Esihistoria

Euran Luistarin hauta nro 56

Euran Pappilanmäen miekka

Suomesta on löytynyt noin 600–700 esihistoriallista miekkaa. Varhaisimmat miekat ovat pronssikaudelta, mutta rautakauden loppupuolelta miekkoja tunnetaan erityisen runsaasti. Historiansa aikana miekka on ollut aseista kaikkein arvostetuin. Toisin kuin keihäät tai kirveet, miekkaa ei voi käyttää metsästykseen tai työvälineenä, vaan se on kehitetty taisteluun ja toisen ihmisen vahingoittamiseen. Kalliina esineenä se on kertonut omistajansa vauraudesta ja sosiaalisesta asemasta. Miekkaan on liitetty myös uskomuksia yliluonnollisista voimista ja ominaisuuksista, jopa persoonallisuudesta.

Yksi Suomen tunnetuimmista rautakautisista miekoista on Euran Pappilanmäeltä vuonna 1939 löydetty rengasmiekka, joka ajoittuu 600-luvulle. Miekka löytyi varhaiskeväästä 1939, kun tilan päärakennukselle kaivettiin pannuhuoneen paikkaa. Rakentajat ilmoittivat löydöstä ja miekka tallennettiin Kansallismuseon kokoelmiin 29.3.1939 numerolla KM11002:5.

Rautakauden puoliväliin ajoittuvia rengasmiekkoja on löydetty Suomesta toistakymmentä, mutta Pappilanmäen miekka on ainoa kokonaisena löytynyt. Vielä harvinaisemman löydöstä tekee se, että miekka on yhä huotrassaan, joka on myös osittain säilynyt. Huotra eli miekan tuppi on puuta, joka on koristeltu kaiverruksin ja pronssiheloilla. Pituudeltaan huotra on noin 78 cm ja miekan kanssa yhteensä noin 98 cm pituinen kokonaisuus. Huotrassa näkyy lovi, joka tuli lapion iskusta miekan löytyessä. Huotran keskivaiheilla on mielenkiintoinen pronssista tehty koriste, jossa voi nähdä monen eri eläimen muotoa. Huotra ja miekka ovat ruostuneet kiinni toisiinsa. Röntgenkuvaus on paljastanut säilässä olevan kuvioterästä, joka on ollut tyypillistä aikansa loistomiekoille. Kahva on kullattua pronssia ja siinä on yhä puuta jäljellä kouraimessa eli kädensijassa.

Euran miekka on löytynyt ruumishautauksesta, joka tuhoutui rakennustöissä ennen kuin arkeologit pääsivät tutkimaan hautaa. Suurin osa haudan esineistä saatiin todennäköisesti talteen, mutta esineiden tarkoista sijaintikohdista haudassa ei ole varmuutta. Haudassa oli miekan lisäksi pitkä taistelupuukko eli väkipuukko ja sen tupen pronssisia osia. Talteen otettiin myös 30 nahan ja 13 tuohen palaa, vyönsolki, hevosen kuolaimet ja hevosen valjaisiin kuuluvia heloja, pinsetit sekä koristeellinen rengasneula. Lisäksi löytyi keihäänkärjen katkelma ja veitsen terän katkelma sekä jäänteet vyöstä, jossa oli runsaasti pronssista valettuja koristeheloja. Vyö on peräisin Permin alueelta, nykyisen Venäjän keskiosista, yli 2000 kilometrin päästä Eurasta. Permin alueella tällaisia vöitä löytyy pääosin naisten haudoista, mutta Suomessa ja Skandinaviassa permalaiset vyöt on tulkittu löytyneiksi pääosin miesten haudoista. Esihistoriallisten vainajien sukupuolen määrittäminen on kuitenkin vaikeaa, sillä vainajien luut säilyvät Suomen happamassa maaperässä erittäin huonosti. Haudatun vainajan sukupuoli on yleensä pyritty päättelemään haudan esineistön perusteella. Aseiden on perinteisesti tulkittu kuuluneen miehen hautaan, korujen puolestaan on tulkittu viittaavan naisen hautaan. Vuonna 1940 Helmer Salmo tulkitsi Pappilanmäen haudan kuuluvan merovinkiaikaiselle ratsusotilaalle.

Polttohautaus oli rautakaudella yleinen tapa haudata vainajat, mutta Euran seudulla vainajia haudattiin polttamatta jo 500-luvulta alkaen. Tämän ansiosta myös hautoihin laitettuja esineitä ja vaatteiden osia on säilynyt tutkittavaksi. Löytöjen perusteella voidaan päätellä, että nykyisen Euran seutu on ollut rautakauden loppupuolella vaurasta aluetta, josta on ollut hyvät yhteydet moneen suuntaan. Pappilanmäen rengasmiekka on arvovaltaa osoittava prestiisiesine, joka on ehkä annettu omistajalle lahjana. Varmasti emme voi tietää, sillä haudoista löytyneet esineet ja niiden jäänteet tarjoavat meille vain häivähdyksen rautakauden yhteiskunnasta ja elämästä.

