Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Kuukauden esine - Maaliskuu 2013


Galleria-interiööri ja "ikonoklastiset aasit"


Dia 6307 iso
Frans (II) Francken: Galleria-interiööri ja "ikonoklastiset aasit". Öljymaalaus puulle. Enckellin kokoelma, Suomen kansallismuseo. Kuva, Ritva Bäckman/Museovirasto.
(Klikkaa kuvat suuremmiksi)


Vaaleanruskea lakkasinetti taulun takana. Tunnista

Vaaleanruskea lakkasinetti taulun takana. Tunnistamaton vaakuna. Kuva: JK.
(Klikkaa kuvat suuremmiksi)


Boriatinsky- ja Danilov-sukujen vaakunat punaisess

Boriatinsky- ja Danilov-sukujen vaakunat punaisessa lakkasinetissä taulun takana. Kuva: JK.
(Klikkaa kuvat suuremmiksi)


Maalauksessa esitetty galleria on tyypillinen renessanssiruhtinaan taidekabinetti, vaikka kyseessä onkin ihannekuva eikä todellinen, tunnistettava taidekokoelma. Pöydällä on pienoisveistoksia, mm. kopio kuuluisasta antiikin aikaisesta Spinario-veistoksesta, roomalaista joenjumalaa esittävä makaava mieshahmo, kenties jotakuta Rooman keisaria esittävä patsas ja veistosfragmentteja eli -katkelmia. Ylhäällä kattolistan päällä on lisää veistoksia.

Seinillä on kabinettikokoisia eli pienikokoisia maalauksia, maisemia ja muotokuvia; matalan kaapin yläpuolella on Raamatun Kuninkaiden kumarrusta esittävä maalaus ja kaapin edessä Lootia tyttärineen esittävä maalaus ja veistoksien edessä oikealla vuoristomaisema. Tämän maiseman edessä istuu pieni apina. Vasemmalla kolme miestä keskustelee punaviittaisen miehen käsissään pitelemästä maalauksesta.

Galleria-interiöörin eli taidekabinetin sisäkuvan tekijä Frans Francken nuorempi (myös Frans (II) Francken) (1581-1642) oli monijäsenisen antwerpenilaisen taiteilijasuvun kuuluisin jäsen. Hän erikoistui ns. kabinettimaalauksiin eli pienikokoisiin, ihmishahmoja esittäviin tauluihin, joiden aiheet saattoivat olla mitä moninaisimpia. Maalaukset saattoivat kuvata tarinoita Raamatusta, mytologiasta eli antiikin tarustosta, historiasta tai esittää allegorisia eli vertauskuvallisia aiheita. Franckenin teki taulunsa  kupari- tai puulevylle, ainoastaan harvoin suurikokoisissa alttarimaalauksissa kankaalle.

Frans Francken opiskeli synnyinkaupungissaan Antwerpenissä kahden taiteilijasetänsä ateljeissa ja mahdollisesti yhden veljensä luona Pariisissa. Hänen omassa ateljeessaan Antwerpenissä apuna työskenteli kolme veljeä, hänen omat poikansa sekä lukuisat oppipojat. Francken teki myös yhteistyötä muiden taiteilijoiden kanssa, jotka maalasivat joihinkin hänen teoksistaan arkkitehtuurin tai maisemataustan. Vastaavasti hän itse maalasi ihmishahmot useiden taiteilijoiden teoksiin.

Frans Francken nuoremman teoksia tunnetaan noin 500 kappaletta, joista signeerattuja eli taiteilijan nimellä varustettuja on runsaat 80. Kansallismuseon puulle tehty, signeeraamaton maalaus on ajoitettavissa 1610-luvun puoliväliin, ja se on Franckenin yhteistyötä ateljeen kanssa. Hänen omasta siveltimestään tai yhteistuotantona ateljeen kanssa on syntynyt lukuisia versioita samoista aiheista, eikä myöskään tämä galleria-interiööri ole ainoa laatuaan.

