Keramiikan kultahippuja museokaupassa
Kansallismuseossa on Maailma, jota ei ollut -näyttelyn ajan myynnissä valikoima nicaragualaista käsitehtyä keramiikkaa, josta tuotto ohjataan suoraan keraamikoille.
San Juan de Orienten kylä sijaitsee Nicaraguassa, Masayan provinssissa, joka tunnetaan maan kulttuurisena ja taiteellisena keskuksena. Kylän 5 000 asukkaasta jokainen on jollain tavalla tekemisissä keramiikan kanssa. Messukeskuksen kongressipäällikkö, Suomen Nicaraguan-suurlähettilään puoliso Paula Blomster työskenteli 20 vuotta sitten YK:n kehitysyhteistyöprojektissa muun muassa San Juan de Orienten kylässä. Jo heti kylään saavuttuaan Blomster koki voimakkaan yhteyden kyläläisten kanssa.
”He ovat paitsi äärettömän lahjakkaita käsityöläisiä, jotka vaalivat työllään perinteitä myös pyyteettömiä ja suoria ihmisiä. Meillä synkkasi heti, ja yhdessä halusimme tehdä jotain konkreettista”, Blomster kertoo.
Blomster muutti Tanskaan, mutta yhteys kyläläisiin säilyi. Konkretian lupaus jatkui vielä työsuhteen jälkeenkin. Vuonna 2006 Danmarks Keramikmuseum toi nicaragualaiskeraamikkaa ensimmäisen kerran taidemuseoon Blomsterin avustuksella. Näyttelylle suunniteltiin jatkoa Tanskan jälkeen Suomeen, Viroon ja Islantiin. Näyttelytöitä myytiin jo Tanskassa.
Uusien töiden saaminen Eurooppaan oli kallista ja vaikeaa. Blomster sai idean: Paulig toi kahvia konteittain Nicaraguasta. Ehkä kontteihin voisi pakata myös keramiikkaa. Presidentti Tarja Halosen Kulttuurien museossa Helsingissä vuonna 2007 avaama näyttely oli Pauligin ja Blomsterin yhteistyön tulos. Suomessa San Juan de Orienten keraamikkojen luomuksia on nähty Jyväskylän käsi- ja taideteollisessa museossa ja myyntinäyttelyssä Porvoossa.
Kansallismuseon museokaupan valikoimassa on esineitä eri keraamikkosukupolvilta, palkituilta mestareilta ja nuoremmilta lupauksilta.
”Kisälli-mestari-malli on edelleen voimissaan. Kyläläisten esikolumbiaaniseen tekemisen tapaan perustuva käsiala on omintakeinen, tunnistettava”, sanoo Blomster.
Mestareiden mestarin Gregorio Bracamonten (1949–2019) jaguaari on ihailtavissa museokaupan vitriinissä. Hän osallistui ensimmäiselle 11 kuukauden keramiikkakurssille vuonna 1978. Myynnissä on teoksia hänen oppipojaltan Helio Gutiérrezilta (s. 1965) ja tämän adoptoimalta Miguel Maldonadolta (s. 1979). Taitelijoihin kuuluvat myös oppinsa ja inspiraationsa Gregorio Bracamontelta saanut siskonpoika Francisco Bracamonte (s. 1975) sekä Alfredo Espinoza (s. 1975) ja hänen tyttärensä Ingryt del Carmen Espinoza (s. 1998) ja poikansa Alfredo Antonio Espinoza (s. 2000).
“Nicaragualainen keramiikka on ollut arvostetumpaa kuin kultatyö. Espanjanlaisten vallan aikana se oli kielletty pakanallisena, mutta on nyt kohotettu uudelleen arvoonsa. Työtapa on niin perinteinen, että arkeologit ovat vierailleet katsomassa keraamikkojen työskentelyä”, Blomster kuvailee.
Museokaupassa myydystä keramiikasta saatu tuotto ohjataan kylän osuuskunnalle, joka jakaa sen keraamikoille. Maailma, jota ei ollut -näyttely on esillä museossa 15.3.2020 asti.