Pohjanmaalla valmistettiin naisen hahmoon veistettyjä kappikelloja, joita kutsuttiin mamsellikelloiksi.

Kansallismuseon kokoelmat syntyivät 1880-luvulla Muinaistieteellisen toimikunnan keräystoiminnan tuloksena. Vanhimmat kokoelmiin päätyneet huonekalut ovat 1700-luvulta. Helsingin yliopiston osakuntien ylioppilaat kiersivät maakuntia eri puolilla Suomea tarkoituksenaan kerätä kattava kokoelma esineitä, jotka edustaisivat suomalaista käsityötaitoa sekä työ- ja elintapoja. Kokoelma on karttunut lahjoituksina aina näihin päiviin saakka.

Kokoelmassa yliedustettuna ovat olleet Pohjanmaa sekä Suomen rannikkoseudut yleensäkin sekä Karjala. Esinekokoelman katvealueisiin ovat jääneet köyhimmät alueet, kuten Savo ja nykyinen Kainuu. Tämä on tietysti ymmärrettävää, sillä rikkaimmilla alueilla irtaimisto oli säilynyt paremmassa kunnossa ja siitä oli helpompi luopua. Köyhimmillä alueilla työvälineet ja huonekalut käytettiin loppuun saakka, eikä sitä ainoata kappaletta ole haluttu luovuttaa museon kokoelmiin. Savossa ja Kainuun alueella elämäntapa oli kaskiviljelyn takia hyvin liikkuvaista, eikä irtainta omaisuutta päässyt samalla tavalla kertymään, kuin pysyvämmillä asuinpaikoilla.

Irtohuonekalut yleistyivät suomalaisten talonpoikien keskuudessa vasta 1800-luvun puolivälin jälkeen. Siihen asti huonekalut olivat olleet osa tuvan seinien kiinteitä rakenteita. Irtohuonekalut ovat olleet suomalaisissa taloissa ja torpissa melko uusi ilmiö.