Hopeinen juomakannu vuodelta 1680

Vuonna 2018 Suomen kansallismuseon kokoelmiin hankittiin hopeinen juomakannu vuodelta 1680. Kannun taustalta paljastuu mielenkiintoinen tarina 1600-luvun säätyläiselämästä, avioliitoista ja säännöistä, joiden mukaan elettiin tai joita rikottiin. Kannun tarina kietoutuu myös Seurasaaressa nykyään sijaitsevaan Karunan kirkkoon.

Hopeisen juomakannun on valmistanut hopeaseppä Axel Hansson Båga Turussa vuonna 1680. Kannu liittyy vapaaherra Arvid Hornin af Åminnen ja Maria Elisabet Kruse af Kajbalan häihin, joita juhlittiin 10. maaliskuuta 1680.

Kannun kylkeen on kaiverrettu Horn af Åminne ja Kruse af Kajbala -sukujen vaakunat vapaaherrallisen kruunun alapuolelle. Vaakunoiden yläpuolelle on kaiverrettu nimikirjaimet A.H. ja M.E.K. (Arvid Horn (1631-1692) ja Maria Elisabet Kruse (k. 1697)), Kannun kanteen on upotettu Kustaa II Aadolfin ja Maria Eleonoran muistoraha, jossa on etusivulla Kustaa II Aadolfin haarniskoitu rintakuva ja takasivulla kuningatar Maria Eleonoran rintakuva.

Avioliitto oli molempien toinen, hääpäivänä sulhanen oli 49-vuotias ja morsian noin 31-32 -vuotias, Maria Elisabetin tarkka syntymäaika ei ole tiedossa. Vuoden 1680 häissä kaikki sujui asianmukaisesti, mutta Arvid Horn oli saanut kyseenalaista kuuluisuutta ensimmäisellä avioliitollaan, joka oli solmittu 22 vuotta aikaisemmin.

Kuvat
Hopeakannu vuodelta 1680. Kuvat: Ilari Järvinen, Museovirasto.
Hopeakannun kannessa oleva Kustaa II Aadolfin ja Maria Eleonoran muistoraha. Kuvat: Ilari Järvinen, Museovirasto.

Arvid ja Ingeborg – skandaali Lohjan Laakspohjan kartanossa

Arvid Hornin ensimmäinen avioituminen vuonna 1658 tapahtui kaikkea muuta kuin asianmukaisissa merkeissä. Tuolloin 27-vuotias Arvid Horn halusi avioitua serkkunsa Ingeborg Gyldenärin kanssa. Ingeborgin syntymäaika ei ole tiedossa, mutta hän lienee ollut suunnilleen saman ikäinen kuin Arvid. Ingeborg oli jo leski, hän oli ollut naimisissa kolme vuotta 1654-57 luutnantti Antonius Creutzhammarin kanssa, joka oli kuollut taistelussa Liettuassa 1657. Arvid Hornin isä ei hyväksynyt avioliittoa, osin läheisen sukulaissuhteen vuoksi, mutta osittain ehkä myös Ingeborgin isän Johan Gyldenärin taustan vuoksi. Johan Gyldenär oli alun perin aateliton, joka oli avioitunut myös hieman kyseenalaisissa merkeissä aatelisen Elin Hornin kanssa vuonna 1624.

Arvid Horn haki lupaa avioliitolle tuomiokapitulilta, joka kuitenkin totesi, että avioliittoon tarvitaan kuninkaan lupa. Kyllästyneenä odottamaan Arvid Horn ryösti morsiamensa Lohjan Laakspohjan kartanoon, jossa pariskunta asui yhden talven vihkimättöminä. Virallista vihkimistä Horn ei onnistunut järjestämään erilaisista yrityksistä huolimatta, joten hän päätyi sieppaamaan pastori Stigaeuksen Laakspohjaan. Pastori pääsi vapaaksi vasta luvattuaan vihkiä Arvidin Ingeborgin kanssa. Vihkiminen täytti muodolliset vaatimukset, mutta ei saanut osakseen yleistä hyväksyntää. Hovioikeuskin tarttui asiaan ja Turun tuomiokapituli katsoi, että avioliitto oli julistettava laittomaksi. Arvid ja Ingeborg jäivät kuitenkin aviopuolisoiksi, luultavasti maksettuaan jonkin sakon tekonsa sovitukseksi. Kirkon langettamana rangaistuksena pariskunta ei saanut istua kirkossa etupenkissä eikä käydä ehtoollisella.

