Wayang kulit -varjoteatteri

Wayang kulitissa pääosassa ovat litteät ja tyylitellyt varjonuket, jotka takaapäin valaistuina luovat varjon valkoiselle pingotetulle kankaalle. "Wayang" tarkoittaa varjoa ja "kulit" nahkaa, joka viittaa puhvelinvuodasta valmistettujen varjonukkejen materiaaliin. Aikaisimmat kirjalliset lähteet osoittavat, että wayang kulit -esityksiä on pidetty Jaavalla jo 900-luvulla, mutta perinne voi olla sitäkin vanhempi.

Wayang kulit -esityksessä musiikki, laulu, tarinankerronta ja varjonuket yhdistyvät yhdeksi kokonaisuudeksi, jota johtaa varjonukkemestari ja kertoja, dalang. Dalang istuu kankaan takana ja on vastuussa nukkien liikuttelusta ja gamelan-orkesterin johtamisesta. Hän välittää tarinan eri vokaalisin keinoin, kuten lausumalla nukkien vuorosanat, tai laulamalla. Dalang on usein mies, mutta myös naisia toimii dalangeina, mistä löytyy esimerkkejä etenkin Balilla.

Jaavalla wayang kulit -esityksissä on myös aina mukana naislaulajista, pasinden, muodostuva kuoro. Orkesteri ja kuoro asettuvat dalangin ympärille kankaan taakse. Katsojat voivat mielensä mukaan seurata esitystä joko kankaan varjopuolelta tai esittäjien puolelta. Nukkeja, joita yhdessä esityksessä saattaa olla jopa 60, pystytetään kankaan alalaitaan molemmin puolin banaanipuun rungoista tehtyihin telineisiin. Näin nuket muodostavat kaksi siistiä riviä, joiden väliin jää tyhjä esitystila. Perinteisesti kangas on valaistu öljylampulla, joka roikkuu dalangin yläpuolella, mutta nykyään yleisimmin käytössä on sähkövalo öljylampun sijasta.

Intialaiset hindueepokset Ramayana ja Mahabharata antavat pohjan wayang kulitissa kerrotuille tarinoille, mutta tarinoita on muokattu sopimaan paikalliseen kulttuuriin, joskin jotkin hahmot ja tarinat ovat täysin paikallista alkuperää. Islam on osaltaan vaikuttanut wayang kulitiin, mistä yhtenä esimerkkinä ovat Jaavalla käytetyt tyylitellyt, lähes abstraktit nuket. Tyyliteltyjen nukkejen ei nimittäin katsota olevan ristiriidassa islamin kiellon kanssa esittää kuvallisesti ihmisiä. Eron saarilla käytettyjen nukkejen tyylien välillä näkee selkeästi, kun vertaa jaavalaisia varjonukkeja Balilla käytettyihin varjonukkeihin, jotka jäljittelevät lähemmin ihmishahmoja.

Wayang kulit -esityksissä yhdistyvät monet merkitykset. Ne toki toimivat viihteenä, mutta wayang kulitilla on myös tarkoitus opastaa katsojaa moraaliin liittyvissä kysymyksissä. Hindulaisella Balilla wayang kulit -esitykset ovat osa rituaaleja, mutta islamilaisella Jaavalla esitysten luonne osana uskontoa on paljon häilyvämpi.

Perinteisesti Jaavalla wayang kulit -esitykset ovat alkaneet illalla noin yhdeksän aikaan ja kestäneet läpi yön aamunkoitteeseen. Nykyään esityksiä voivat olla myös lyhyempiä. Balilla wayang kulit -esitykset osana rituaaleja voivat myös tapahtua päiväsaikaan, mutta sielläkin iltaesitykset ovat yleisiä. Esitys on jaettu kolmeen jaksoon, joista ensimmäinen esittelee tarinan, lakon, asetelman. Toisen jakson aloittavat klovnihahmot, jotka vitsailevat ja tuovat kansanomaisia huomioita esitykseen. Klovnien jälkeen varsinaiset sankarit pääsevät esiin. Viimeinen ja kolmas jakso sisältää taistelun, jonka sankari voittaa. Vaikka esitykset perustuvat tiettyyn lakoniin, ne sisältävät paljon improvisaatiota ja usein dalang tuo esityksiin mukaan ajankohtaisia elementtejä klovnihahmojen kautta.