Euran Luistarin hauta nro 56 copy

Euran Luistarin hauta nro 56 copy

Euran Pappilanmäen miekka

Suomesta on löytynyt noin 600–700 esihistoriallista miekkaa. Varhaisimmat miekat ovat pronssikaudelta, mutta rautakauden loppupuolelta miekkoja tunnetaan erityisen runsaasti. Historiansa aikana miekka on ollut aseista kaikkein arvostetuin. Toisin kuin keihäät tai kirveet, miekkaa ei voi käyttää metsästykseen tai työvälineenä, vaan se on kehitetty taisteluun ja toisen ihmisen vahingoittamiseen. Kalliina esineenä se on kertonut omistajansa vauraudesta ja sosiaalisesta asemasta. Miekkaan on liitetty myös uskomuksia yliluonnollisista voimista ja ominaisuuksista, jopa persoonallisuudesta.

Yksi Suomen tunnetuimmista rautakautisista miekoista on Euran Pappilanmäeltä vuonna 1939 löydetty rengasmiekka, joka ajoittuu 600-luvulle. Miekka löytyi varhaiskeväästä 1939, kun tilan päärakennukselle kaivettiin pannuhuoneen paikkaa. Rakentajat ilmoittivat löydöstä ja miekka tallennettiin Kansallismuseon kokoelmiin 29.3.1939 numerolla KM11002:5.

Rautakauden puoliväliin ajoittuvia rengasmiekkoja on löydetty Suomesta toistakymmentä, mutta Pappilanmäen miekka on ainoa kokonaisena löytynyt. Vielä harvinaisemman löydöstä tekee se, että miekka on yhä huotrassaan, joka on myös osittain säilynyt. Huotra eli miekan tuppi on puuta, joka on koristeltu kaiverruksin ja pronssiheloilla. Pituudeltaan huotra on noin 78 cm ja miekan kanssa yhteensä noin 98 cm pituinen kokonaisuus. Huotrassa näkyy lovi, joka tuli lapion iskusta miekan löytyessä. Huotran keskivaiheilla on mielenkiintoinen pronssista tehty koriste, jossa voi nähdä monen eri eläimen muotoa. Huotra ja miekka ovat ruostuneet kiinni toisiinsa. Röntgenkuvaus on paljastanut säilässä olevan kuvioterästä, joka on ollut tyypillistä aikansa loistomiekoille. Kahva on kullattua pronssia ja siinä on yhä puuta jäljellä kouraimessa eli kädensijassa.

Euran miekka on löytynyt ruumishautauksesta, joka tuhoutui rakennustöissä ennen kuin arkeologit pääsivät tutkimaan hautaa. Suurin osa haudan esineistä saatiin todennäköisesti talteen, mutta esineiden tarkoista sijaintikohdista haudassa ei ole varmuutta. Haudassa oli miekan lisäksi pitkä taistelupuukko eli väkipuukko ja sen tupen pronssisia osia. Talteen otettiin myös 30 nahan ja 13 tuohen palaa, vyönsolki, hevosen kuolaimet ja hevosen valjaisiin kuuluvia heloja, pinsetit sekä koristeellinen rengasneula. Lisäksi löytyi keihäänkärjen katkelma ja veitsen terän katkelma sekä jäänteet vyöstä, jossa oli runsaasti pronssista valettuja koristeheloja. Vyö on peräisin Permin alueelta, nykyisen Venäjän keskiosista, yli 2000 kilometrin päästä Eurasta. Permin alueella tällaisia vöitä löytyy pääosin naisten haudoista, mutta Suomessa ja Skandinaviassa permalaiset vyöt on tulkittu löytyneiksi pääosin miesten haudoista. Esihistoriallisten vainajien sukupuolen määrittäminen on kuitenkin vaikeaa, sillä vainajien luut säilyvät Suomen happamassa maaperässä erittäin huonosti. Haudatun vainajan sukupuoli on yleensä pyritty päättelemään haudan esineistön perusteella. Aseiden on perinteisesti tulkittu kuuluneen miehen hautaan, korujen puolestaan on tulkittu viittaavan naisen hautaan. Vuonna 1940 Helmer Salmo tulkitsi Pappilanmäen haudan kuuluvan merovinkiaikaiselle ratsusotilaalle.

Polttohautaus oli rautakaudella yleinen tapa haudata vainajat, mutta Euran seudulla vainajia haudattiin polttamatta jo 500-luvulta alkaen. Tämän ansiosta myös hautoihin laitettuja esineitä ja vaatteiden osia on säilynyt tutkittavaksi. Löytöjen perusteella voidaan päätellä, että nykyisen Euran seutu on ollut rautakauden loppupuolella vaurasta aluetta, josta on ollut hyvät yhteydet moneen suuntaan. Pappilanmäen rengasmiekka on arvovaltaa osoittava prestiisiesine, joka on ehkä annettu omistajalle lahjana. Varmasti emme voi tietää, sillä haudoista löytyneet esineet ja niiden jäänteet tarjoavat meille vain häivähdyksen rautakauden yhteiskunnasta ja elämästä.

