Keskiaikaisten veistosten röntgentutkimus

Röntgenkuvat kertovat veistosten materiaaleista, rakenteesta ja tekotavoista. Aivan kuten ihmiskehon röntgenkuvauksessakin, jotkin veistosten materiaaleista läpäisevät säteilyä helpommin ja toiset taas absorboivat (eli ”imevät”) säteilyn itseensä. Säteilyä läpäisevät alueet näkyvät tummina, absorboivat puolestaan vaaleina. Haasteellista röntgenkuvien tulkinnasta tekee se, että kaikki veistoksen eri kerrokset näkyvät kuvassa yhtä aikaa, osin päällekkäisinä. Kuvien rinnalla tutkitaankin aina myös itse veistosta sen kokonaisrakenteen selvittämiseksi.

Kaikista vaaleimpina erottuvat alueet ovat metalleja, yleisimmin veistosten osien kiinnitykseen käytettyjä nauloja. Myös veistosten pinnalla olevat maalialueet erottuvat usein röntgenkuvista, sillä monet keskiaikana suositut maalipigmentit sisältävät metalleja. Myös kultaus, hopeointi ja muut pinnan metallikäsittelyt erottuvat hyvin. Käytetty puulaatu ja puun paksuus vaikuttavat puolestaan siihen, miten veistosten puuaines näkyy kuvissa. Veistoksen eri osat ja niiden liitokset, mahdolliset paikat ja puulaadun vaihtelut on kuitenkin yleensä mahdollista havaita röntgenkuvasta.

Teksti ja röntgenkuvat: Tutkijakonservaattori Henni Reijonen, Suomen kansallismuseo

Valitse kuva saadaksesi lisää tietoa