Tupainteriööri Ahvenanmaalta vuodelta 1877. Kuva: Matti Kilponen, Museovirasto 2022

Taideteoksia kansatieteellisistä kokoelmista

Kansallismuseon kansatieteen esinekokoelmissa on joitakin kymmeniä taideteoksia. Kokoelmien tehtävänä on ollut tallentaa suomalaista elämäntapaa esineiden, ei niinkään taiteen avulla. Miksi kokoelmiin on kuitenkin päätynyt myös taideteoksia? Vastaus löytynee Suomessa 1800-luvulla vaikuttaneesta fennomaniasta eli suomenmielisestä kansallisuusaatteesta. Tähän aikaan valokuvaus dokumentointimenetelmänä oli 1800-luvun lopulla vielä vaivalloista. Joskus oli helpompi maalata ja piirtää.

Fennomania ja suomalaisuuden tallentaminen

Suomenmielinen kansallisuusaate eli fennomania syntyi 1800-luvun alkupuolella yliopistopiireissä. Syntyi tarve ylläpitää suomen kieltä ja kulttuuria, koska Suomi oli vuonna 1808 liitetty osaksi Venäjän suuriruhtinaskuntaa. Suomalainen kansallistunne voimistui huippuunsa 1870-luvulla. Sen vaikutukset näkyivät muun muassa ylioppilaiden suomalaista elämäntapaa tallentavassa esineiden keruu- ja dokumentointiliikkeessä. Liikkeen tuloksena syntyivät muun muassa Kansallismuseon ensimmäiset kansatieteelliset arkisto-, kuva- ja esinekokoelmat.

Vuonna 1876 Helsingissä järjestettiin Suomen yleinen teollisuusnäyttely, jossa suomalaista elämäntapaa esiteltiin paitsi teollisuuden myös kuvien ja taiteen sekä esineiden ja interiöörien avulla. Ylioppilasosakuntien lisäksi Suomea dokumentoimassa kiersivät myös Suomen Muinaismuistoyhdistyksen retkikunnat. Keruu- ja dokumentointityö tuotti paljon taiteilijoiden tekemiä piirroksia sekä akvarelleja. Dokumentointia tehtiin myös kameralla. Kuitenkin tuohon aikaan, 1800-luvun lopulla, valokuvaaminen oli hankalaa ja riskialtista puuhaa. Kamerat olivat vielä kalliita ja harvinaisia ja esimerkiksi sisätiloja oli lähes mahdotonta kuvata valon vähäisyyden vuoksi. Monesti helpointa oli tallentaa ihmisiä ja tupainteriöörejä maalausten ja piirrosten avulla, jolloin niihin saatiin mukaan myös värit sekä enemmän tunnelmaa.

Retkikuntien lisäksi monet yksittäiset taiteilijat kiersivät tallentamassa maaseudun elämää. Niin sanottu laatukuvamaalaus ja talonpoikaiset aiheet olivat muodissa niin kuvataiteissa kuin kirjallisuudessa ja musiikissakin.

Laatukuva ja Düsseldorfin koulukunta

Laatukuvamaalaus on saanut nimensä sanasta genre – laji, laatu, suku. Maalauksissa ihmiset esitetään tyyppeinä, lajinsa edustajina, ei niinkään yksilöinä. Yleensä aiheena oli jokapäiväisen elämän tutut tapahtumat tunnelmalliseen, romantisoituun sävyyn esitettynä. Maaseudun ja talonpoikaisen elämän aiheet olivat hyvin suosittuja. Suomeen laatukuvamaalaus tuli 1860-luvulla Saksassa opiskelleiden, niin sanottujen Düsseldorfin koulukunnan maalareiden myötä. Vaikka Düsseldorfin koulukunnan maalarit saattoivat tehdä luonnoksia ulkona, he viimeistelivät maalauksensa sisätiloissa omassa ateljeessaan. Lopputulos olikin usein pikkutarkka ja kaavamainen. Kuvista haluttiin tehdä romantisoituja ja kauniita. Monesti suomalainenkin maisema tai interiööri näytti lopullisessa versiossa hyvin keskieurooppalaiselta. Talonpoikaismaalarit alkoivat siirtyä vuosikymmenen lopulla kohti realistisempaan maalaustyyliä. Taidearvosteluissa realistisuus ja aiheen totuuden mukaisuus alkoivat näytellä kaikkein tärkeintä roolia.

Alla esittelemäni maalaukset ovat Düsseldorfin koulukunnan taitelijoiden teoksia, mutta ne eivät aina näytä siltä, koska ne kaikki ovat yhtä lukuun ottamatta luonnoksia. Ainoastaan S. A. Keinäsen teos Kehdossa on valmis ja lopullinen aiheen tulkinta. Luonnoksina ne kuitenkin palvelevat paremmin sitä tehtävää, jonka takia ne on aikoinaan kokoelmiin hankittu. Ne ovat realistisia ja dokumentoivat hyvin omaa aikaansa. Niistä välittyy tunnelma, värit ja interiöörit sellaisella tavalla, jota olisi ollut mahdotonta muuten tallentaa.

