Suomen kansallismuseon etnografisen kokoelman esineet ovat peräisin eri puolilta maailmaa – kaikilta mantereilta ja monista maista ja yhteisöistä, myös jo kadonneista tai muotoaan muuttaneista kulttuureista. Ajan mittaan esineelle muodostuu oma historia aina valmistustilanteesta eteenpäin, ja esineet saattavat kulkea paikasta toiseen monenlaisen vaihdon välityksellä. Tämän kuukauden esineen matka alkuperäisiltä sijoiltaan Länsi-Afrikasta alkoi vuonna 1892 sotaretken seurauksena.

Syksyllä 2021 Kansallismuseoon saapui tiedustelu Ranskasta. Radio France Internationalen toimittaja oli löytänyt Pariisissa sijaitsevan, Afrikan, Aasian, Oseanian ja Amerikan taidetta ja kulttuuria esittelevän Musée du quai Branlyn järjestelmästä tiedon, jonka mukaan Länsi-Afrikassa sijaitsevasta Beninistä peräisin oleva puinen istuin, kataklè, olisi siirretty Ranskasta Kulttuurien museoon Helsinkiin.

Kulttuurien museo oli Suomen kansallismuseon museoperheeseen kuulunut etnografinen museo, joka toimi Helsingin Tennispalatsissa vuodesta 1999 vuoteen 2013, jolloin sen toiminta siirrettiin takaisin Kansallismuseon yhteyteen. Tuona aikana ei kuitenkaan ollut lainattu tai vaihdettu yhtään tämänkaltaista esinettä, ja ainoa Länsi-Afrikkaan liittyvä näyttelykin oli pidetty suomalaisen Eila Kivekkään hankkimasta nykyesineistön kokoelmasta.

Tiedusteltu kataklè silti löytyi kuin löytyikin kokoelmastamme, tosin se oli saatu Kansallismuseolle jo vuonna 1939, juuri ennen toista maailmansotaa. Tuolloin Kansallismuseo ja Pariisissa sijaitseva Musée de l’Homme – antropologinen museo josta valtaosa 2006 avatun Musée du quai Branlyn kokoelmista on peräisin – olivat vaihtaneet keskenään esineitä, ja istuin lähetettiin Ranskasta Suomeen 58 muun ulkoeurooppalaisen esineen mukana. Tarkentui, että yhdestä puusta veistetty istuin (VK5301:22) on peräisin nykyisen Beninin alueella sijainneesta Dahomeyn kuningaskunnasta, sen hallintokaupunki Abomeysta, ja se on kuulunut alueen valtaväestölle fon-kansalle.

Kataklè tarkoittaa kolmijalkaista istuinta. Sitä käytettiin muun muassa kuninkaan kruunajaisissa symboloimassa yhteistyötä, vakautta, johtajuutta ja voimaa. Istuimen mukana ei tullut tietoa, kenelle kuninkaalle se on kuulunut, mutta käyttötarkoituksesta mainittiin seuraavasti: Siège tripode réservé aux chefs comme assise ou au roi pour poser ses pieds, eli kolmijalkainen istuin, jota päälliköt käyttivät istuimenaan tai kuningas piti sillä jalkojaan.

Kyseessä on siis merkittävä esine, ylhäisessä käytössä ollut istuin tai rahi. Varsinainen valtaistuin oli korkea ja koristeellinen, mutta myös kataklèlla on ollut seremoniallinen käyttötarkoitus ja kansaa yhdistävää symboliarvoa.

Kruunajaisista toiseen maailmansotaan

Suomeen päätynyt kataklè oli irrotettu alkuperäisestä käyttö- ja merkitysyhteydestään jo 1800-luvun lopulla Dahomeyn ja muun Länsi-Afrikan kolonisoimisen myllerryksessä. Toinen Ranskan ja Dahomeyn välinen sota käytiin 1892–1894, ja Dahomeyssa Ranskan joukkojen komentajana toiminut kenraali Alfred-Amédée Dodds toimitti vuonna 1892 haltuunsa ottaman istuimen Pariisiin, Trocadéron etnografisen museon kokoelmiin.

