Kansallismuseon Arkkitehtuurisafari

Suljettu tänään
16.2.2021 12:00

Tee kävelyretki Kansallismuseon ympäristöön ja etsi eläimet museorakennuksesta.

Kansallismuseon rakennus valmistui nykyisin Mannerheimintienä tunnetun Heikinkadun varteen vuonna 1910 ja avautui yleisölle vuonna 1916. Kansallisromanttisen, kansainvälisesti jugendtyyliä edustavan rakennuksen suunnittelivat tunnetut arkkitehdit Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen. He inspiroituivat suomalaisesta luonnosta ja eurooppalaisista vaikutteista ja ovatkin ikuistaneet rakennukseen monia eläimiä ja kasveja.

Arkkitehtuurisafarin kuvituksista vastaavat Eri Shimatsuka ja Mai Ohta, joiden käsialaa ovat myös Kansallismuseon Kolmannen kerroksen kuvitukset.

Vinkki: Kannattaa katsoa välillä tarkasti myös ylös!

Karhu

Toivotan kaikki vieraat tervetulleiksi!

Minut suunnitteli kuvanveistäjä Emil Wikström, joka tunnetaan myös rautatieaseman Lyhdynkantajien veistäjänä. Leijonalle etsittiin 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa kotoperäisiä vastineita, ja useimmin kuvattuja oli kontio, otso tai karhu – eli minä.

Hirvi

Minua kutsutaan myös metsän kruunupääksi.

Olen ollut tärkeä osa sekä taloudellista että henkistä kulttuuria esihistorian ajoista asti. Olin suosittu aihe taiteessa jo esihistoriallisella ajalla ja olen osa kalevalaista taruaiheistoa.

Toinen karhu ja mehiläinen

Miksi perässäni on aina tuo pörisevä herhiläinen!

Yksi nimistäni, mesikämmen, viitannee siihen, että olen makean perään. Mutta minua ei kuitenkaan rohjeta nimittää hunajarosvoksi.

Joutsen

Istun paikalla, joka johtaa toiseen maailmaan.

Kalevalassa esiintyy Tuonelan mustassa virrassa uiva joutsen. Karjalaisen uskomuksen mukaan joutsenta ei saanut vahingoittaa millään tavalla, ja joutsenen tappajan uskottiin tuhoutuvan pian itsekin.

Metso

Vartioin museon ovea.

Olenko menninkäinen valeasussa, ennen vanhaan pohdittiin. Uskottiin myös, että jos tulin liian lähelle ihmistä tai asutusta, eli lensin pihaan tai tuvan rappusille, se tiesi onnettomuutta.

Leijona

Makoilen portin yläpuolella.

Leijona eli jalopeura on esiintynyt Suomen alueen tunnuksena jo keskiajalta lähtien. Entisaikaan, ennen valokuvauksen keksimistä ja eläintarhoja, kuvaukset itselle vieraista eläimistä kuultiin kaukomatkoilta palaavilta. Näin syntyi ’jalopeura’ kuvaamaan vaarallista villieläintä.

Pöllö

Näen korkealta kaiken, mitä tapahtuu museon edessä, myös yöllä.

Pöllöä on vanhoista ajoista asti pidetty viisaana eläimenä. Minervanpöllö on viisauden ja filosofian perinteinen symboli.

Orava

Istun kolossani ja tiirailen museokävijöitä.

Oravat istuttavat vuosittain tuhansia puita vahingossa kätkiessään tammenterhoja ja unohtaessaan sitten osan kätköistään. Entisaikaan minun uskottiin kuljettavan viestejä tämän maailman ja tuonpuoleisen välillä.

Kotka

Katson katolta, korkealta tornin juurelta.

Kansalliseepoksessamme Kalevalassa minua kutsutaan kokkolinnuksi. Olen ilman ja tuulen vertauskuva, kerrassaan komea eläin suurine siipineni.