Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Kuukauden esine - Kesäkuu 2010


Voivakka Pielavedeltä vuodelta 1858


Voivakka

Veronmaksuna annettu voivakka Pielaveden
pappilasta vuodelta 1858. Kuva: Matti Huuhka, Museokuva (Klikkaa kuvat suuremmiksi).

Voivakka auki

Veronmaksuna annettu voivakka Pielaveden
pappilasta vuodelta 1858. Kuva: Matti Huuhka, Museokuva (Klikkaa kuvat suuremmiksi).
Kuukauden esineenä oleva voivakka on osa lahjoitusta, joka saatiin Pielavedellä vuosina 1858-1871 kirkkoherrana toimineen Carl Henrik Ståhlbergin jälkeläisiltä vuonna 1985.

Pieni, vakkatekniikalla haapapuusta tehty vakka on ilmeisesti toiminut kirkollisverona maksetun voin säilytysrasiana. Rasia on kooltaan niin pieni (13 x 9 x 7 cm), että siihen ei ole mahtunut kuin 1/2 naulaa voita (212 gr), joka oli määrätty veroksi kantavasta lehmästä. Kannen sisäpuolella on vuosiluvun lisäksi kaiverrettuna veron maksaneen talon isännän nimikirjaimet tai puumerkki.

Vanhaan testamenttiin pohjautuva kymmenysverotus vakiintui Suomessa kirkollisverona 1300-luvulla. Vero muodostui luontaistuotteina suoritettavista maksuista, jotka jaettiin piispan, kirkkoherran ja pitäjänkirkon kesken. Kruunu määräsi 1600-luvulta lähtien papiston palkkauksesta.

Palkkausasetuksissa säädeltiin tarkkaan, miten seurakuntalaisten ja yritysten maksut määräytyivät ja miten ne kannettiin. Varsinainen kirkollisvero säädettiin vuonna 1922 papiston palkkauslaissa, jossa se sidottiin maanomistuksen sijasta kunnallisverotukseen.

Pielaveden pappien palkkauksesta vuonna 1845 tehdyn sopimuksen mukaan veroa maksettiin viljana kutakin koko manttaalia kohden yksi tynnyri ja 20 kappaa. Kustakin lehmästä veroa maksettiin yksi naula (425 gr) voita, kultakin ruokakunnalta ruisleipä kaksi kertaa vuodessa sekä 13 naulaa painava palvattu naudan lapa tai takareisi. Lisäksi kirkkoherralle tuotiin puhdistettua lampaan villaa, häkilöityä hamppua ja pellavaa sekä suolattua kalaa niistä taloista jotka kalastivat.

Perintöveroa maksettiin talon koosta riippuen 1 lehmä tai rahassa 48-96 kopeekkaa, palkollisista ja lapsista 24 kopeekkaa. Pääsiäisraha, kastaminen, kirkottaminen, morsiusparin kuuluttaminen, vihkiminen ja hautaaminen hoidettiin pääosin rahalla. Mm. vihkimisestä pari maksoi kirkkoherralle 12 kopeekkaa, yhden parin villasukkia ja yhden palttinaisen nenäliinan.

Esine ei ole esillä näyttelyssä.

Risto Hakomäki

Kirjallisuutta:

- Aino-Maria Savolainen: Carl Henrik Ståhlberg. Näkyvä työ - näkymätön tekijä (pdf-julkaisu)
- Aino-Maria Savolainen: Näkyvä työ - näkymätön tekijä. Carl Henrik Ståhlberg 1799-1878.

- Hannu Välimäki: Kymmenyksistä kirkollisveroon. Kirkollisverotus Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa reformaatiosta nykypäiviin. Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran Toimituksia 188.


Lisää tietoa aiheesta muualla verkossa:

- Aino-Maria Savolaisen Carl Henrik Ståhlberg -verkkosivut