Esittelen seuraavaksi Arvid Liljelundin (1844-1899), S.A. Keinäsen (1841-1914) ja Th. Waenerbergin ( 1846-1917) maalauksia. Näistä taitelijoista kukaan ei kiertänyt 1800-luvun lopun suomalaisuutta dokumentoivien retkikuntien mukana mutta he kukin osaltaan itse Suomessa matkustellen, tallensivat ahkerasti suomalaista 1870-luvun maaseudun elämäntapaa. Lopuksi esittelen G. D. Budkowskin maalauksen Kymäläisestä ja Makkosesta. Maalaus on erinomainen esimerkki suomalaisuuden tallentamisesta 1800-luvun alkupuolelta.

Kaksi taiteilijoista, Liljelund ja Keinänen, ovat lähtöisin suomenkielisistä työläisperheistä. Tämä oli mahdollista 1800-luvun lopun vaurastuvassa suomalaisessa yhteiskunnassa. Molemmat kuvasivat omissa töissään tarkasti ja antaumuksella suomalaista maaseudun elämäntapaa.

Ylioppilaskuntien ja Muinaismuistoyhdistyksen retkikuntien matkoilta tallentuneisiin piirustuksiin ja maalauksiin pääsee tutustumaan myös Museoviraston Kuvakokoelmissa tai linkistä: retkikuntien piirroksia ja akvarellejä. Retkikuntien taiteilijoina toimivat muun muassa Albert Edelfelt, Gunnar Berndtson, Agathon Reinholm ja Kaarlo Vuori. Myös monet arkkitehdit tekivät matkoiltaan piirroksia. Näitä olivat muun muassa Armas Lindgren, Viktor Sucksdorff ja Lars Sonck.

Albert Edelfeltin maalaus Tyttö vuodelta 1873. Kuva: Museovirasto.

Arvid Liljelund (1844-1899)

Emanuel Arvid Liljelund syntyi 20. tammikuuta 1844 Uudessakaupungissa suomenkieliseen räätälimestarin perheeseen. Perheen tulot olivat melko vaatimattomat ja isä halusi Arvidin opiskelevan ensin räätälin ammatin, vasta tämän jälkeen oli mahdollista opiskella taitelijaksi. Räätäliksi opiskeltuaan, Arvid opiskeli Turussa Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1863–1864 sekä Helsingissä vuosina 1864–1865. Opintojaan hän jatkoi vielä D~usseldorfin taideakatemiassa Saksassa vuosina 1866–1869.

Liljelund toimi opettajana taidekoulussa Helsingissä vuosina 1869–1876 sekä myöhemmin opettajana ja johtajana Viipurin Taiteenystävien piirustuskoulussa 1891–1899.

Liljelund sai Pietarin taideakatemian arvonimen Ensiluokan taiteilija. Hän maalasi tarkkoja kansatieteellisiä kuvauksia talonpoikaistupien interiööreistä ja ihmisistä. Hän teki maalausretkiä erityisesti ruotsinkielisen Pohjanmaan rannikolle mutta myös muualle Suomeen.

Teokset Puettu lutti ja Tupainteriööri Ahvenanmaalla on ostettu kansatieteellisiin kokoelmiin vuonna 1899 Arvid Liljelundin jäämistöstä. Tunnelmaltaan ja maalaustyyliltään hyvin erilainen Pirtti-interiööri on saatu kokoelmiin lahjoituksena vuonna 1941. Teoksen signeeraus on erilainen kahteen muuhun Liljelundin maalaukseen verrattuna. Onko kyseessä ollenkaan Liljelundin työ?

Valitse kuva saadaksesi lisää tietoa


S.A. Keinänen (1841-1914)

Sigfrid August Keinänen syntyi 7. helmikuuta 1841 Kuopiossa. Hänen isänsä oli kirvesmies. Sigfrid työskenteli puurakennusmiehenä ja värjärinä. Vuonna 1863 hän lähti opiskelemaan Jyväskylän seminaariin, josta valmistui vuonna 1867 ja lähti tämän jälkeen opiskelemaan Helsinkiin Suomen taideyhdistyksen piirustuskouluun. Keinänen järjesti Jyväskylän ensimmäisen taidenäyttelyn kerätäkseen varoja ulkomailla opiskeluun. Hän opiskeli Kööpenhaminan Kuninkaallisessa taideakatemiassa sekä Tukholman Kuninkaallisessa taideakatemiassa vuosina 1869-1872.

Keinänen toimi piirustuksen opettajana vuodesta 1872 lähtien. Vuosina hän 1887-1888 hän työskenteli Italiassa ja Pariisissa. Vuonna 1877 hän sai toisen palkinnon dukaattikilpailussa. Hänet valittiin Suomen taiteilijaseuran kunniajäseneksi vuonna 1914.

Keinänen maalasi aluksi Düsseldorfin koulukunnan tyyliä mukaillen, vaikka ei ollut varsinaisesti opiskellut Düsseldorfissa. Talonpoikaisaiheiden lisäksi Keinänen maalasi Kalevala-aiheisia maalauksia sekä teki litografiasarjan Kuvia Kalevalasta -teokseen. Myöhemmin Keinänen siirtyi realistisempaan maalaustyyliin ja vaaleasävyisiin maisemamaalauksiin.