Aivan kuvan oikeassa laidassa avautuu näkymä rakennuksen toiseen osaan, jossa tapahtuu kummia: mies, jolla on aasin pää, huitoo keppi kädessään ympärillään olevia hahmoja. Tämä tietämättömyyttä, suvaitsemattomuutta kuvaava kohtaus - "ikonoklastiset (eli kuvia tuhoavat) aasit" - muodostaa vastakohdan taulun vasemmassa reunassa oleville, taidetta vakavasti tutkiskeleville miehille.

Ruhtinaiden taidekokoelmat ja kuriositeettikabinetit eivät olleet pelkästään kallisarvoisten ja harvinaisten esineiden kokoelmia esineiden itsensä takia, sillä niihin kuuluvilla taideteoksilla, arvoesineillä, kuriositeeteilla ja harvinaisuuksilla oli syvällinen merkitys maailmankaikkeuden ja jopa viime kädessä kristillisen uskon eri puolien pohdiskelemisen ja ymmärtämisen apuneuvoina ja välikappaleina. Tässä mielessä "ikonoklastiset aasit" laajenee koko sivistystä uhkaavan tietämättömyyden vertauskuvaksi.

Ihmisen tietämättömyyden ja erityisesti eläimellisten halujen ja viettien vertauskuvana on kuvassa oleva pieni apina. Joissakin tämän aiheen versioissa apina on kahlittu vyötäisille kiinnitetystä rautavanteesta, kuten aikakauden lemmikkiapinat.

Maalaus on saatu Suomen kansallismuseoon insinööri Albert Enckellin testamenttilahjoituksen mukana vuonna 1965. Insinööri Enckellin isä oli upseeri, joka palveli mm. Haminassa ja perheellä oli yhteyksiä myös Pietariin. Albert Enckell hankki mittavaan taide- ja antiikkiesineiden kokoelmaansa useita teoksia Pietarista, ja Venäjälle näyttävät johtavan myös tämän Frans Franckenin maalauksen jäljet. Taulu on maalattu puulle, ja sen tausta on peitetty kankaalla.

Kankaassa on kaksi aiempien omistajien lakkasinettiä, joissa on vaakunat. Toinen vaakuna on tunnistamaton: vaakunassa on vinopalkissa puun oksa ja vinopalkin molemmin puolin metsästystorvet. Vaakunan yläpuolella on kruunu, jonka tunnuksena on sama puun oksa kuin kilvessä, ja lippu. Vaakunan kahden puolen ovat nimikirjaimet WK. Vaakuna ei ole suomalainen, ruotsalainen, venäläinen tai balttilainen, joten se viitannee omistajaan kauemmas Euroopassa.

Toinen vaakuna on oletettavasti tunnistettavissa allianssivaakunaksi eli yhdistelmävaakunaksi, jossa ovat vierekkäin venäläisten Boriatinsky- ja Danilov-sukujen vaakunat, vaikkakin jotkin yksityiskohdat eroavat julkaistuista kuvista. Sinettien lisäksi maalauksen takana on kaksi paperilappua, joista toisessa on vaikealukuinen käsin kirjoitettu teksti, toisessa epäselvä merkintä: N-o 78 Г.А.Н.Ч. Ensimmäinen kirjain voi olla myös Т.

Frans Francken nuorempi oli ilmeisesti ensimmäinen, joka maalasi "muotokuvia" todellisista taidegallerioista ja loi samalla suosituksi muodostuneen genren eli lajityypin. Enckellin kokoelman lähinnä allegorinen galleriainteriööri kertoo aiheen muuttumisesta allegoriaksi, vertauskuvaksi jolla on opettavainen tai moralisoiva sisältö.

Maalaus on esillä Kansallismuseon Valtakunta perusnäyttelyssä huoneessa 202, museon 2. krs.

Jouni Kuurne