Seurasaaren ulkomuseossa sijaitsevan Aleksis Kiven mökin esineiden joukossa on helmin koristeltu viivoitin, jonka tiedoissa mainitaan: Kertomuksen mukaan olisi Aleksis Kivi sen saanut ”rakastetultansa”. Valitettavasti lahjan saaminen ei kuitenkaan ollut Kivelle miellyttävä tapahtuma. Viivoitin tuli lohdutuslahjana samalla kertaa tulleen kirjeen kanssa, jolla kieltäydyttiin Kiven kosinnasta.

Kaunis mutta varaton mies

Aleksis Kivi syntyi 10.10.1834 Nurmijärvellä Palojoen kylässä. Syntyjään hän oli Alexis Stenvall, ja tätä nimeä hän käytti läpi elämänsä. Aleksis Kivi on yleisemmin tunnettu kirjailijanimi. Stenvallin perhe oli köyhä, mutta vanhemmat tahtoivat kouluttaa lahjakkaaksi havaitun poikansa. Kiven isä oli pitäjänräätäli Eric Stenvall, Palojoen kylän ainoa luku- ja kirjoitustaitoinen henkilö. Äiti Anna-Stiina (os. Hamberg) oli ompelija.

Kiven koulunkäynti keskeytyi kuitenkin varojen puutteeseen kolmannella luokalla vuonna 1852. Sen jälkeen hän jatkoi lukujaan yksityisesti ja valmistui ylioppilaaksi 23-vuotiaana syksyllä 1857. Tuohon aikaan ylioppilaat olivat yleensä säätyläisperheen lapsia. Kivi oli Nurmijärvellä ainoa tavallisen kansan lapsi ylioppilaiden joukossa.

Kiven ulkonäkö on edelleen arvoitus. Se perustuu hänen kuolemansa jälkeen tehtyyn piirrokseen. Kiven ystävä Ernst Forssell piirsi Kiven tämän hautajaisissa arkun ollessa avoimena kirkon pihalla. Taiteilija Albert Edelfelt, joka ei itse koskaan tavannut Kiveä, teki puolestaan Forssellin piirroksen pohjalta tarkemman piirroksen, johon kaikki myöhemmät Kiveä esittävät maalaukset ja veistokset perustuvat.

Kiven kerrotaan olleen ”jotensakin kaunis mies”, pitkä, harteikas, korkeaotsainen ja hänellä kerrotaan olleen kauniit hiukset ja suuret ruskeat silmät.

Kosinnan hetkellä Kivi oli kuitenkin varaton mies. Hänellä ei ollut tuohon aikaan minkäänlaisia tuloja eikä ammattia, ei vielä edes ylioppilastutkintoa. Kivi kulki välillä ”rääsyissä” eikä omistanut paljon vaatteita. Tämä saattoi olla myös syy siihen, miksei hän mennyt valokuvattavaksi.

Alun perin Kivi suunnitteli papin uraa. Mutta valmistuttuaan ylioppilaaksi, hän päätti ryhtyä kirjailijaksi. Pappina Kivellä olisi ollut säännölliset tulot ja mahdollisesti pappila asuttavanaan. Kirjailijan tulot olivat epävarmat. Kivi oli ensimmäinen suomen kielellä kirjoittanut kirjailija. Lukijoita oli vähän, saati sitten kirjojen ostajia.

Albina Palmqvist

Kiven ihastuksen kohde ja viivoittimen lahjoittaja oli Albina Maria Palmqvist (s. 1829 Kööpenhamina). Viljo Tarkiaisen mukaan Albina oli kaunis, pienijalkainen ja hienokäytöksinen. Kivi tutustui Albinan perheeseen opiskeluvuosinaan ja oli Albinan veljen ystävä. Kivi jopa asui Palmqvistin perheen luona Kaivokadulla sijainneessa puutalossa yhden lukukauden keväällä 1853.

Albina ei käynyt koulua, mutta hän tunsi laajasti kirjallisuutta ja ohjasi Kiveä lukemaan klassikoita. Palmqvistien kotikirjastossa Kivi pääsi tutustumaan maailmankirjallisuuden suuriin nimiin, kuten Goetheen, Schilleriin ja Heineen. Kirjojen joukossa oli myös ruotsinnettuna Byronin ja kaikki Shakespearen näytelmät. Kivi sai vapaasti lainata haluamiaan teoksia, ja Albinan kerrotaan myös lahjoittaneen joitakin niistä hänelle. Suurin osa kirjoista oli ruotsinkielisiä eikä Albina osannut suomea, joten nuoret seurustelivat ruotsiksi. Albinalla ja Kivellä oli tapana keskustella lukemistaan kirjoista. Kirjallisuuden lisäksi Palmqvistien kodissa myös musisoitiin. Albina soitti pianoa ja veli viulua.

