Sisäturkki jäänmurtaja Tarmolta
Kuukauden esine – Helmikuu 2025
Helmikuun kuukauden esine on lammasturkki, jota on käytetty jäänmurtaja Tarmolla. Jäänmurtajan rakensi W. G. Armstrong, Whitworth & Co:n telakka Newcastlessa (upon Tyne), Englannissa. Valmistuessaan vuonna 1907 Tarmo oli Suomen suuriruhtinaskunnan kolmas jäänmurtaja. Tarmo mursi jäätä vuoteen 1970 asti, mutta viimeiset vuotensa se toimi Apu-nimisenä.
Sisäturkki, jossa käytön jäljet näkyvät
Pitkän takin vuori on ruskeaa lammasturkista ja päällyskangas mustaa villakangasta. Kaulus on mustaa turkista. Takissa on ollut kahdessa rivissä yhteensä kahdeksan nappia, joista jäljellä on neljä kullanväristä leijonanappia.
Monenlaisista kulumista päätellen takki on ollut kovassa käytössä. Etukappaleessa näkyy vaalealla langalla tehtyjä, isokokoisia pistoja, joilla on mahdollisesti korjattu vuorin repeämää. Hihan- ja taskunsuut ovat rispaantuneet. Myös turkisvuori on repeytynyt – tosin sitä on myös paikattu vaalealla lammasturkiksen palasella.
Sisäturkkia on käytetty vahtivuoroissa Tarmon komentosillalla. Käyttövuodet eivät ole tiedossa. Työskentelyolosuhteet olivat kuluttavat ja työvaatteet käytettiin loppuun. Miehistö pesi laivalla itse omat, kevyemmät työvaatteensa. Likajäljistä päätellen sisäturkkia ei ole pesty ainakaan säännöllisesti, mutta sen ensisijainen tarkoitus olikin pitää käyttäjä lämpimänä komentosillan viimassa.
Sisäturkin päällyskangas on villakangasta, vuori on lammasturkista. Kuvat: Matti Huuhka, Museovirasto.
Työskentelyä talvisissa olosuhteissa
Viime vuosisadan alkuvuosikymmeninä jäänmurtajilla työskenneltiin avoimella komentosillalla. Pakkasta saattoi olla paljon, ja usein tuuli lisäsi pakkasen purevuutta. Lisäksi lumisade haittasi näkyvyyttä, joten työskentelyolosuhteet olivat paikoin ankarat.
Komentosillalla oli jatkuvasti vahtipäällikkönä toimiva perämies ja muutamia kansimiehiä ruori- ja vahtivuoroissa. Työvuorot kestivät kahdesta neljään tuntiin. Aluksen päällikkö oli komentosillalla aina tarvittaessa, erityisesti huonon näkyvyyden tai hankalien avustustilanteiden aikana.
Isoimpien jäänmurtajien keulamastossa oli märssykori. Tähystäjä nousi märssykoriin esimerkiksi matalan sumun aikana, koska korkealta näkyvyys oli parempi kuin komentosillalta. Tarmossa märssykoreja oli alkujaan kaksi, mutta toinen poistettiin 1920-luvulla.
Kalastajien ja hylkeenpyytäjien avustaja
Jäänmurtamisen lisäksi Tarmo kutsuttiin välillä auttamaan kalastajia tai hylkeenpyytäjiä, jotka olivat jääneet ajelehtimaan lähteneelle jäälautalle tai jäiden vangeiksi. Talvikalastajilla oli usein jäällä mukanaan kyläläisiä sekä hevosia, rekiä ja pieniä jalasmökkejä. Pulaan joutuneet otettiin laivaan ja kuljetettiin joko rantaan tai kiinteälle jäälle. Tarmon miehistö oli tottunut pelastamaan hevosia jäälautoilta. Laivalla oli pressusta neulottuja nostovaljaita, jotka pujotettiin hevosen vatsan alitse nostamista varten.
Vuonna 1930 Tarmo kutsuttiin yhteen suurimmista pelastusoperaatioistaan. Maaliskuisen yön aikana laivaan nostettiin Suomenlahden jäältä, Koiviston edustalta, 230 kalastajaa ja 125 hevosta.
Kerttuli Hoppa
Kuvat
Jäänmurtaja Tarmo noin vuonna 1929. Keulamastossa on vielä molemmat märssykorit. Museoviraston kuvakokoelmat, Suomen merimuseon kuvakokoelma.
Kapteeni Hjalmar Palme Tarmon komentosillalla talvella 1930. Museoviraston kuvakokoelmat, Historian kuvakokoelma, Valokuvaamo Pietisen kokoelma. Kuvaaja Pietinen.
Tarmo pelastaa kalastajia ja heidän varusteitaan maaliskuussa 1932. Museoviraston kuvakokoelmat, Suomen merimuseon kuvakokoelma.
Lisätietoa
Laurell Seppo 1992. Höyrymurtajien aika. Historiikki höyrykäyttöisten valtionjäänmurtajien aikakaudesta. Merenkulkuhallituksen julkaisu.
Jäänmurtaja Tarmon virtuaalikierros
Jäänmurtaja Tarmon esineistöä hakupalvelu Finnassa
Museoalus, jäänmurtaja Tarmo kuuluu Suomen merimuseon kokoelmiin ja siihen voi tutustua kesäisin Kotkassa, Merikeskus Vellamon laiturissa.