Kansallismuseon väistötiloihin muuttoon valmistautuessa ja kokoelma-arkistoja läpikäydessä vastaan on tullut monenlaista. Suomen Vapaakirkon vuonna 2015 lahjoittamaan kokoelmaan kuuluva kiinalainen puuveistos herätti uuden kokoelmatyöntekijän mielenkiinnon. Esineestä oli hyvin niukasti tietoja, vain hankintapaikka ja esineen hankkineen henkilön nimi. Veistoksen esittämän hahmon voimakkaat piirteet ja musta kissaeläin antoivat kuitenkin tarpeeksi vihjeitä, ja pienen tutkimustyön myötä hahmo tunnistettiin kiinalaiseksi vaurauden jumala Caisheniksi. Mutta miten esine päätyi kansalliskokoelmaan, ja mitä se kertoo meille?

Kokoelmasta

Vapaakirkon ulkolähetyskentiltä 1900-luvun alusta karttunut kokoelma sisältää etnografista esineistöä erityisesti Aasiasta. Kaikkiaan esineitä on noin 700. Lähetystyöntekijät keräsivät asemapaikoillaan esineistöä pienimuotoisia näyttelyitä varten, joita pidettiin kotimaan seurakunnissa. Näyttelytoiminnalla kerättiin lähetykselle varoja sekä kerrottiin lähetystyöstä ja niistä kulttuureista, joiden parissa työskenneltiin. Kokoelmaa kartuttivat erityisesti lähetystyöntekijä Hilja Heiskanen ja lähetyksen sihteeri Elli Hertz matkallaan Himalajan-kentillä 1900-luvun alussa. Kokoelmaan on liitetty myös lähetyksen työntekijöiden henkilökohtaisia esineitä.

Tämä kiinalainen vaurauden jumala Caishenia esittävä puuveistos (VK6494:613) kuului Wilhelmiina Arpiaiselle (1859–1922), joka oli Suomen Vapaakirkon edeltäjän, Suomen Allianssilähetyksen ensimmäinen ulkomaanlähetti. Kymmenen vuotta kansakoulunopettajana työskennellyt Arpiainen matkusti Kiinaan ensimmäisen kerran vuonna 1893, ja työskenteli sen jälkeen eri puolilla maata aina kuolemaansa asti.

Naimattomalta naiselta vieraaseen maahan lähetystyöntekijäksi lähteminen vaati rohkeutta ja uudenlaista ajattelua, ja Arpiaista pidetäänkin suomalaisen naislähetystyön edelläkävijänä. Kielitaitoinen Arpiainen teki julistustyön lisäksi auttamistyötä sekä perusti Kiinaan seurakuntien kouluja ja uusia lähetystyökeskuksia. Arpiainen ei varsinaisesti kerännyt kentällä ollessaan esineitä näyttelykäyttöön, vaan puuveistos ja muut häneltä jääneet esineet tulivat osaksi Vapaakirkon kokoelmaa hänen henkilökohtaisesta jäämistöstään.

Vaurauden jumala

Caishen (myös Cáishén, Ts'ai Shen, Tsai Shen Yeh ja Cai Boxing Jun) on kiinalaisessa kansanuskossa, taolaisuudessa sekä joissain buddhalaisissa koulukunnissa tunnettu vaurauden jumala. Caishenin nimi muodostuu rahaa (cái) ja jumalaa (shén) tarkoittavista kirjoitusmerkeistä. Jumaluudella uskotaan olevan valta antaa ja ottaa pois rikkauksia ja hänen ajatellaan suojelevan taloudellisilta onnettomuuksilta.

Caishenilla, kuten lukuisilla muillakin kiinalaisilla jumalilla, on useita myyttisten ja historiallisten henkilöiden ilmenemismuotoja. Caishenin yhdeksän olomuotoa edustavat kahdeksaa ilmansuuntaa ja niiden keskustaa. Tunnetuin näistä on keskustan jumala, viisaasta erakosta marsalkaksi ylennetty Zhao Gongming, joka eli kertomusten mukaan Zhou-dynastian loppupuolella (1046 eaa.–256 eaa.). Sotilaallinen vaurauden jumaluus esitetään usein taisteluasennossa ja hänellä on pitkä musta parta, kasvoillaan hurja ilme sekä kädessään rautainen valtikka, keppi tai miekka, joka pystyy muuttamaan kiven kullaksi.

Caishen eri ilmenemismuotoineen on suosittu jumaluus, jota palvotaan yhä tänä päivänä ympäri Kiinaa. Erityisesti kiinalaisen kalenterin uudenvuodenjuhlan aikaan liittyy lukuisia tapoja ja rituaaleja. Vuoden vaihteessa on esimerkiksi tapana syödä taikinanyyttejä niiden veneenmuotoista kultaharkkoa (yuanbao) muistuttavan muodon vuoksi. Aterian ajatellaan tuovan syöjälle onnea ja rikkauksia. Vuoden viidentenä päivänä, jumaluuden yhtenä oletettuna syntymäpäivänä, temppeleissä poltetaan suitsukkeita ja ihmiset esittävät toisilleen rikastumisen ja vaurastumisen toivotuksia. Caishen toivotetaan vuoden vaihtuessa tervetulleeksi myös koteihin mm. polttamalla suitsukkeita, sytyttämällä paukkuraketteja ja ripustamalla jumaluuden kuvia ovenpieliin.