Albina oli viisi vuotta vanhempi kuin Kivi. Hän oli kosinnan aikaan 25-vuotias ja valmis avioliittoon - säätyläistytöt oli tapana naittaa nuorena.

Mahdoton liitto

Kiven kosinta ja toive yhteisestä tulevaisuudesta Albinan kanssa oli kuitenkin mahdoton. Vaikka sekä Kivi että Albina olivat molemmat räätäleiden lapsia, heidän välillään oli selvä säätyero. Kivi oli vaatimattoman kyläräätälin poika, Albina varakkaan räätälimestari Albin Palmqvistin tytär. Eroa kasvatti vielä sekin, että Albinan isän äiti kuului aatelisukuun.

Kansalliskirjailijan rakkauselämästä tiedetään loppujen lopuksi hyvin vähän. Albinan kosinnalle ei ole pitäviä todisteita, ainoastaan myöhempiä muistikuvia. Itse kosinnastakin on erilaisia versioita. Eri versioissa kosintaa vastaan on ollut vuoroin isä, äiti ja jopa Albina itsekin. Romanttisessa versiossa Albinan kerrotaan kuitenkin olevan ihastunut Kiveen ja itse halunneen hänet. Kerrotaanpa Kiven kosineen Albinaa toisenkin kerran, mutta saaneen jälleen rukkaset. Totuutta on mahdotonta enää selvittää.

Kiven runossa Kontiolan kaski, on kohta, jossa isä ei suostu rakastavaisten liittoon:

Mutta otsan peittää epätoivon hämär,

Koska turhaan hänen sydämensä pyrkii,

Koskei lähtenyt ol immen isän huulilt

Toivon sanaa, lupausta lemmen liittoon.

Kivi liitti eletyn elämänsä aiheita kirjallisuuteensa, negatiivisiakin.

Naimattomat ja sairaat

Albina ei lopulta avioitunut lainkaan. Viljo Tarkiaisen mukaan pääsyy siihen, ettei Albina mennyt naimisiin, oli kammo avioliittoa kohtaan. Albina näki ympärillään liittoja, jotka eivät täyttäneet hänen ajatuksiaan siitä millainen avioliiton tulisi olla. Albinan omat vanhemmatkin riitelivät keskenään, eikä Albina tullut toimeen heidän kanssaan. Elämä riitaisassa perheessä tuskastutti. Albinan kerrotaan olleen hauras ja kärsineen neurologisista vaivoista.

Albina ei jäänyt kuitenkaan yksin. Albinan veli Edmund kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1871, jonka jälkeen Albina otti veljen 7-vuotiaan Anna-tyttären kasvatikseen. Kolme sukupolvea muodosti yhteisen talouden, kun Albina ja Anna asuivat Albinan äidin kanssa. Anna avioitui nuorena Inkerinmaalta kotoisin olleen Matti Kurikan kanssa, mutta liitto päättyi eroon. Kurikka oli tunnettu lehtimies, teosofinen kirjailija ja Kanadassa sijainneen sosialistisen Sointula-siirtolan johtaja. Albina kuoli keuhkotulehdukseen Helsingissä vuonna 1903.

Mutta ei mennyt sulhasellakaan hyvin. Kiven elämän mieltä musertavimmiksi asioiksi on sanottu jatkuva rahapula ja suhde naisiin. Kirjat myivät heikosti ja professori August Ahlqvistin ainainen kritiikki masensi.

Kivi oli onnettomalla tavalla väliinputoaja, koska hän ei kuulunut säätyläisiin mutta ei rahvaaseenkaan. Kiven nuoruudessa kylillä oli juoruttu Kiven isoisän olevan laamanni Carl Henrik Adlercreutzin avioton poika, koska Adlercreutzin suku oli tukenut Stenvallin perhettä. - Nämä huhut on kuitenkin todistettu perättömiksi muutama vuosi sitten DNA-testin avulla. Maaseudun tyttärille Kivi oli ”herra”, joka omisti vain velkoja, käsikirjoituksia ja kirjoitushaaveita.

Kivellä oli useita ihastuksen kohteita elämänsä aikana, mutta hän tuli niin monta kertaa elämässään torjutuksi, ettei hänestä enää ollut kosijaksi. – Niin hänkin jäi naimattomaksi.

