Laivakoira Vellu

Päänäyttelyssämme on käynyt laivakoira Vellu. Vellu on merkinnyt näyttelyyn kohteita lapsenmielisiä kävijöitä ajatellen. Laivakoira Vellun reitillä kävijä voi kokeilla vaikkapa ankkurin nostoa, harjoitella solmuja, haistella merellä kuljetettujen tuotteiden tuoksuja, rakentaa palikkamajakoita, katsoa elokuvia tai lepäillä skanssissa.


Venehallissa on puolestaan veneisiin liittyviä satuja, joissa seikkailee niin herra merikarhu kuin muutama muukin eläinhahmoinen veneilijä.


Opastus tai syntymäpäivät Vellun tassunjäljillä

Lapsiryhmille järjestetään laivakoira Vellun tassunjäljissä -opastuksia (koululaisryhmät tämän linkin kautta) sekä syntymäpäiviä. Opastukset vetää oppaamme, sillä koirathan eivät puhu, mutta kierroksilla nähdään ja tehdään koiramaisia juttuja. Ja saattaahan siitä Vellustakin vilahduksen nähdä, jos koira ei satu seilaamaan maailman meriä.
Lisätietoa Vellun synttäripaketista (PDF, 80 KB) Tulostettava syntymäpäiväkutsu (PDF, 800 KB) Laivakoira Vellu ja liput
Laivakoira Vellun on piirtänyt Jesperi Vara.

Koiramaista tekemistä

Vellu on myös askartelun ystävä. Voit tulostaa tältä sivulta paperista taiteltavan Vellun materiaalin, väritystehtävän tai muita Vellun merellisiä tehtäviä.


Laivakoirien ja muiden merimiesten lemmikkien historiaa

Kissat, koirat ja papukaijat olivat suosittuja merimiesten lemmikkejä. Melkein kaikissa pitkän matkan laivoissa oli laivakissa tai -koira. Etenkin koiria kohdeltiin usein miehistön jäseninä, sillä niistä oli hyötyä käytännön työssä. Laivakoirat olivat 1700- ja 1800-luvuilla suhteellisen pienikokoisia, jotta ne pystyivät liikkumaan ahtaissa tiloissa ja kuluttivat vain vähän ruokaa ja vettä.

Eräs tunnettu laivakoirarotu on schipperke (nimi tarkoittaa pientä paimenta tai pikku kipparia). Schipperket pyydystivät laivoissa erityisesti rottia ja toimivat vahtikoirina. Suomen etelärannikolle vuonna 1747 uponneesta St. Mikael -aluksen hylystä löytynyt koiran pääkallo kuului todennäköisesti juuri schipperke-rotuiselle laivakoiralle.

Eläimet olivat tärkeitä merimiehille myös tunnetasolla, mistä kertoo eläinaiheisten valokuvien suuri määrä ja eläinten esiintyminen merimiesten päiväkirjoissa ja muistelmissa. Eläimille osoitetaan valokuvissa usein hellyyttä ja ne on kuvattu yleensä ihmisen sylissä. Yksi kuuluisimmista suomalaisessa laivassa matkanneista lemmikki  eläimistä on kapteeni Sven Eriksonin saksanpaimenkoira Päik, joka seilasi vuosia Herzogin Cecilie -nimisellä purjelaivalla.

Vieraista maista laivoihin otettiin lemmikeiksi myös eksoottisempia eläimiä, kuten apinoita, papukaijoja ja häkkilintuja. Neuvostoliittolaisessa jäänmurtajassa lemmikkinä oli jopa jääkarhu, joka pennusta asti oli elänyt aluksen miehistön kanssa. Mishkaksi ristitty jääkarhu lahjoitettiin vuonna 1969 presidentti Urho Kekkoselle, joka antoi sen hoidettavaksi Korkeasaareen.
Teksti on peräisin Suomen merimuseon ja Luonnontieteellisen keskusmuseon tuottamasta Laivaeläimet-näyttelystä. 

Lisää laivaeläimistä, myös tulokaslajeista ja tuholaisista, voit lukea Sari Mäenpään, Kirsi Hutrin ja Hasse Hyvärisen artikkelista Eläimellinen laivamatka. Eläinten monenlaiset roolit merenkulun historiassa. Se on julkaistu Merihistorian rajapintoja. Nautica Fennica 2009-2010 -kirjassa (Museovirasto 2010). Kirjaa löytyy mm. museokauppa Plootusta, Suomen kansallismuseon museokaupasta ja Trafiikin verkkokaupasta.