Sadan vuoden ikäinen puuveistos

Veistoksen esittämän jumaluuden asennon, ilmeen ja piirteiden perusteella hahmo on Zhao Gongming. Jumaluus kuvataan usein mustan tiikerin selässä, kuten tässäkin. Tiikeri symboloi kiinalaisessa traditiossa voimakasta maskuliinista energiaa. Tiikeri viittaa lisäksi sinnikkyyden ja kovan työn merkitykseen onnen ja vaurauden tavoittelussa, ja muistuttaa, että pelkkä jumaliin turvautuminen ei takaa menestystä.

Jumalhahmon yllä olevan asun väritys on punainen ja kultainen; punainen väri symboloi kiinalaisessa kulttuurissa onnea ja kultainen vaurautta. Hahmo pitelee vasemmassa kädessään yuanbao-kultaharkkoa. Pystyyn nostettu oikea käsi on irronnut, mutta siinä voi arvella olleen Zhao Gongmingin kädessä yleensä kuvatun, kiven kullaksi muuttavan rautaisen miekan. Veistoksen takana, jumalan selässä, on pieni kolo, johon on voitu laittaa mahdollisesti pieni onnea tuova aarre tai amuletti.

Veistos on yli sata vuotta vanha ja hajonnut useasta kohdasta. Oikean käden lisäksi etuosasta sekä kauluksen vasemmalta puolelta puuttuu pala, lisäksi vasemmasta kyljestä pilkottaa rautaniitti, josta on mahdollisesti irronnut aikojen saatossa jokin veistokseen kuuluva kappale. Myös maalipinta on silminnähden kulunut.

Emme tiedä, mikä sai Wilhelmiina Arpiaisen hankkimaan juuri tämän veistoksen, oliko sillä hänelle jokin erityinen merkitys, vai päätyikö se hänen haltuunsa kenties sattuman kautta.

Nyt, yli sata vuotta myöhemmin, veistos muistuttaa meitä lähetystyön pitkästä historiasta ja sen ristiriitaisesta luonteesta. Se kertoo suomalaisten lähetystyöntekijöiden elämästä toisella puolella maapalloa, aikana, jolloin ulkomaille matkustaminen oli mahdollista vain hyvin harvalle. Veistos kertoo lisäksi kiinalaisesta kulttuurista ja sen rikkaasta synkretistisestä uskontoperinteestä. Kertoisikohan esine meille jotain myös nykypäivän suomalaisten kulttuuriperinnöstä ja merkityksistä, jos kuuntelisimme oikein tarkkaan?

Rania Taina

Lähteitä ja lukemista

Huotari, Tauno-Olavi & Pertti Seppälä, 1990. Kiinan kulttuuri. Helsinki: Otava.

Hämelin, Eila & Sisko Peltoniemi, 1990. Edelläkävijät: vuosisata vapaakirkollista lähetystyötä. Hämeenlinna: Päivä Osakeyhtiö.

Ihamäki, Kirsti (toim.), 1983. Matkoilla: Suomen lähetysseura 125 vuotta. Helsinki: Kirjaneliö.

Kohn, Livia, 2001. Daoism and Chinese Culture. Magdalena, NM: Three Pines Press.

Laing, Ellen Johnston, 2013. Living Wealth Gods’ In The Chinese Popular Print Tradition. Artibus Asiae 73, no. 2: 343–363. http://www.jstor.org/stable/24240817.

Nadeau, Randall Laird (toim.), 2012. The Wiley-Blackwell companion to Chinese religions. Malden; Oxford: Wiley-Blackwell.

Palmer, Martin, 1998. Taolaisuus. Helsinki: Tammi.

Rautamäki, Vappu, 1981. Lähetystyömme tänään: katsaus v. 1891 alkaneeseen Suomen vapaakirkon lähetystyöhön kolmannessa maanosassa. Hämeenlinna: Päivä Osakeyhtiö.

Salmensaari, Sulo S., 1957. Suomen vapaakirkko: piirteitä sen synnystä ja kehityksestä. Helsinki: Päivä Osakeyhtiö.

Thompson, Laurence G., 1996. Chinese religion: an introduction. Belmont, Calif. : Wadsworth Publ. Company.

Williams, C. A. S., 1976. Outlines of Chinese symbolism and art motives : an alphabetical compendium of antique legends and beliefs, as reflected in the manners and customs of the Chinese. New York, NY : Dover Publications.

China Knowledge: http://www.chinaknowledge.de/Literature/Religion/personscaishen.html

Encyclopedia Britannica: https://www.britannica.com/topic/Caishen

Kansallisbiografia: https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/6927

The China Project: https://thechinaproject.com/2020/05/18/all-about-the-chinese-god-of-money/

The Symbol Sage: https://symbolsage.com/chinese-god-of-wealth/

Wikipedia, Caishen: https://en.wikipedia.org/wiki/Caishen

Wikipedia, Suomen Vapaakirkon lähetystyö: https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Vapaakirkon_l%C3%A4hetysty%C3%B6

Wikipedia, Zhao Gongming: https://en.wikipedia.org/wiki/Zhao_Gongming