Euran Pappilanmäen miekka

Suomesta on löytynyt noin 600–700 esihistoriallista miekkaa. Varhaisimmat miekat ovat pronssikaudelta, mutta rautakauden loppupuolelta miekkoja tunnetaan erityisen runsaasti. Historiansa aikana miekka on ollut aseista kaikkein arvostetuin. Toisin kuin keihäät tai kirveet, miekkaa ei voi käyttää metsästykseen tai työvälineenä, vaan se on kehitetty taisteluun ja toisen ihmisen vahingoittamiseen. Kalliina esineenä se on kertonut omistajansa vauraudesta ja sosiaalisesta asemasta. Miekkaan on liitetty myös uskomuksia yliluonnollisista voimista ja ominaisuuksista, jopa persoonallisuudesta.

Yksi Suomen tunnetuimmista rautakautisista miekoista on Euran Pappilanmäeltä vuonna 1939 löydetty rengasmiekka, joka ajoittuu 600-luvulle. Miekka löytyi varhaiskeväästä 1939, kun tilan päärakennukselle kaivettiin pannuhuoneen paikkaa. Rakentajat ilmoittivat löydöstä ja miekka tallennettiin Kansallismuseon kokoelmiin 29.3.1939 numerolla KM11002:5.

Rautakauden puoliväliin ajoittuvia rengasmiekkoja on löydetty Suomesta toistakymmentä, mutta Pappilanmäen miekka on ainoa kokonaisena löytynyt. Vielä harvinaisemman löydöstä tekee se, että miekka on yhä huotrassaan, joka on myös osittain säilynyt. Huotra eli miekan tuppi on puuta, joka on koristeltu kaiverruksin ja pronssiheloilla. Pituudeltaan huotra on noin 78 cm ja miekan kanssa yhteensä noin 98 cm pituinen kokonaisuus. Huotrassa näkyy lovi, joka tuli lapion iskusta miekan löytyessä. Huotran keskivaiheilla on mielenkiintoinen pronssista tehty koriste, jossa voi nähdä monen eri eläimen muotoa. Huotra ja miekka ovat ruostuneet kiinni toisiinsa. Röntgenkuvaus on paljastanut säilässä olevan kuvioterästä, joka on ollut tyypillistä aikansa loistomiekoille. Kahva on kullattua pronssia ja siinä on yhä puuta jäljellä kouraimessa eli kädensijassa.

Euran miekka on löytynyt ruumishautauksesta, joka tuhoutui rakennustöissä ennen kuin arkeologit pääsivät tutkimaan hautaa. Suurin osa haudan esineistä saatiin todennäköisesti talteen, mutta esineiden tarkoista sijaintikohdista haudassa ei ole varmuutta. Haudassa oli miekan lisäksi pitkä taistelupuukko eli väkipuukko ja sen tupen pronssisia osia. Talteen otettiin myös 30 nahan ja 13 tuohen palaa, vyönsolki, hevosen kuolaimet ja hevosen valjaisiin kuuluvia heloja, pinsetit sekä koristeellinen rengasneula. Lisäksi löytyi keihäänkärjen katkelma ja veitsen terän katkelma sekä jäänteet vyöstä, jossa oli runsaasti pronssista valettuja koristeheloja. Vyö on peräisin Permin alueelta, nykyisen Venäjän keskiosista, yli 2000 kilometrin päästä Eurasta. Permin alueella tällaisia vöitä löytyy pääosin naisten haudoista, mutta Suomessa ja Skandinaviassa permalaiset vyöt on tulkittu löytyneiksi pääosin miesten haudoista. Esihistoriallisten vainajien sukupuolen määrittäminen on kuitenkin vaikeaa, sillä vainajien luut säilyvät Suomen happamassa maaperässä erittäin huonosti. Haudatun vainajan sukupuoli on yleensä pyritty päättelemään haudan esineistön perusteella. Aseiden on perinteisesti tulkittu kuuluneen miehen hautaan, korujen puolestaan on tulkittu viittaavan naisen hautaan. Vuonna 1940 Helmer Salmo tulkitsi Pappilanmäen haudan kuuluvan merovinkiaikaiselle ratsusotilaalle.

Polttohautaus oli rautakaudella yleinen tapa haudata vainajat, mutta Euran seudulla vainajia haudattiin polttamatta jo 500-luvulta alkaen. Tämän ansiosta myös hautoihin laitettuja esineitä ja vaatteiden osia on säilynyt tutkittavaksi. Löytöjen perusteella voidaan päätellä, että nykyisen Euran seutu on ollut rautakauden loppupuolella vaurasta aluetta, josta on ollut hyvät yhteydet moneen suuntaan. Pappilanmäen rengasmiekka on arvovaltaa osoittava prestiisiesine, joka on ehkä annettu omistajalle lahjana. Varmasti emme voi tietää, sillä haudoista löytyneet esineet ja niiden jäänteet tarjoavat meille vain häivähdyksen rautakauden yhteiskunnasta ja elämästä.