Kampariipus St. Nikolain hylyn uumenista
Kampariipus
St. Nikolain hylyn uumenista löytynyt kampariipus ei ole tavanomainen hiushuollon työkalu, vaan pikemminkin symbolinen kuin käytännöllinen väline. Se vastaa muodoltaan suomalais-ugrilaisten kansojen parissa rautakaudelta aina 1900-luvulle saakka käytettyjä kampariipuksia. Kyseinen esinetyyppi liittyy mm. mordvalaisiin hääperinteisiin, joihin hääsormuksen tapaan aina pareittain käytettävä kampariipus on kuulunut olennaisena osana: morsian kantoi vaskikampaa rinnallaan ja sulhanen vyöllään. Tyypillisesti mordvalaisen hääkamman yläosa on muotoiltu kahden toisistaan poispäin katsovan hevosenpään malliseksi. Myös tällainen kampakoru on löydetty St. Nikolain hylystä ja kuuluu Kymenlaakson museon esinekokoelmaan.
Kampakoru on konkreettinen osoitus Venäjän laivastoon värvättyjen miesten moninaisista taustoista. Miehistöt muodostuivat suurelta osin maaorjista ja väenottojen tiedetään ulottuneen laajalle alueelle keisarikuntaa. Niinpä sotalaivojen kansilla palveli maakrapuja, jotka eivät olleet koskaan aiemmin edes nähneet merta, saati astuneet laivan kannelle. Tällaisille sydänmaiden kasvateille elämä aalloilla, meritaisteluista puhumattakaan, on täytynyt tuntua painajaisunelta. Ehkäpä eräs heistä puristi viimeisinä hetkinä kädessään morsiuskampaa, muistoa kaukaisesta kotiseudusta ja nuoresta vaimosta, joka saisi turhaan odottaa miestään takaisin. Varmuudella tiedämme vain, että tämä riipus on merkki solmituista siteistä ja noiden siteiden katkeamisesta tuulisena heinäkuun päivänä 229 vuotta sitten.
Ruotsinsalmen toinen meritaistelu
Ruotsi ja Venäjä olivat 1700-luvun mittaan toistuvasti sotajalalla. Vuosisadan kolmas konflikti, niin kutsuttu Kustaan sota, käytiin serkusten Kustaa III ja Katariina II Suuren välillä 1788-1790. Lähtökohtana oli Kustaa III:n halu voittaa valtakunnalleen takaisin Suuren Pohjan sodan (1700-1721) ja Hattujen sodan (1741-1743) seurauksena menetetty kunnia ja suurvalta-asema. Myös halu nähdä itsensä osana suurten soturikuninkaiden jatkumoa kiihdytti nuoren hallitsijan sotaintoa.
Kustaan suunnitelmat kuitenkin osoittautuivat ylioptimistisiksi. Nihkeästi edenneiden sotatoimien painopiste siirtyi sodan kolmantena vuotena maalta merelle. Ruotsin laivastoa johti kokemattomuudestaan huolimatta kuningas itse. Nykyisen Kotkan edustalla sijaitsevassa Ruotsisalmessa käytiin kaksi suurta meritaistelua, ensimmäinen 24. elokuuta 1789 ja toinen 9.-10.7.1790. Ensimmäistä, venäläisten voittoon päätynyttä yhteenottoa Ruotsin kuningas seurasi turvalliselta etäisyydeltä Kotkansaaren kalliolla. Toisessa taistelussa Kustaalla oli panoksena valtakunta, kruunu ja elämä. Päästyään täpärästi pakenemaan Viipurinlahdelta epäonnistuneen maihinnousuyrityksen päätteeksi kuningas oli pelannut korttinsa loppuun ja valitsi vihollinen kintereillään Ruotsinsalmen ratkaisevan taistelun näyttämöksi.
Ruotsinsalmeen kokoontui eräiden lähteiden mukaan jopa noin 450 alusta pienistä ja ketteristä tykkijollista raskaisiin saaristofregatteihin, shebekkeihin ja kaleereihin. Tuuli kantoi hirmuisen tykkitulen jylyn aina Pietariin saakka. Miltei täyden vuorokauden kestänyt saaristolaivastojen mittelö ruudinsavun verhoamilla aalloilla merkitsi kärsimystä ja kuolemaa tuhansille miehille, ja merenpohjaan jäivät näkymättöminä muistomerkkeinä kummittelemaan kymmenien alusten rikkiammutut hahmot. Nurkkaan ahdistetut ruotsalaiset saivat, osittain luonnonvoimienkin avustamana, yliotteen ja lopulta voiton Itämeren historian suurimmassa meritaistelussa. Seuranneisiin rauhanneuvotteluihin menestys Ruotsinsalmessa antoi Kustaa III:lle hyvät asemat ja Kymijokeen piirretty raja sai Värälän rauhansopimuksessa jäädä paikoilleen.
St. Nikolai
Venäjän saaristolaivaston fregatti St. Nikolai on Ruotsinsalmen taistelualueen hylyistä tunnetuin ja tutkituin. Kronstadtin telakalta 23.4.1790 valmistunut 38 tykin soutufregatti edusti aikansa merisodankäynnin uusia alustyyppejä ja saaristolaivaston tulivoimaisinta kalustoa. Aluksen pituus oli noin 40 metriä, leveys 9,75 metriä ja syväys matalia rannikko- ja saaristovesiä silmällä pitäen vain 3,35 metriä. Uudenkarhean sotalaivan purjehdushistoria jäi kuitenkin lyhyeksi. Ruotsinsalmessa lähelle Venäläislinjan keskiötä sijoitettu alus oli tuntikausia ankaran tykkitulen kohteena, kunnes sillä palvelleista noin 400:sta miehestä oli elossa enää 80, eikä voimakkaasti vuotavan laivan pelastaminen pumppaamalla ollut enää mahdollista. Noin kello 18:30 St. Nikolai kallistui kyljelleen ja upposi hetkessä. Vain kourallinen miehiä pelastui.
Näin brittiupseeri Samuel E. Marshallin johdolla katkeraan loppuun saakka taistelleesta sotalaivasta tuli hauta päällikölle miehistöineen, mutta myös korvaamattoman arvokas aikakapseli arkeologeille ja historian tutkijoille. Vuonna 1948 jälleenlöydetystä hylystä on nostettu ja museoitu tuhansia esineitä, jotka kattavat laivaelämän koko kirjon lornjetista työrukkasiin, navigointivälineistä musketteihin, päällystön pöytäposliineista miehistön puulusikoihin.
Historian kokoelmat, Meriarkeologiset kokoelmat, 1962-1963, H62100:98. Kuva: Ilari Järvinen, 2018.