Jokaisessa esityksessä nuket on jaettu kahteen eri ryhmään, oikeaan ja vasempaan. Oikealla oleva ryhmä edustaa hyveellisyyttä ja oikeiden tekojen tavoittelua. Vasemmalla oleva ryhmä taas edustaa paheellisuutta, ohjeiden kuuntelematta jättämistä ja itsekkyyttä. Termejä halus (hyveellisyys, jalous, harmonia) ja kasar (karu, epäsovelias, rujo) käytetään kuvaamaan hahmojen luonteenpiirteitä, jotka vuorostaan heijastuvat nukkejen ulkonäköön. Nukkejen vaihtelevat silmät, suut, nenät ja kehot kuvastavat erilaisia jaloja tai rujoja luonteenpiirteitä. Wayang kulitissa moraalikäsitys ei kuitenkaan ole mustavalkoinen ja monilla hahmoilla on sekä hyviä että ei-toivottuja ominaisuuksia.

Wayang kulit -varjonuket valmistetaan yleisimmin vesipuhvelinvuodasta, josta ensin leikataan nuken suurpiirteinen muoto. Tämän jälkeen nuken piirteet leikataan tarkemmin ja nukkeen tehdään pieniä reikiä metallityökaluilla, mikä luo nuken pitsimäisen varjon. Kädet ovat kaksiniveliset ja niitä liikutellaan omilla ohjauskepeillä. Nuket maalataan kauttaaltaan molemmin puolin ja jotkin alueet saatetaan kullata. Nuken keskivartaloon kiinnitetään puhvelinsarvesta tehty kädensija. Sarvi halkaistaan ja pehmennetään kuumassa vedessä, jonka jälkeen se muotoillaan nuken molemmille puolille rungoksi siten, että nuken tärkeät yksityiskohdat eivät peity. Puiset tai bambuiset kädensijat ja ohjauskepit ovat myös yleisiä.

Petra Karkela

Intialaiset hindueepokset Ramayana ja Mahabharata antavat pohjan wayang kulitissa kerrotuille tarinoille. Tarinoita on myös muokattu sopimaan paikalliseen kulttuuriin, ja jotkin hahmot ja tarinat ovat täysin paikallista alkuperää. Islam on osaltaan vaikuttanut wayang kulitiin, mistä yhtenä esimerkkinä ovat Jaavalla käytetyt tyylitellyt, lähes abstraktit nuket. Tyyliteltyjen nukkien ei katsota olevan ristiriidassa islamin kiellon kanssa esittää ihmisiä kuvallisesti. Eron saarilla käytettyjen nukkien tyylien välillä näkee selkeästi, kun vertaa jaavalaisia varjonukkeja Balilla käytettyihin varjonukkeihin, jotka jäljittelevät lähemmin ihmishahmoja.

Wayang kulit -esityksissä yhdistyvät monet merkitykset. Ne toki toimivat viihteenä, mutta wayang kulitilla on myös tarkoitus opastaa katsojaa moraaliin liittyvissä kysymyksissä. Hindulaisella Balilla wayang kulit -esitykset ovat osa rituaaleja, mutta islamilaisella Jaavalla esitysten luonne osana uskontoa on paljon häilyvämpi.

Perinteisesti Jaavalla wayang kulit -esitykset ovat alkaneet illalla noin yhdeksän aikaan ja kestäneet läpi yön aamunkoitteeseen. Nykyään esitykset voivat olla myös lyhyempiä. Balilla wayang kulit -esitykset rituaalin osana voivat myös tapahtua päiväsaikaan, mutta sielläkin iltaesitykset ovat yleisiä. Esitys on jaettu kolmeen jaksoon, joista ensimmäinen esittelee tarinan, lakon, asetelman. Toisen jakson aloittavat klovnihahmot, jotka vitsailevat ja tuovat kansanomaisia huomioita esitykseen. Klovnien jälkeen varsinaiset sankarit pääsevät esiin. Viimeinen ja kolmas jakso sisältää taistelun, jonka sankari voittaa. Vaikka esitykset perustuvat tiettyyn lakoniin, ne sisältävät paljon improvisaatiota ja usein dalang tuo esityksiin mukaan ajankohtaisia elementtejä klovnihahmojen kautta.

Jokaisessa esityksessä nuket on jaettu kahteen eri ryhmään, oikeaan ja vasempaan. Oikealla oleva ryhmä edustaa hyveellisyyttä ja oikeiden tekojen tavoittelua. Vasemmalla oleva ryhmä taas edustaa paheellisuutta, ohjeiden kuuntelematta jättämistä ja itsekkyyttä. Termejä halus (hyveellisyys, jalous, harmonia) ja kasar (karu, epäsovelias, rujo) käytetään kuvaamaan hahmojen luonteenpiirteitä, jotka vuorostaan heijastuvat nukkien ulkonäköön. Nukkien vaihtelevat silmät, suut, nenät ja kehot kuvastavat erilaisia jaloja tai rujoja luonteenpiirteitä. Wayang kulitissa moraalikäsitys ei kuitenkaan ole mustavalkoinen ja monilla hahmoilla on sekä hyviä että ei-toivottuja ominaisuuksia.