Trocadéron museo oli puolestaan Musée de l’Hommen edeltäjä. Musée de l’Homme, esinevaihdon toinen osapuoli, oli avautunut Pariisin maailmannäyttelyn yhteydessä vuonna 1937, vain kaksi vuotta aikaisemmin kuin esinevaihto Suomen kansallismuseon kanssa toteutettiin.

Esinevaihdot ja ostot muista museoista olivat menneinä vuosikymmeninä tavanomaisia keinoja kartuttaa kokoelmia. Kansainvälisten vaihtojen tarkoituksena oli esitellä maailman kulttuureja mahdollisimman laajasti sellaisiltakin alueilta, mihin oman maan toiminta ei ulottunut. Myös Suomen kansallismuseo on lähettänyt suomalaista ja saamelaista esineistöä maailman museoihin, ja sekä saanut vaihdossa että ostanut etnografista ja arkeologista aineistoa muun muassa Grönlannista, Australiasta ja Pohjois-Amerikasta. Musée de l’Hommen lisäksi vaihtojen ja ostojen osapuolia ovat olleet esimerkiksi Museum für Völkerkunde, The Australian Museum, Peabody Harvard Museum ja Tanskan kansallismuseo. Ranskaan lähetettiin vuoden 1938 lopulla muun muassa kantele sekä kansanomaisia työkaluja ja astioita, ja joukossa oli myös kymmenkunta saamelaisesinettä. Suomeen oli tarkoitus saada ulkoeurooppalaisen kokoelman lisäksi myös ranskalaisia esineitä, mutta toisen maailmansodan puhkeaminen esti uuden lähetyksen.

Suunta kääntyy - esineitä palaa takaisin

Sittemmin monen esineen ja kokoelman liike on vaihtanut suuntaa. Keskustelu etnografisen esineistön palauttamisesta alkuperäisille sijoilleen ja alkuperäisten omistajiensa jälkeläisille alkoi voimistua toisen maailmansodan jälkeen. Maastaviennin rajoittamiseksi ja esineiden palauttamiseksi alettiin muodostaa kansallisia ja kansainvälisiä sopimuksia, lakeja ja eettisiä ohjeita.

Esineitä on myös alettu palauttaa. Suomen kansallismuseon merkittäviä palautuksia ovat olleet saamelaiskokoelman palauttaminen Saamelaismuseo Siidalle viime vuonna, ja 2020 Yhdysvaltoihin palautettiin pueblo-intiaanien esivanhempien jäänteet ja hautaesineet vuoden 1891 arkeologisissa kaivauksissa muodostuneesta Mesa Verde -kokoelmasta.

Länsi-Afrikasta viedyn esineistön palauttamisesta on käyty pitkään paitsi maiden välisiä, myös kansainvälisiä neuvotteluja. Ranskassa päädyttiin vuonna 2018 suosittelemaan afrikkalaisen kulttuuriaineiston laajaa palauttamista, ja nykyisen Nigerian alueella sijainneesta Beninin kuningaskunnasta Eurooppaan viedyn ja moniin museoihin ja kokoelmiin levinneen esineistön palautuskysymyksiä käsittelemään perustettiin vuonna 2007 kansainvälinen työryhmä, The Benin Dialogue Group. Ensisijaisesti neuvotellaan brittijoukkojen vuoden 1897 sotaretken yhteydessä ryöstämän kuninkaallisen metalliesineistön palauttamisesta. Nimestään huolimatta tämä esineistö on peräisin nykyisessä Nigeriassa sijainneesta Beninin kuningaskunnasta eikä nykyisestä Beninin tasavallasta, jossa Dahomeyn kuningaskunta sijaitsi.

Suomen kansallismuseoon päätynyt kataklè ei suinkaan ollut ainoa kenraali Doddsin Dahomeysta haltuunsa ottama esine. Doddsin ja Dahomeyn kuningas Béhanzinin sodankäynnin aikana, marraskuussa 1892, Abomeyn kuninkaalliset rakennukset syttyivät tuleen, ja tuossa yhteydessä Ranskan joukot veivät sieltä koko joukon esineitä. Seuraavina vuosina Dodds toimitti Trocadéron museolle nyt Béhanzinin aarteina – Trésor de Béhanzin – tunnetun 26 esineen kokoelman, joka palautettiin viime vuoden lopulla Beninin tasavaltaan. Tähän esineistöön kuuluu muun muassa sekä kolmen muun kuninkaan valtaistuin että kuningas Béhanzinin kataklè.

