Hämeen linnasta löytyneet penningit

Historiallisesti merkittävän esineen ei aina tarvitse olla suurikokoinen, näyttävä, ehjä tai edes hyväkuntoinen. Hämeen linnasta on restaurointitöiden yhteydessä löytynyt 229 keskiaikaista rahaa. Näiden joukossa on kaksi erikoista, fyysisiltä piirteiltään vaatimatonta ja läpimitaltaan reilun sentin mittaista penninkiä. Ne painavat vain noin 0,3 grammaa. Kyseiset rahat ovat niin sanottuja brakteaatteja, eli yksipuolisia rahoja (sana bractea tulee latinasta ja tarkoittaa ohutta peltiä/ohutta metallilevyä). Rahoissa on leveä viivoitettu reuna (nk. sädekehä) ja keskellä toisessa kirjain A ja toisessa W.

Penningit on lyöty Maunu Eerikinpojan hallintokauden viimeisinä sekasortoisina vuosina. Vuodelta 1354 on säilynyt paavin notaarin asiakirja, jossa kerrotaan uudesta 22. helmikuuta käyttöön otetusta rahasta. Asiakirjassa mainittu raha on melko varmasti kuva-aiheena eri kirjaimia sisältävä sädekehällinen brakteaatti. Rahat painavat keskimäärin noin 0,34 grammaa, mutta niiden hopeapitoisuus vaihtelee merkittävästi. Osa niistä vaikuttaa olevan jopa lähes puhdasta kuparia. Syy tähän on se, että kyseisenä ajanjaksona valtakunta kärsi huonosta taloudesta. Rahan metallipitoisuutta, eli sen arvoa laskemalla kruunu pyrki samaan lyhytaikaista voittoa. Heikosta arvosta johtuen brakteaattien lyönti loppuikin melko pian. Tästä kertoo joulukuun 20. päivänä 1363 päivätty kirje, joka sisältää maininnan ongelmista, jotka liittyvät Pietarin penningin kantoon Ruotsissa. Talonpojat olivat maksaneet veron huonolla rahalla, joka oli sen jälkeen jo poistettu käytössä. Talonpojat itse eivät myöskään halunneet enää ottaa vastaan näitä huonoja pois käytöstä jääneitä rahoja. Kirjallisten lähteiden perusteella tiedämme siis, että kyseiset penningit ajoittuvat vuosiin 1354–1363.

Ei ole varmaa tietoa siitä, mitä penningeissä olevat symbolit tarkoittavat. Yleisimpiä ovat kruunu, E, L ja S-kirjaimet, joista L-brakteaatit voidaan osoittaa kaivauksissa löytyneiden lyijyalustojen perusteella olevan varsin todennäköisesti lyödyn Lödösessä ja S-brakteaatit Söderköpingissä. Kruunulla varustetut brakteaatit on yleensä liitetty Tukholmaan ja E-kirjain Kalmariin. Harvinaisten A- ja W-kirjaimella varustettujen brakteaattien osalta ei niiden lyöntipaikasta löydy varmoja todisteita. Yksi mahdollisuus on, että A viittaisi Turkuun (Aboa) ja W Viipurin, kuten myös kaupunkien sineteissä. Silloin kyseiset rahat olisivat osoitus siitä, että keskiajan rahoja olisi lyöty nykyisen Suomen alueella jo 1300-luvulla, eli reilusti aiemmin kuin mihin muu lähdeaineisto viittaa. Tiedämme varmasti, että Turkuun perustettiin rahapaja Eerik Pommerilaisen aikana, 1400-luvun alussa. Siihen aikaan lyödyissä rahoissa on myös kaupungin nimeen viittaava symboli, A-kirjain. A-brakteaattien mahdollisena lyöntipaikkana on myös pidetty Västerås (Aros) tai Oslo (Asloia), mutta rahalöytöjen perusteella tämä ei näytä todennäköiseltä. Löydöistä tunnetaan yhteensä vain kaksitoista A-brakteaattia, joista seitsemän on löytynyt Suomesta ja viisi Ruotsista. W-brakteaatteja on löytynyt kaiken kaikkiaan yksitoista, seitsemän Suomesta (+ Viipurista) ja neljä Ruotsista.

Vuonna 1953 Turusta löytyi 118 penninkiä sisältävä rahakätkö Maunu Eerikinpojan ajalta. Rahojen joukossa oli kuusi A-kirjaimella varustettua brakteaattia ja yksi W-brakteaatti. Hämeen linnasta tunnetaan jo mainittujen rahojen lisäksi kaksi muuta (vielä huonommassa kunnossa olevaa) W-brakteaattia, Kuusiston piispanlinnan löytöaineistossa on kaksi W-brakteaattia ja Viipurin linnasta yksi. Ruotsin A-brakteaatit ovat kaikki peräisin yhdestä löydöstä. Närkestä löytyi vuonna 1910 kangaspussi, joka sisälsi lähes 5000 brakteaattia. Rahat on ilmeisesti kätketty 1360-luvulla. Rahojen joukossa on viisi A-brakteaattia ja kaksi W-brakteaattia. Edellisten rahojen lisäksi Ruotsista on löytynyt ainoastaan kaksi W-brakteaattia, joista toinen Norrbottenista ja toinen Västeråsin tuomiokirkosta.

