Veistospari Mongoliasta

Maaliskuun kuukauden esine on veistospari, jonka kielentutkija G. J. Ramstedt (1873–1950) hankki Ulaan Baatarista Mongoliasta vuonna 1900 ja antoi kiitoslahjaksi tutkimusmatkojaan tukeneelle opettajalleen, professori Otto Donnerille (1835–1909). Donnerin suvun hallussa yli 120 vuotta säilyneet veistokset lahjoitettiin Suomen kansallismuseon etnografiseen kokoelmaan tämän vuoden alussa.

Vihreä ja Valkoinen Tārā

Viehättävät vaikka kuluneet, savesta valetut ja maalatut veistokset esittävät etenkin tiibetinbuddhalaisuudessa (vajrayana) suosittua naispuolista Tārā-jumaluutta sen vihreä- ja valkoihoisessa ilmenemismuodossa. Tārā (tiib. Dölma, ’vapauttajatar’) on intialaista alkuperää, ja vajrayanassa häntä pidetään myötätunnon bodhisattva Avalokiteśvaran ilmentymänä. Tārā on meditaatiojumaluus, valaistumisen manifestaatio, jonka ominaisuuksia mietiskelemällä palvoja ymmärtää omankin mielensä valaistumisluonteen.

Tārān tunnus on puhtautta symboloiva lootuksenkukka, jota Buddhan tiedon siirtämistä merkitsevässä eleessä oleva vasen käsi pitelee, ja oikea käsi nojaa polvea vasten myötätuntoa ja toiveiden täyttymistä merkitsevässä asennossa sormet eteenpäin avattuna. Vihreä Tārā kuvataan usein istumassa oikea jalka alas lootuskukan päälle laskettuna, mikä kuvastaa hänen valmiuttaan rientää tarvitsevien avuksi.

Vihreä ja Valkoinen Tārā yhdistetään Tiibetin historiaan mielenkiintoisella tavalla. 600-luvun alkupuoliskolla hallinneella kuningas Songtsen Gampolla (605–649) uskotaan olleen kaksi vaimoa, joista ensimmäinen olisi ollut nepalilainen prinsessa Bhrikuti Devi ja toinen kiinalaissyntyinen prinsessa Wencheng. Ylhäisten vaimojen ajatellaan olleen Vihreän ja Valkoisen Tārān inkarnaatiot, ja etenkin Vihreän Tārān jälleensyntymänä pidetyn Bhrikutin katsotaan merkittävästi edistäneen buddhalaisuuden tuloa Tiibetiin.

Kuvat: Ilari Järvinen, Museovirasto.

Ramstedt - kielentutkija, professori ja diplomaatti

Veistosparin aikaisemmat haltijat, veistokset Suomeen tuonut G. J. Ramstedt ja ne häneltä lahjaksi saanut Otto Donner olivat molemmat aikansa merkittävimpiä suomalaisia kulttuurintutkijoita.

Ramstedt teki hämmästyttävän monivaiheisen elämäntyön niin kielentutkijana kenttätöineen kuin diplomaattina. Vuonna 1898 hän tutki vuorimarin kieltä Keski-Venäjällä ja lähti sieltä Mongoliaan kolmeksi vuodeksi – tältä matkalta ovat Tārā-veistoksetkin peräisin. Vuonna 1903 hän tutki kalmukin kieltä Volgan alajuoksulla ja 1904 kumukkia ja nogai tataaria Kaukasiassa. Kalmukin kielen tutkimuksia hän jatkoi Kiinan Turkestanissa 1905 torguutti-kalmukkien luona. Hän kävi vuonna 1909 jälleen Mongoliassa tutkimassa kivikirjoituksia arkeologi Sakari Pälsin kanssa, lisäksi hän tallensi kansanrunoutta, äänitti fonografilla lauluja ja keräsi Suomen kansallismuseolle esinekokoelman, johon kuuluu muun muassa yli 60 tiibetinbuddhalaista thangka-ikonia.

Ramstedt oli opiskellut Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa (nyk. Helsingin yliopisto) sanskritin ja kreikan kieltä sekä filosofiaa ja väitellyt tohtoriksi vuonna 1903 mongolin kielen verbiopista. Professuurin hän sai vuonna 1917, mutta siirtyi jo 1919 diplomaattiuralle, kun hänet nimitettiin Suomen ensimmäiseksi asiainhoitajaksi Japaniin. Hän toimi Tokion asemapaikassaan aina vuoteen 1929 ja opiskeli myös japanin kieltä.

Kuvat:
1 Otto Donner, valtiopäivämies sekä sanskritin ja vertailevan kielentutkimuksen professori. Kuva: Carl Klein, Atelier Universal, Helsinki, 1904–1909, Museovirasto, historian kuvakokoelma.
2 G. J. Ramstedt mongolialaisessa asussa 1910-luvun alussa. Hän oli tiedemies, diplomaatti, seikkailija, tunnettu raittiusmies ja hyvä kirjoittaja, joka tieteellisten teosten lisäksi julkaisi matkakertomukset Seitsemän retkeä itään 1898–1912 (1951) ja Lähettiläänä Nipponissa. Muistelmia vuosilta 1919–1929 (1950). Kuva: V. A. Rautell, Lahti, Museovirasto, historian kuvakokoelma.

Sanskritin ja vertailevan kielentutkimuksen professori Otto Donner oli ollut Ramstedtin opettaja yliopistossa ja auttoi niin häntä kuin muitakin oppilaitaan kenttätyömatkojen järjestämisessä. Opetus- ja tutkimustyönsä ohella Donner oli perustamassa Suomalais-Ugrilaista Seuraa ja toimi Suomen Muinaismuistoyhdistyksen johdossa. Hän edusti pappissäätyä Suomen valtiopäivillä 1877-1905 ja hänellä oli lukuisia muita julkisia tehtäviä.

Kaksi sinänsä vaatimatonta alttariveistosta - Vihreä ja Valkoinen Tārā - muistuttavat omalla hiljaisella ja runollisella tavallaan näiden kahden miehen ja edellisten tutkijapolvien uusia uria avanneesta elämäntyöstä.

Pilvi Vainonen

Linkkejä

Otto Donner: Kenttätutkimuksesta ammentanut kielitieteilijä - 375 Humanistia

G. J. Ramstedt: Altailaisia kieliä tarkastelevasta tutkimusmatkailijasta professoriksi ja diplomaatiksi - 375 Humanistia