Suomen kansallismuseon esinekokoelmat

Suomen kansallismuseon kokoelmia on kerätty 1700-luvun lopulta lähtien. Kokoelmat koostuvat eriaikaisista ja alkuaan eri instituutioiden hankkimista aineistoista, jotka yhdistettiin Valtion historialliseksi museoksi vuonna 1893. 1880-luvulta lähtien kokoelmia kerättiin suunnitteilla ollutta kansallismuseota varten. Kokoelmiin hankittiin jo 1800-luvun kuluessa runsaasti myös ulkomaista aineistoa ajan yleismuseokäsitteen mukaisesti.

Suomen kansallismuseon avaamisen 1916 jälkeen kokoelmia on kartutettu suunnitelmallisesti. Ne sisältävät nykyisin rahakammion kokoelmat, historialliset kokoelmat, kansatieteelliset kokoelmat, itsenäisyyden ajan kokoelmat, etnografiset kokoelmat, suomalais-ugrilaiset kokoelmat sekä Suomen merimuseon kokoelmat. Ne muodostavat Suomen laajimmat kulttuurihistorialliset kokoelmat käsittäen n. 550 000 esinettä. Suomen kansallismuseo tallentaa Suomen valtiollista historiaa sekä valtakunnallisesti merkittäviä historiallisia ja kulttuurisia käännekohtia ja niihin liittyviä aineistoja ja ilmiöitä.

Suomen kansallismuseon tehtävänä on tallentaa kaikkien kansalaisten historiaa ja todellisuutta, muistoja ja esineitä, riippumatta sukupuolesta, uskonnosta, etnisestä taustasta tai sukupuolisesta suuntautumisesta. Tallentamalla ja esittämällä monimuotoista todellisuutta museo edistää keskustelua ja ymmärrystä.

Kokoelmia kartutetaan suunnitelmallisesti, aktiivisesti ja myös nykyajan ilmiöitä dokumentoimalla. Painopiste on ilmiöiden tallentamisessa ja dokumentoinnissa. Suomen kansallismuseon toiminnan perusta on hyvin hallituissa, tutkituissa, saavutettavissa, laadukkaissa ja kansallisesti sekä kansainvälisesti ainutlaatuisissa kokoelmissa.

Museot palvelevat entistä tehokkaammin ja innovatiivisemmin yhteisöjään ja asiakkaitaan sekä vastaavat niiden tarpeisiin. Kokoelmat ovat elävää kulttuuriperintöä, jonka saavutettavuus eri yleisöille pitää varmistaa.

Kokoelmia saatetaaan yleisön käyttöön entistä monikanavaisemmin hyödyntämällä uutta teknologiaa ja kehittämällä uusia toimintatapoja sekä edistämällä kokoelmien liikkuvuutta. Kokoelmatyötä ja tallennusta pyritään tekemään vuorovaikutuksessa eri yleisöjen kanssa, osallistamalla yleisöjä uusilla toimintamuodoilla ja erilaisilla verkkoalustoilla.

Suurin haaste ja vastuu tuleville sukupolville on se, että kokoelmat ovat hyvin hallittuja ja kestävällä pohjalla. Kokoelmien kartunnassa, säilytyksessä, hoidossa ja käytössä huomioidaan myös yhteiskunnallinen, kulttuurinen ja ekologinen kestävyys.