Madekoukku

Kuukauden esine – Tammikuu 2024

Tammikuun kuukauden esine on madekoukku Vähästäkyröstä. Se on saatu Suomen kansallismuseon kokoelmiin heinäkuussa 1904.

Tottahan kyllä on, että elämän ilmenemismuodot talvella ovat sangen heikot verrattuina siihen monivivahteiseen elämään, mikä kesällä vesissämme on havaittavissa, mutta sittenkin on siellä talvellakin liikettä ja kamppailua olemassaolosta, on olentojen hävityssotaa, mutta on myöskin uusien olentojen luomistouhua. Kun talvisydännä helmikuulla pakkanen nurkissamme pahimmin paukkuu ja lumi pilvinä kinoksia tupruttaa, silloin made on parhaiten liikkeessä ja kutuhommissaan. Hääpaikoille kokoontuu myös kuokkavieraita runsaasti; siellä on ahvenia, kiiskiä, pieniä mateita ja monenlaisia muita kaloja, jotka ahnaasti herkuttelevat äsken lasketulla mateenmädillä. Ja petokalat ne talvellakin haukkaavat suuhunsa pikkukalan sieltä, toisen täältä.

Puinen madekoukku

Vähästäkyröstä peräisin oleva madekoukku on tehty yhdestä puusta ja sidottu 18 cm pitkään puukeppiin. Puukepin toinen nimitys on teikki. Lanka on todennäköisesti hamppua tai pellavaa. Teikki on toisesta päästään terävä ja toisesta tylppä. Lankaan on sidottu myös painokivi.

Teikki ja koukku on saatu Suomen kansallismuseon esinekokoelmiin vuonna 1904. Puisia koukkuja ei enää juurikaan käytetty 1900-luvulla, ja 1800-luvun loppupuolellakin niitä käytettiin lähinnä madekoukkuina. Puiset koukut olivat yleensä kotitekoisia, kun taas metallisia koukkuja sai tehdastekoisina jo 1900-luvun alussa.

Puiset koukut tehtiin yleensä kovista puulajeista kuten katajasta, kanervasta tai kuusesta. Koska vesi pehmitti kovintakin puuta, koukkuja tehtiin myös luusta. Yhteen koukkuun voitiin yhdistää kahta materiaalia, jolloin koukun terävin osa tehtiin luusta tai metallista kuten rautalangasta.

Teikkikalastus

Teikki iskettiin joko viistosti avannon reunalle tai poikittain avannon päälle, jolloin koukku ja painokivi roikkuivat vedessä. Made on syvien vesien kala, joten koukkukin laskettiin lähelle pohjaa. Koukkua ei kuitenkaan saanut laskea kiinni pohjaan, koska äyriäiset pääsivät silloin syömään koukkuun asetettua täkyä eli syöttiä. Made syö parhaiten yöllä. Siksi täky saatettiin nostaa päiväksi pintaveteen kauemmas äyriäisistä.

Täkynä käytettiin yleensä eläviä pikkukaloja kuten kuoreita ja kiiskiä. Talvella eläviä pikkukaloja saattoi olla vaikea saada tarpeeksi, joten suurimmilla pyyntipaikoilla niitä kasvatettiin. Esimerkiksi ruutanoita voitiin kasvattaa umpinaisissa lammissa ja mutakuopissa. Täkykaloja myös säilytettiin vedessä esimerkiksi päreestä tehdyssä sumpussa.

Täkykala laitettiin koukkuun siten, että koukun pitkä ja suora osa oli kalan sisällä pitkittäin ja keskellä oleva terä tuli kalan vatsasta läpi. Sen jälkeen lanka, johon koukku oli kiinnitetty, saatettiin vielä kietoa kalan keskiruumiin ympäri.

Teikkikalastuksessa kalastajan ei tarvinnut olla koko ajan avannolla, vaan koukku voitiin jättää veteen muutamaksi päiväksi. Kalalajista riippuen täkykala saattoi elää koukussa yhdestä päivästä jopa muutamaan päivään.

Talvionkijan varusteet

Talvionkijan varusteisiin kuuluivat yleensä kelkka, tuura tai kirves, lapio tai kauha, syötit, maja ja nuotiotarpeet. Mukana oli myös eväskontti ja saaliskalojen säilytystä varten esimerkiksi puutynnyri tai tuohikontti. Tuuraa ja kirvestä käytettiin avannon tekemiseen ja lapiota tai kauhaa lumen luomiseen ja jääsohjon poistamiseen avannosta. Maja oli suojana tuulta vastaan.

Vanha kalastustapa, jolla madettakin pyydettiin, oli kolkkakalastus. Muita nimityksiä ovat kolkalla käyminen, nuijakalastus ja hamarakalastus. Kolkkakalastusta harjoitettiin yleensä syystalvella, jolloin järvissä oli jo kävelemisen kestävä jää, mutta lunta oli vähän. Jääpeitteen alla oleva made iskettiin tainnoksiin puunuijalla tai kirveen hamaralla. Sen jälkeen kalan kohdalle tehtiin pieni avanto, josta se nostettiin jäälle.

Kerttuli Hoppa

Lainaus on P. Brofeldtin kirjasta Talvikalastus.

Kirjallisuutta

Aulio, Olli toim. 2010. Vapaa-ajan kalastaja. Neljästoista painos. Gummerus.

Brofeldt, P. 1927. Talvikalastus. Otava.

Sirelius, U. T. 2009. Suomalaisten kalastus I–III. Näköispainos vuosina 1906–1908 ilmestyneistä teoksista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1252, Tiede.

Tiainen, Sulo toim. 1995. Jokamiehen talvikalastus. SMKL.

Uitti, Anssi toim. 2011. Talvikalastus 2011. Erä vuosikirja. Otavamedia.

Vuorela, Toivo 1975. Suomalainen kansankulttuuri. WSOY.

KE739
Madekoukku Vähästäkyröstä. Kuva: Ilari Järvinen, Museovirasto 2023.
KK2969 434
Mateenkalastajia avannon äärellä Viipurin läänin Pyhäjärvellä vuonna 1914. Kuvassa näkyvät päreistä tehty mateen tai täkykalojen säilytyssumppu, toiselta nimeltään satka, ja elävän kalan kuljetustynnyri. Miehillä on mukanaan myös haavi ja lapio. Kuva: V. Jääskeläinen, Museovirasto 1914.