Suomalais-ugrilaiset kokoelmat
Kielisukulaisten aineellista kulttuuriperintöä lähes 200 vuoden ajalta
Suomen kansallismuseon suomalais-ugrilaisissa kokoelmissa on yli 17 000 esinettä. Näistä noin 9 000 kerättiin suomalais-ugrilaisten kansojen parista Venäjälle suuntautuneilla tutkimusmatkoilla vuosina 1856–1917. Painopiste oli elinkeinojen, pukeutumisen ja tapojen tarkastelussa.
Tutkimuksen taustalla vaikuttivat nationalistiset aatevirtaukset sekä tarve luoda Suomelle kansallinen identiteetti ja menneisyys. Myös suomalais-ugrilaisten kansojen kielisukulaisuus vauhditti esinekeruuta, kun kielten lisäksi tutkittiin materiaalisia yhteyksiä ja ilmiöiden alkuperää.
Suomalais-ugrilaisten kokoelmien laajamittaisesta kartuttamisesta luovuttiin 1900-luvun alkupuoliskolla. Venäjän ja Suomen välinen raja sulkeutui Suomen itsenäistyttyä 1917. Myös kansatieteellisen tutkimuksen painopisteet muuttuivat. 1930-luvulla esinekokoelmia täydennettiin Unkarin ja Viron kansallismuseoiden kesken esinevaihdoilla.
Kenttätyömatkat Venäjällä asuvien sukukansojen pariin käynnistyivät uudelleen 1980-luvulla, mutta eri lähtökohdista kuin aikaisemmin. Matkoilla dokumentoitiin Keski-Venäjällä asuvien marien, udmurttien, mordvalaisten sekä Siperian kansojen, kuten hantien ja mansien, nykypäivää sekä lähimenneisyydessä tapahtuneita muutoksia.
Viime vuosina suomalais-ugrilaisiin kokoelmiin on otettu aineistoja, jotka liittyvät Suomen valtiolliseen historiaan ja toimintaan. Näitä ovat olleet esimerkiksi esineet, jotka valottavat Vienan karjalaisten tai inkerinsuomalaisten kokemuksia 1900-luvulla.
Suomalais-ugrilaisten kokoelmien parissa on panostettu kokoelmien saavutettavuuteen. Kokoelmia on digitoitu sekä asiakaspalvelua kehitetty. Tavoitteena on jatkuva kokoelmatyön toimintamallien uudelleenarviointi sekä avoimuuden lisääminen.
Lisätietoja:
kokoelmatjatutkimus@kansallismuseo.fi