Karunan kirkko alkuperäisellä paikallaan Karunassa. Kuva: A.O. Heikel, ennen 1912.

Arvid Horn ja Maria Elisabet Kruse

Arvidin ja Ingeborgin avioliitto kesti parikymmentä vuotta ja päätyi Ingeborgin kuolemaan 1670-luvun lopussa. Arvid löysi uuden morsiamen jälleen suvusta, tällä kertaa toisen serkkunsa tyttären Maria Elisabet Kruse af Kajbalan.

Arvid Horn ja Maria Elisabet Kruse vihittiin 10. maaliskuuta 1680. Tällä kertaa avioliitolle oli pyydetty kuninkaan lupa. Myös Maria Elisabetille kyseessä oli toinen avioliitto. Kummallakin oli lapsia edellisestä avioliitostaan, Arvid Hornilla Ingeborgin kanssa 4 poikaa ja 2 tytärtä ja Maria Elisabetilla ensimmäisen miehensä Bernt Johan von Gerttenin kanssa yksi tytär. Ruotsin valtakunnan sotaisasta 1600-luvusta kertoo se, että Maria Elisabetinkin ensimmäinen mies oli kuollut taistelussa Landskronassa vuonna 1677, samoin kuin Ingeborgin ensimmäinen mies 20 vuotta aikaisemmin Liettuassa.

Vaikka aikaa oli kulunut Arvidin ensimmäisen avioitumisen tapahtumista ja uusi avioliitto solmittiin kuninkaan luvalla, säilyivät tiettävästi kirkossa edelleen voimassa rajoitukset muun muassa pariskunnan istumapaikan suhteen. Perimätiedon mukaan tämä sai Arvid Hornin kiivastumaan siinä määrin, että hän päätti rakennuttaa Karunaan kartanonsa maille oman kirkon, jossa hän saisi istua missä haluaa ja muutenkin päättää asioista. Tämän seurauksena Karunaan valmistui kirkko vuonna 1685. Hornilla oli kirkossaan patronaattioikeus, eli hän sai päättää kuka tuli kirkkoon papiksi. Kirkko ei kuitenkaan ollut pelkästään Karunan kartanon yksityisessä käytössä, vaan tarkoitettu kaikille. Kirkko sai nimekseen Maria Elisabet, ilmeisesti osittain Maria Elisabet Kruseen viitaten, ja osittain liittyen kirkossa olleeseen suurikokoiseen maalaukseen, jossa on kuvattuna Maria ja Elisabet. Arvid Horn ja Maria Kruse lahjoittivat kirkkoon useita taideteoksia ja muita esineitä, ja heidän vaakunansa, samoin kuin Ingeborg Gyldenärin vaakuna, koristaa saarnatuolin katosta. Karunan kirkko siirrettiin vuonna 1912 Seurasaareen, jossa se edelleen on avoinna yleisölle osana ulkomuseota.

Arvid Horn ehti nauttia omasta kirkostaan seitsemän vuoden ajan ennen kuolemaansa 1692. Maria Elisabet seurasi miestään jo viisi vuotta myöhemmin 1697. Pariskunta sai yhden yhteisen lapsen, Krister Arvidsson Hornin, joka aikanaan peri Karunan kartanon.

Hopeakannu on tulossa esille Kansallismuseon uudistettuun perusnäyttelyyn vuonna 2027.

Satu Frondelius

Lähteet

Patrik Jensen-Eriksen: Epätoivottu kosija. Johan Gyldenärin tausta ja hänen avioaikeensa 1620-luvulla. Maisterintutkielma, Helsingin yliopisto, Humanistinen tiedekunta. 2023.