Kuukauden esine - Joulukuu 2023

Suomen kansallismuseon kokoelmissa on pienikokoinen tammipuinen levy – noin 20 x 15 cm – jonka pinnassa on toisella puolella jäänteitä valkoisesta paperista mustekynällä kirjoitettuine merkintöineen. Levyn toisella puolella puupinta on lähes paljas: sen päällä ollut musta nahka on suurelta osin kadonnut. Levy on ollut kirjan kansi, ja sen toisessa reunassa ovat tallella kirjan sulkemiseen käytetyt messinkilistat.

Puulevy oli käytännöllinen ja tukeva joskus hyvinkin suurikokoisten tai kokonahkasidoksisten kirjojen kannen runkona. Tammen luonnollinen öljyisyys oli myös hyvä suoja tuhohyönteisiä vastaan. Mustaa nahkaa käytettiin yleisesti uskonnollisten kirjojen kuten raamattujen, saarnakokoelmien tai virsikirjojen kansien verhoiluna.

Mittojen perusteella on arveltu, että puulevy on ollut Mikael Agricolan vuonna 1548 ilmestyneen Uuden testamentin suomennoksen kantena. Sisäkannen paperissa on vielä osittain luettavissa Agricolan itsensä kirjoittama, runomuotoinen omiste Padasjoen kirkolle:

Tämän lisäksi kannessa on kaksi lyhyempää Padasjoen kirkkoon liittyvää merkintää.

Kirjan lahjoittaja Mikael Agricola oli syntynyt Pernajan Torsbyssä vuoden 1510 paikkeilla. Mikael oli ilmeisesti lahjakas koululainen, sillä 1510-luvun lopussa hän pääsi Viipurin latinankouluun. Viipurissa hän myös otti käyttöön isänsä maanviljelijän ammattiin viittaavan Agricola-nimen. Kahdeksan vuotta myöhemmin teini-ikäinen Agricola pääsi Turun piispan Martti Skytten sihteeriksi, ja 1530-luvulla hänet vihittiin papiksi.

Koululaitos oli Ruotsissa alun perin perustettu kouluttamaan päteviä viranhoitajia kirkon ja kruunun palvelukseen. Papeilla oli hyvin tärkeä rooli paitsi seurakuntien sielunhoidon, myös kansansivistyksen kannalta. Lahjakkaimmat nuoret miehet lähetettiin ulkomaille jatkamaan opintojaan yliopistossa, ja niin myös Mikael Agricola lähetettiin Wittenbergin yliopistoon vuonna 1536. Wittenbergistä oli muodostunut 1500-luvun alussa suomalaisten opiskelijoiden tärkein opiskelukaupunki, sillä kaupungin yliopistossa opettivat saksalaisen reformaation keskeisimmät henkilöt Martin Luther ja Philipp Melanchthon. Viime mainittujen johdolla opiskeli myös Agricola, ja vuoden keväällä 1539 hän valmistui maisteriksi. Palattuaan kesällä Turkuun hänet valittiin Turun katedraalikoulun rehtoriksi.

Agricolan suomeksi kääntämä Uusi Testamentti, Se Wsi Testamenti, painettiin Tukholmassa vuonna 1548. Tätä ennen hän oli jo julkaissut suomeksi jumalanpalveluksessa käytettävän rukouskirjan ja ensimmäisen suomenkielisen aapisen. Hänen tarkoituksenaan oli kääntää koko raamattu suomen kielelle, mutta hänen kuollessaan vain osa tästä työstä oli valmiina. Agricola kuoli kevättalvella 1557 Viipurin läänin Uudellakirkolla paluumatkalla Moskovasta, jonne hänet oli lähettänyt kuningas Kustaa Vaasa yhtenä Moskovan suuriruhtinaskunnan ja Ruotsin välillä käytyjen rauhanneuvottelujen osallistujista.

Agricolan Wtta Testamentia toimitettiin seurakuntiin, jotta jumalanpalvelusta voitiin reformaation periaatteiden mukaisesti toimittaa kansan kielellä. Kuten kansilevyn merkinnästä käy ilmi, on Agricola itse lähettänyt niteen Padasjoen seurakunnalle kirjan ilmestymistä seuranneena vuonna. Kirja lienee ollut sidottu Turussa. Kansilevyn on Suomen kansallismuseoon lahjoittanut pastori Adolf Neovius vuonna 1895.

Jouni Kuurne

Mikael Agricolan Uuden testamentin suomennoksen kansi- ja takalevy. Agricola lahjoitti niteen Padasjoen kirkkoon 1549. Kuvat: Markku Haverinen, Museovirasto.