Keinänen kiersi kesäisin Karjalan kannaksella keräämässä aiheita maalauksiinsa. Nämä maalaukset olivat ikään kuin luonnoksia. Suurin osa kokoelmiin hankituista maalauksista on juuri luonnoksia ja myös dokumentteja kansanpuvuista. Seuraavassa esillä on neljä erilaista naisen asua Karjalasta. Ne ovat hyvinkin realistisia muotokuvia paikallisista ihmisistä juhla-asuissaan. Varsinaiset eri paikkakuntien kansallispuvut suunniteltiin ja koottiin myöhemmin olemassa olevan tiedon pohjalta 1900-luvulla. Monesti Kansallismuseon esinekokoelmat ja tämän kaltaiset dokumenttikuvat toimivat pukusuunnittelijoiden tietolähteenä. Pukuaiheisia maalauksia on kokoelmissa yhteensä 17 kappaletta.

Viimeisenä esitellään kansatieteellisten kokoelmien ainoa Keinäsen teos Kehdossa, joka ei ole luonnos tai harjoitelma, vaan se on työstetty loppuun saakka.

Valitse kuva saadaksesi lisää tietoa

Th. Waenerberg (1846-1917)

Thorsten Adolf Waenerberg syntyi 25. toukokuuta Porvoossa. Hänen vanhempansa olivat esittelijäsihteeri, teologian tohtori, Gabriel Mauritz Waenerberg ja Agata Sofia Aschan. Thorsten opiskeli ylioppilaaksi ja siirtyi opiskelemaan Suomen taideyhdistyksen piirustuskouluun. Vuonna 1867-1870 hän opiskeli Düsseldorfin taideakatemiassa sekä myöhemmin Pariisissa. Thorsten toimi Turun piirustuskoulun opettajana ja johtajana vuosina 1874-1887 sekä Suomen taideyhdistyksen kokoelmien intendenttinä vuosina 1887-1914.

Waenerberg maalasi enimmäkseen merimaisemia ja erityisesti maisemia Suursaaresta. Maalaaminen jäi lopulta sivurooliin hänen keskittyessään toimeensa Suomen Taideyhdistyksen kokoelmien intendenttinä ja taidenäyttelyiden järjestäjänä.

Alla olevista maalauksista suurin osa esittää säkyläläistä tupainteriööriä vuodelta 1876. Maalaukset ovat luonnoksia. Säkyläläisestä tuvasta oli tullut taiteilijoiden keskuudessa suosittu ja muodikas aihe, koska se oli ollut esillä kahtena erilaisena lavastuksena Suomen yleisessä teollisuusnäyttelyssä Kaivopuistossa Helsingissä vuonna 1876. Hyvin monet tähän aikaan toimineet kuvataiteilijat maalasivat teoksen, jonka aiheena oli säkyläläinen tupa. Olisi mielenkiintoista tietää, miltä lavastettu interiööri näyttelyssä näytti. Kuinka moni maalasi näkymän aidosta oikeasta tuvasta Säkylässä ja kuinka moni version Kaivopuiston näyttelyn lavastetusta interiööristä? Säkylän tuvasta tuli joka tapauksessa näyttelyn ja taiteilijoiden teosten sekä postikorttein myötä jonkinlainen koko länsisuomalaista talonpoikaiskulttuuria symboloiva käsite.

Valitse kuva saadaksesi lisää tietoa

Aineiston kokosi kansatieteellisen kokoelman amanuenssi Nina Repo

Aiheesta lisää muun muassa:

Ars : Suomen taide 3. 1989: A. Reitala, Maalaustaide 1860 – 1880.

Kataja, Raila. Kuukauden esine 2014, Runonlaulajat. https://www.kansallismuseo.fi/fi/kuukauden-esineet/2014/runonlaulajat

Koskimies- Envall, Marianne. Vaurastuva kansakunta kuvina. Arvid Liljelund, hänen laatukuvamaalauksensa, niiden todellisuuspohja ja vastaanotto. W. Hagelstam, Vaasa, 1998.

Lehtinen, Ildiko, Sihvo, Pirkko. Rahwaan puku, Folk costume. Museoviraston julkaisuja, Vammala 2005.

Schvindt, Theodor. Luettelo Suomen ylioppilas-osakuntien kansatieteellisistä kokoelmista, ensimmäinen vihko. Helsinki 1883.

Talvio Tuukka. 4 / Suomen kansallismuseo, Ikkuna menneeseen ja tulevaan. Museoviraston julkaisuja 2016.

Valkeapää, Leena. Suomen muinaismuistoyhdistyksen taidehistorialliset tutkimusretket Suomessa 1871-1902. 18 Tahiti 1/2018. https://tahiti.journal.fi

Kahdeksantoista runoniekkaa: walikoima Korhosen, Lyytisen, Makkosen, Kymäläisen, Puhakan, Räikkösen y.m. runoja ja lauluja. Teos on ladattavissa linkistä
https://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-dor-002044