Maailman katolla kaatopaikka

Muutamassa vuosikymmenessä 5 miljoonan asukkaan suurkaupungiksi kasvaneessa Kathmandussa on satoja ammattimaisia jätteenkerääjiä. Monet heistä ovat kotoisin Himalajalla sijaitsevan Nepalin vuoristokylistä. Monenlaiset tähteet ja roskat kuten paperi, tekstiilijäte, metalli ja muovi poimitaan kaduilta ja kaatopaikoilta eteenpäin myytäväksi. Välittäjät ostavat lajitellun jätteen kilohintaan ja myyvät sen tukkukauppiaille, joiden kautta jäte päätyy uusiotuotantoon.

Valokuvaaja Patrik Rastenberger tuli Kathmanduun ensimmäisen kerran vuonna 2010 osallistuakseen ulkoministeriön ja Suomen Lehtikuvaajat ry:n järjestämään workshopiin. Hän sai nepalilaisen työparinsa Prasiit Sthapitin kanssa tehtäväkseen kuvata kaupungin jäteongelmaa, ja kuvauspaikaksi valikoitui Sanepan maantäyttöpaikka Bagmatijoen varrella. Toinen kuvausjakso toteutui Patricia Seppälän säätiön tuella marraskuussa 2012, ja tuolloin hän työskenteli kathmandulaisen avustajansa, kuvajournalisti Prakash KC:n kanssa joen vastarannalla Balkhussa.

Näyttelyn kuvat koostuvat näiden kahden matkan kuvista. Jätteenkeräjien työ ja olosuhteet ovat molemmissa paikoissa pääpiirteittäin samanlaiset ja päivän kulku noudattaa samaa kaavaa joen molemmilla puolilla. Koska kuvat kertovat samaa tarinaa, niiden sijoittaminen samaan sarjaan oli luontevaa.

Molemmissa jätteenkerääjien ryhmissä suhtauduttiin aluksi kielteisesti valokuvaukseen. Työhön liittyy sosiaalista häpeää, ja molemmissa paikoissa on käynyt kuvaajia aikaisemminkin. Ihmiset ovat tietoisia median vaikutuksista ja suhtautuvat niihin varauksella.

* * *

Patrik Rastenberger on helsinkiläinen free-kuvaaja, joka on valmistunut Helsingin yliopistosta pääaineenaan kulttuuriantropologia. Hän on on kuvannut aikakauslehdille, kansalaisjärjestöille sekä yrityksille.