Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Opetuspaketin etusivulle


Tietoa Suomen esihistoriasta


Ajoitusmenetelmät arkeologiassa


Luonnon kehitys jääkauden jälkeen


Esihistoriallisen ajan väestö


Aikajana


Kivikausi


Pronssikausi


Rautakausi


- Kartat
- Tietoa Suomen esihistoriasta - yleistä tietoa tulostettavaksi


 


Tietoa Suomen esihistoriasta


Esihistorialliseksi ajaksi sanotaan sitä osaa ihmiskunnan menneisyydestä, josta ei ole olemassa kirjoitettua tietoa. Arkeologian tutkimusaineistoa ovat irtaimet muinaisesineet ja kiinteät muinaisjäännökset, kuten asuinpaikat, muinaislinnat ja kalmistot (hautausmaat). Niiden avulla selvitetään esihistoriallisen ajan oloja.

Esihistoriallinen aika on jaettu kolmeen pääkauteen, kivi-, pronssi- ja rautakauteen, sen mukaan mistä materiaalista kullakin kaudella  työkalut pääasiassa on valmistettu.

Arkeologinen tutkimus käsittää useita vaiheita alkaen esineen löytymisestä aina tieteelliseen julkaisuun asti. Museoon toimitettu esihistoriallinen esinelöytö aiheuttaa löytöpaikan tarkastuksen. Kun löytö on tutkimuksellisesti merkittävä tai löytöpaikka tulee tuhoutumaan, alue tutkitaan arkeologisin kaivauksin.

Kenttätöissä alue dokumentoidaan, löydöt otetaan talteen ja otetaan tarvittavat näytteet kasvi- ja eläintieteellisiä analyysejä varten. Kenttätyövaiheen jälkeen löydöt luetteloidaan, näytteet analysoidaan ja tutkimusraportti laaditaan, jonka jälkeen alkaa tutkimustyö julkaisua varten.