 1987. Maammon marjat. Entisaikain lasten elämää. WSOY.

Ranta, Sirkka-Liisa 2015. Naisten työt. Pitkiä päiviä, arkisia askareita. 4 painos. Karisto.

Ruotsalainen, Armas 1915. Pikkulapsi ja sen hoito. WSOY.

Ylppö, Arvo 1939. Äiti pikkulapsensa hoitajana ja ruokkijana. Kuudes uudistettu painos. Otava. (Ensimmäinen painos on vuodelta 1918)