Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



SAVEN LAULU

Nicaragualaista keramiikkaa

7.11.2007 - 30.3.2008



Esikolumbiaaniset juuret

Nicaragualaisella keramiikalla on pitkät perinteet. Joidenkin tutkijoiden mukaan koristeellinen keramiikka on ollut alueen arvokkain hyödyke esikolumbiaanisena aikana kuten jade tai kulta muualla Amerikan mantereella. Nicaraguan esikolumbiaanista historiaa on kuitenkin tutkittu melko vähän eikä astioiden tarkkaa käyttötarkoitusta tunneta. Tutkijat kuitenkin olettavat, että laadukasta keramiikkaa on käytetty uskonnollisissa seremonioissa ja muissa pyhissä yhteyksissä.

Vuonna 1529 espanjalainen historioitsija Gonzalo de Oviedo kirjoitti nicaragualaisen keramiikan olevan niin hienoa, että se olisi kelvannut kuninkaallisillekin. Joidenkin tutkijoiden mukaan juuri espanjalaiset kuitenkin tuhosivat nicaragualaisen keramiikkaperinteen. Kaikki paikallinen uskonnonharjoitus, jota espanjalaiset pitivät pakanallisena, tukahdutettiin. Seuraavien vuosisatojen aikana keramiikkaa työstettiinkin ainoastaan käyttöesineiksi.

Saven laulu -näyttelyssä nähdään tuloksia viime vuosikymmeninä tapahtuneesta nicaragualaisen keramiikan uudelleensyntymisestä. Elpyminen käynnistyi, kun koulutukseen alettiin panostaa, mutta siihen on vaikuttanut myös köyhän maan yleinen kamppailu toimeentulosta.

Lautaskaupunki

San Juan de Oriente on pieni kylä, joka sijaitsee 40 km Nicaraguan pääkaupungista Managuasta etelään. Vuosikymmenten ajan se tunnettiin nimellä San Juan de los Platos, 'lautaskaupunki', sillä sanjuanilaiset keraamikot valmistivat lähinnä talousastioita. Koska halpojen, muovisten astioiden yleistyminen syrjäytti keramiikkamarkkinat, perinteisestä keramiikasta elävät kylät menettivät toimeentuloaan. Tämän vuoksi Nicaraguan keskuspankki teetti vuonna 1976 tutkimuksen käsityöläisten ongelmista. Seurauksena käynnistettiin koulutusohjelma keraamikkojen teknisten taitojen kohentamiseksi. Heidät opastettiin käyttämään dreijaa makkaratekniikan sijaan ja polttamaan työnsä uuneissa kaduille sytytettyjen avotulien sijaan. Ohjaajiensa avulla he kehittivät erikoislaatuisia työskentelytapoja, joita sadat kylän keraamikot nykyään käyttävät.

Aiemmin keramiikanteko on ollut pääasiassa naisten työtä, mutta menetelmien kehittyessä myös miehet ovat alkaneet toimia keraamikkoina. Vuoden kestäneeltä ensimmäiseltä kurssilta vuonna 1978 valmistui yhteensä 11 nais- ja miespuolista keraamikkoa.

Näyttelyssä esitellään kolme tältä kurssilta valmistunutta mieskeraamikkoa: Gregorio Bracamonte Nicoya (s. 1949), Rogelio Gutiérrez Nicaragua (s. 1959) ja Cornelio Cano Bracamonte (s. 1957). He ovat kaikki voittaneet sekä paikallisia että kansallisia kilpailuja. Vaikka naiset toimivat edelleen kaikilla keramiikan osa-alueilla, miehet ovat hallinneet sekä kylien ja maan omia että myös kansainvälisiä kilpailuja, ja saaneet siten arvostusta keramiikan uuden tuotantokauden aikana.

Käyttöastioita ja taidetta

San Juan de Orienten käyttökeramiikalla oli kysyntää 1980-luvulla, sillä Nicaragua oli kauppasaarrossa ja paikallisten keraamikkojen piti valmistaa astioita koko maan tarpeisiin. Maan talouden vapauttaminen ilman siirtymäkautta osaksi globaalia kilpailutaloutta 1990-luvun alussa romahdutti kuitenkin keraamikkojen markkinat toistamiseen. Vastauksena keraamikot alkoivat tehdä taidekeramiikkaa kahdella eri tyylillä.

Saven laulu -näyttelyssä nähdään keramiikkaa San Juan de Orienten kylästä sekä Ducuale Granden ja Loma Pandan osuuskuntien töitä. Ennen saapumistaan Kulttuurien museoon näyttely kiersi kolmessa tanskalaisessa museossa ja jatkaa Pohjois-Euroopan kierrostaan Viroon ja Islantiin Pohjoismaisen kulttuurirahaston tuella.

Lisätiedot

Paula Blomster
paulablomster(at)yahoo.com

Heli Lahdentausta
puh. (09) 4050 9817
heli.lahdentausta(at)nba.fi