Wayang kulit -varjonuket valmistetaan yleisimmin vesipuhvelinvuodasta, josta leikataan ensin nuken suurpiirteinen muoto. Tämän jälkeen nuken piirteet leikataan tarkemmin ja nukkeen tehdään pieniä reikiä metallityökaluilla, mikä luo nuken pitsimäisen varjon. Kädet ovat kaksiniveliset ja niitä liikutellaan omilla ohjauskepeillä. Nuket maalataan kauttaaltaan molemmin puolin ja jotkin alueet saatetaan kullata. Nuken keskivartaloon kiinnitetään puhvelinsarvesta tehty kädensija. Sarvi halkaistaan ja pehmennetään kuumassa vedessä, jonka jälkeen se muotoillaan nuken molemmille puolille rungoksi siten, että nuken tärkeät yksityiskohdat eivät peity. Puiset tai bambuiset kädensijat ja ohjauskepit ovat myös yleisiä.

Petra Karkela

Lähteet

Beltz Johannes and Eva Von Reumont 2023. Leaving Javanese Shadow Theatre (Wayang Kulit) Religiously Unlabelled: The Challenge of Presenting Non-European Art in a European Museum. Entangled Religions 13 (7). https://doi.org/10.46586/er.13.2023.11038

DeBouzek Jeanette 1986. Mysticism as Defense in Javanese Shadow-Play Theater: The Story of ‘Dewa Ruci’. American Imago 43 (4): 273–288.

Escobar Varela Miguel 2014. Wayang Kontemporer: Innovations in Javanese Wayang Kulit. Singapore: Department of English Language and Literature National University of Singapore. http://cwa-web.org/dissertation/wayang-dis/index.php#

Digital Wayang Encyclopedia. Accessed: 31.7.2014. https://villaorlado.github.io/wayangnetworks/html/index.html

Goodlander Jennifer 2009. Claiming Draupadi: Performing Gender and Power in Balinese Wayang Kulit. Art in the Shadows 26. https://www.unima-usa.org/claiming-draupadi

Goodlander Jennifer 2016. Women in the Shadows: Gender, Puppets, and the Power of Tradition in Bali. Athens: Ohio University Press.

Härö Sakari 1987. Näyttelevät varjot: Aasian varjoteatteri. Helsinki: Jouko Korpivaara.

von Reumont Eva 2022. Detecting Ethnocentricity in Conservation Practice: Javanese Wayang Kulit Collections in Museum Storage. Studies in Conservation 67 (S1): 301–308. https://doi.org/10.1080/00393630.2022.2066989

Lähteet

Beltz Johannes and Eva Von Reumont 2023. Leaving Javanese Shadow Theatre (Wayang Kulit) Religiously Unlabelled: The Challenge of Presenting Non-European Art in a European Museum. Entangled Religions 13 (7). https://doi.org/10.46586/er.13.2023.11038.

DeBouzek Jeanette 1986. Mysticism as Defense in Javanese Shadow-Play Theater: The Story of ‘Dewa Ruci’. American Imago 43 (4): 273–288.

Escobar Varela Miguel 2014. Wayang Kontemporer: Innovations in Javanese Wayang Kulit. Singapore: Department of English Language and Literature National University of Singapore. http://cwa-web.org/dissertation/wayang-dis/index.php#

Digital Wayang Encyclopedia. Accessed: 31.7.2014. https://villaorlado.github.io/wayangnetworks/html/index.html

Goodlander Jennifer 2009. Claiming Draupadi: Performing Gender and Power in Balinese Wayang Kulit. Art in the Shadows 26. https://www.unima-usa.org/claiming-draupadi

Goodlander Jennifer 2016. Women in the Shadows: Gender, Puppets, and the Power of Tradition in Bali. Athens: Ohio University Press.

Härö Sakari 1987. Näyttelevät varjot: Aasian varjoteatteri. Helsinki: Jouko Korpivaara.

von Reumont Eva 2022. Detecting Ethnocentricity in Conservation Practice: Javanese Wayang Kulit Collections in Museum Storage. Studies in Conservation 67 (S1): 301–308. https://doi.org/10.1080/00393630.2022.2066989.