Kiven elämän tärkeäksi naiseksi ja mesenaatiksi tuli lopulta pitokokki Charlotta Lönnqvist (1815–1891 Siuntio). Kivi asui hänen luonaan Fanjunkarsin torpassa Siuntiossa vuosina 1864–1871 ja kirjoitti siellä muun muassa pääteoksensa Seitsemän veljestä. Naimattoman parin yhteiseloa ei kuitenkaan hyväksytty, ja kylillä juoruiltiin pariskunnan suhteen laadusta. Lönnqvist oli Kiveä lähes parikymmentä vuotta vanhempi. ­– Ja suhteen laatua arvuutellaan edelleen.

Kivi kärsi erilaisista kivuista, ruumiillisesta heikkoudesta ja lavantaudista useita kertoja. Näiden lisäksi tulivat mielenhäiriöt, joten lopulta hänet lähetettiin Lapinlahden mielisairaalaan. Lapinlahdessa Kiven sairaus diagnosoitiin krooniseksi melankoliaksi, jonka syynä olivat verenvähyys, juoppous ja loukattu kunnia. Koska tilanne todettiin parantumattomaksi, Kivi siirrettiin Albert-veljen luo Tuusulaan. Siellä hän kuoli 38-vuotiaana uudenvuodenaattona vuonna 1872.

Aleksis Kiven kokoelma Seurasaaressa

Aleksis Kiven mökki ostettiin neiti Hulda Kareliukselta ja sijoitettiin Seurasaareen vuonna 1913. Rakennus kuitenkin paloi kesken pystytystyön, joten tilalle rakennettiin alkuperäistä vastaava mökki. Onneksi kaikki mökin sisustukseksi tarkoitetut esineet olivat palon aikaan muualla säilytyksessä ja pelastuivat. Kivi vietti mökissä ainakin kesän ja syksyn 1863 ja valmisteli siellä näytelmiään Kullervo ja Nummisuutarit. Esineet ovat Kiven vanhempien perintöä tai Kiven omaa henkilökohtaista omaisuutta.

Viivoitin on saatu museon kokoelmiin vuonna 1915 Helsingin yliopiston filosofian professorin Arvid Grotenfeltin välityksellä. Aleksis Kiven veli, Juhani Stenvall, kirjoitti vuonna 1903 Arvid Grotenfeltille hallussaan olleista Aleksis Kiven esineistä, joiden joukossa oli viivoitin eli linjaali. Viivoitin oli Kiven veljen mukaan ollut Aleksikselle kallis aarre: ”… sillä hän oli saanut sen silloiselta rakastetultansa, sillä tavalla, että se lähetettiin saman perheen palvelijattaren myötä Kivelle, kuin myös suljettu kirje, joka sisälsi täydelliset rukkaset... Tämä asia tapahtui neidin vanhempien pakosta.”

Viivoitin on puinen ja siinä on reikälevy, johon on upotettu helmiä. Voisi olettaa, että viivoitin on ollut ehjä Kiven saadessa sen. Hän on varmaan käyttänyt sitä paljon, ainakin sillä perusteella, että suurin osa helmistä on varissut irti. Viivoitinta ei ole tarkoitettu mittaamiseen, siinä ei ole mittamerkintöjä. Arvelisin Kiven käyttäneen sitä apuna lukiessa, rivien seuraamiseen ja mahdollisten alleviivausten tekemiseen.

Aleksis Kiven päivää vietetään 10.10. Päivä on samalla suomalaisen kirjallisuuden päivä.

Sari Tauriainen

Lähteitä

Keskisarja Teemu, 2018. Saapasnahka-torni. Aleksis Kiven elämänkertomus. Siltala. Livonia print. Latvia. ISBN 978- 952-234-385-7.

Rahikainen Esko, 1998. Lumivalkea liina. Aleksis Kivi ja rakkaus. Like. ISBN 951-578-579-0.

Tarkiainen Viljo, 1984. Aleksis Kivi: Elämä ja teokset. WSOY.

Aleksis Kiven sukujuuret on nyt selvitetty varmuudella – sitkeät huhut Kiven aatelisjuurista eivät pidä paikkansa https://yle.fi/a/3-10768853

Aleksis Kivi, kansalliskirjailija https://www.nurmijarvi.fi/aleksis-kivi/elama-ja-persoona/

Kivi, Aleksis 1834–1872, Kansallisbiografia, henkilöhistoria. SKS https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/2826

Lönnqvist, Charlotta 1815–1891, Kansallisbiografia, henkilöhistoria. SKS https://kansallisbiografia.fi/...

Sihvo Hannes. Miltä Aleksis Kivi näytti. Hiidenkivi nro 3/2000. https://archive.ph/20130429163542/http://www.aleksiskivi-kansalliskirjailija.fi/fi/index.php?Itemid=120&id=106&option=com_content&task=view