Mistä Hämeen linnasta löytyneet harvinaiset penningit ovat peräisin? Varmoja tulkintoja ei voida tehdä vähäisten löytöjen perusteella ja kirjalliset lähteet puuttuvat. On kuitenkin huomionarvoista, että suurin osa löydöistä ovat Suomesta. Niiden levinnän perusteella W-brakteaattien lyönti Viipurissa voidaan pitää hieman perusteltumpana tulkintana kuin A-brakteaattien lyönti Turussa. Toisaalta tässä kohtaa voidaan argumentoida, että toinen lyöntipaikka tukee toista. Turku oli keskiajalla huomattavasti merkittävämpi kaupunki kuin Viipuri ja Turun linna toimi koko itäisen valtakunnan osan keskuksena. Mikäli rahoja lyötiin Viipurissa, voidaan perustellusti olettaa, että näin tehtiin myös Turussa. Maunu Eerikinpoika pojat taistelivat 1350-luvulla vallasta ja vuonna 1356 Eerik Maununpoika otti hallintansa Götanmaan, Ruotsin vallassa olleet alueet Suomessa ja Skånen. Seuraavana vuona hän vieraili Viipurissa, josta hän matkusti Uudenmaan kautta Turkuun. Hallitsija vieraili siis itäisessä valtakunnanosassa aikana, jolloin kyseisiä brakteaatteja lyötiin. Yhtenä selityksenä A- ja W-brakteaattien lyönnille voisi siksi olla pienimuotoinen symbolinen rahanlyönti Eerik Maununpojan matkan yhteydessä. On toki mahdollista, että rahoja ei lyöty kyseisissä kaupungeissa, vaan jollakin toisella paikkakunnalla, jonka jälkeen ne kuninkaan vierailun yhteydessä laskettiin liikkeelle. Myös tässä tapauksessa kirjaimet viittaisivat kyseisiin kaupunkeihin. Varsinkin idässä Ruotsin kuninkaan valtaa vahvistavalla rahanlyönnillä olisi ollut tärkeä merkitys, kun 1300-luvun puolivälissä käytiin taisteluja alueen herruudesta.

Keskiaikaiset brakteaatit ovat Suomessa hyvin harvinaisia löytöjä ja jokainen penninki on merkittävä osa kokonaisuutta. Hämeen linnasta löytyneet penningit osoittavat, että A- ja W-brakteaatteja on ollut käytössä Suomessa keskiajalla. Varmoja todisteita lyöntipaikoista ja lyönnin laajuudesta puuttuvat. Mikään ei tällä hetkellä poissulje Turkua ja Viipuria mahdollisina lyöntipaikkoina, vaan ne voidaan jopa pitää todennäköisimpinä vaihtoehtoina. Tulevaisuuden löydöt tuovat meille toivottavasti uutta tietoa asiasta. Jo yksi pieni penninki saattaa muuttaa tai vahvistaa nykyisiä käsityksiä ratkaisevasti.

Frida Ehrnsten

Kirjallisuus

Ehrnsten, F. 2022: A som i Aboa? Brakteatmyntning i Åbo på 1350-talet/A niin kuin Aboa? Brakteaattien lyönti Turussa 1350-luvulla. Ehrnsten, F., Järvi, P. & Talvio, T (toim.) Keskiajan hopearahat. Rahanlyönti Turun linnassa / Medeltida silvermynt. Myntning på Åbo slott. Turun museokeskuksen julkaisuja 88, 58–83.

Golabiewski Lannby, M. 1983: Studie av 1300-tals brakteater i ett depåfynd från Närke. Numismatiska meddelanden XXXIV. Stockholm: Svenska Numismatiska Föreningen, 105–122.

Golabiewski Lannby, M. 2003: Ny penning med tre kronor och bokstaven W och andra mynt med W. Nordisk Numismatisk Unions Medlemsblad 2003/5–6, 91–93.

von Heijne, C. 2014: Ett ovanligt trettonhundratalsfynd från kvarteret Tranan i Malmö. Nordisk Numismatisk Årsskrift, Ny serie 1, 109–121.

Talvio, T. 2008: Olof Myntare och frågan om myntningen i Viborg under medeltiden. Myntstudier 2008/1, 8–10.

Voionmaa, J. 1958: Keskiaikainen rahakätkö. Turun kaupungin historiallisen museon vuosijulkaisu 20–21, 1956–1957. Turku: Turun kaupungin historiallinen museo, 111–112.