Maitopönttö Taivalkoskelta 1800-luvulta

"Suomalaiset ovat aikojen kuluessa niin hyvin henkisen kuin taloudellisen kehityksen alalla muilta kansoilta saaneet voimakkaita vaikutteita, heidän maitotaloutensa taas, jolla vanhastaan on kansan taloudessa ollut huomattava sija, on nykyaikaan asti säilyttänyt omituisuutensa."

Näin kirjoitti Gösta Grotenfelt vuonna 1915 kirjansa Vanhanaikainen suomalainen maitotalous alkulauseessa.

Kansanomaiseen maitotalouteen kuului oma monipuolinen välineistönsä, monenlaisia astioita, kaatimia, siivilöitä maidon käsittelyyn, säilytykseen ja kuljetukseen, sekä luonnollisesti viilin, voin ja juuston valmistukseen ja käsittelyyn käytetyt välineet ja astiat. Ne ovat tyypillisesti sellaista esineistöä, jota museoiden kokoelmiin karttui 1800-luvulla ja vielä 1900-luvun alkupuolellakin, mutta nykyään niitä on harvoin tarjolla.

Tällä kertaa kuukauden esineenä esitellään aiemmin tänä vuonna Suomen kansallismuseon kokoelmiin saatu maidon kuljetusastia Taivalkoskelta. Se on paikalliselta nimeltään maitopönttö, kookas kannellinen kimpiastia, jota on käytetty Taivalkosken Metsäkylän Kivelän talossa. Pöntön on tehnyt talon isäntä Jussi Väyrynen (s. 1851 Suomussalmella) pohjaan kaiverretun vuosiluvun mukaan vuonna 1886. Karjanhoito ja maitotalous olivat tärkeitä Kivelässä, jonka isäntä oli rakentanut keittiön yhteyteen erillisen viileän maitohuoneen. Kesällä lehmien laiduntaessa ulkona maidontuotanto oli runsaimmillaan ja tämä iso pönttö oli käytössä silloin. Vastaavia astioita on kutsuttu yleisimmin saaveiksi.

Lypsetty maito kaadettiin siivilän (aikaisemmin luultavasti pellavakankaan) läpi pönttöön ja kuljetettiin siinä maitohuoneeseen, jossa se jaettiin pieniin maljamaisiin kulhoihin. Niissä se sai kermoittua, ja kermasta kirnuttiin voita. Kermoittumisvaiheesta ylijäänyt maito hapatettiin piimäksi. Grotenfeltiä edelleen lainaten:

"Paljoa enemmän kuin rievästä täysimaidosta piti ja pitää yhä edelleen yhteinen kansa hapatetusta maidosta. Piimä ja hapan kirnumaito ovat kansallisjuomia, joita suomalaiset talonpojat aikaisin ja myöhään, kesin, talvin, terveinä ja sairaina nauttivat suuret määrät." Rievällä Grotenfelt tarkoittaa tuoretta maitoa.

Kaksikorvainen astia on tehty seitsemästä leveästä kimpilaudasta, pohja kahdesta laudasta. Puisia vanteita on kolme, joista kaksi irronnutta vannetta oli pöntön sisällä sen tullessa museolle, yksi pöntön ympärillä. Alin vanne on vaihdettu jossain vaiheessa rautaiseen. Kahdesta laudasta tehdyn kannen päällä on siihen puunauloilla kiinnitetty poikkipuu, jossa on rautainen kädensija.

Poikkipuun toinen, ulkoneva pää sovitetaan pöntön toisen korvan reikään, toisessa päässä, poikkipuun ja kannen välissä on rautainen lukonkieli, jota liikutetaan kahvan vieressä olevan rautaisen koukun avulla. Kun lukonkieli siirretään pöntön toisen korvan reikään, astia on tällä tavoin suljettu kunnolla, eikä aukea vahingossa. Pöntön korkeus ilman kantta on 35 cm, syvyys 31 cm ja halkaisija 34 cm. Pohjaan on kaiverrettu vuosiluvun lisäksi isäntäväen sukunimen alkukirjain W, tasakylkinen kolmio sekä viiskanta antamaan suojaa taikuutta vastaan.

Antti Metsänkylä