Kuolema

Vainajan vaatteet

Kuolleidenpäivän makeiset

Karsikkolauta

Gogodala-kansan suruverkko

Papua-Uuden-Guinean gogodala-kansan alueella Gaimassa miehet käyttivät normaalisti yötä päivää palmikoituja jäykkiä kartiomaisia suippopäisiä lakkeja (díba), jotka liimattiin kiinni ihoon ja hiuksiin. Niiden sijaan suruaikana pidettiin verkkolakkia tai suruverkkoa (atíma), joka pussimaisena peitti koko pään. Se voitiin myös taitella siten, että kasvot jäivät vapaiksi. Verkon pituus riippui vainajan ja surijan välisestä sukulaisuussuhteesta.

Vuonna 1910 Gunnar Landtman teki matkan gogodada-alueen läpi Gaimasta Bamujoelle Lontoon lähetysseuran pastori B.T. Butcherin seurassa. Valitettavasti vuorovesitulva melkein hukutti matkalaiset ja suuri osa Landtmanin alueelta keräämästä esineistöstä tuhoutui. Kansallismuseoon saatiin kuitenkin viitisenkymmentä Landtmanin keräämää gogodala-esinettä ja ne muodostavat ensimmäisen tämän kansan keskuudesta hankitun kokoelman. Aikaisemmin heiltä oli saatu talteen vain satunnaisia esineitä.

Suruajan päähine

Suruhattu 1930-luvulta

Päähinekin noudatteli 1930-luvun alussa muun surumuodin linjoja. Kypärämäinen hattu on mustaa silkkikreppiä. Reunaa kiertää kapea epäsymmetrinen ylös käännetty lieri. Sen reunassa on mustaa rosopintaista surukreppiä, samoin lierin alla. Päälaen yli on kiinnitetty suorakaiteen muotoinen musta harsohuivi, jonka reunoja kiertää reikäommel. Huntu on poimutettu epäsymmetrisesti hieman sivulle mustan kangaskaistaleen avulla. Hatussa on merkintä Stockmann.

Muotilehden (Les Modes, elokuu 1932) mukaan georgette-kreppi ei ollut soveliasta surukangasta. Ainoa oikea materiaali tyylikkäälle ja tunnolliselle naiselle oli englantilainen kreppi kolmen tai neljän kuukauden ajaksi vähintään. Saman vuoden huhtikuussa lehdessä todettiin, että huntu oli lyhyt, mikä tarkoitti lantiopituista, eikä sitä enää tarvinnut kantaa kasvojen edessä.

Carl Gustafsson Hornin hautapuku

Surulaatikko vuodelta 1941

Rasiasta on käytetty surulaatikko-nimitystä, sillä rasiaan on koottu jatkosodassa kaatuneen miehen kuolemaan liittyvät muistoesineet. Laatikossa on puolison päähineenä käyttämä suruhuntu sekä musta silkkihuivi. Hautajaisista muistona on hautajaisseppeleen nauhat. Mukana on myös metallinen monogrammi, vapaudenristin sururisti -kunniamerkki sekä valokuva vainajasta. Laatikossa on säilytetty useita asiakirjoja. Asiakirjat käsittelevät vainajan katoamista rintamalla, ilmoitus kuolemasta sekä marsalkka Mannerheimin myöntämä todistus muistomitalin myöntämisestä.

Itsenäisyyden ajan kokoelma, IT42:1-7. Kuva: Ilari Järvinen, 2018.