Alun perin Doddsin lähettämiä esineitä oli kuitenkin 27. Pariisiin saapui Béhanzinin kataklèn lisäksi toinenkin, 45 vuotta myöhemmin Suomeen lähetetty kataklè. Se oli saanut Musée de l’Hommessa numeron 71.36693, kun Béhanzinin kataklèn numero oli diariointivuoden sisältävä 71.1895.16.13. Mikäli Suomen kansallismuseossa numeron VK5301:22 saanutta istuinta ei olisi vaihdettu vuonna 1939 ”sekalaiseen kokoelmaan suomalaisia esineitä”, Ranskan viime vuonna Beniniin palauttamia esineitä olisi todennäköisesti ollut 27.

Parhaillaan olemme käynnistämässä lisäselvityksiä yhteistyössä Musée du quai Branlyn kanssa. Toivomme, että Ranskasta löytyy lisätietoa niistä perusteista, miksi juuri tämä esine päätettiin lähettää Suomeen vaihtokokoelman mukana, ja selviää mitä muita dokumentteja sen historiasta mahdollisesti löytyy. Sen jälkeen tulee pohdittavaksi, onko sen palauttaminen Beniniin mahdollista esimerkiksi Abomeyn vanhaan hallintokaupunkiin rakennettavan historiallisen museon valmistuessa.

Pilvi Vainonen

Lähteitä ja linkkejä

Abomey Museum: Promoting Historical and Cultural Heritage in Benin. Agence Française de Développement. https://www.afd.fr/en/carte-des-projets/abomey-museum-promoting-historical-and-cultural-heritage-benin

Beaujean-Baltzer Gaëlle 2007. Du trophée à l’œuvre : parcours de cinq artefacts du royaume d’Abomey. In: Gradhiva, Revue d'anthropologie et d'histoire des arts, 6, 2007, p. 70–85. https://journals.openedition.org/gradhiva/987

Béhanzinin aarteet. Wikipedia. https://fi.wikipedia.org/wiki/B%C3%A9hanzinin_aarteet

Patrimoine culturel / Patrimoine materiel. Portail culturel du Bénin. http://portail-culturel.com/patrimoine-culturel/patrimoine-materiel

Sarr Felwine and Bénédicte Savoy 2018. The Restitution of African Cultural Heritage. Toward a New Relational Ethics. http://restitutionreport2018.com/sarr_savoy_en.pdf

Restitution de 26 œuvres à la République du Bénin. Musée du quai Branly Jacques Chirac. https://m.quaibranly.fr/fr/collections/vie-des-collections/actualites/restitution-de-26-oeuvres-a-la-republique-du-benin/

Royal Palaces of Abomey. UNESCO. https://whc.unesco.org/en/list...

Vainonen Pilvi 2019. Kysymyksiä kulttuuriperinnön repatriaatiosta. In: Kulttuurista perinnöksi. https://www.kulttuuristaperinnoksi.fi/2019/kysymyksia-kulttuuriperinnon-repatriaatiosta

26 oeuvres inédites de retour dans leur pays d’origine près de 130 ans plus tard. Les trésors royaux du Bénin. https://tresorsroyaux.bj/

Kuvalähteet

Kartat: Encyclopædia Britannica. https://www.britannica.com/place/Benin

Piirros: General Dodds i Abomey i november 1892. The New York Public Library, Digital Collections, image ID 1163135, strucID 1163135. https://digitalcollections.nypl.org/items/510d47de-0f93-a3d9-e040-e00a18064a99

Kartta: Länsi-Afrikan valtiot 1700-luvulla. Africa de l'Oèst a la fin dau sègle XVIII. CC BY-SA 4.0 https://fi.wikipedia.org/wiki/Segu#/media/Tiedosto:Africa_de_l'O%C3%A8st_(fin_s%C3%A8gle_XVIII).png