Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Kuukauden esine - Helmikuu 2016


Adra, yön itkettäjäisen karkoitin


7671
Malliksi valmistettu adra on 30 cm pituinen. Kuva: Ilari Järvinen, Museovirasto.
Oli mulla muinon musta koira
Rakki rauan karvallinen
Syömään kylän kiroja
Kylän noiat nokkimaan
Jonka turpa tulta iski
Nenä-varsi valkeeta. - - -

- Suomen kansan muinaiset runot, Kaavi

Yön itkettäjäinen nähtiin joskus pihalla suurena, mustana kierittelevänä koirana. Kyseessä uskottiin olevan pahan hengen, joka oli joko pahantahtoisen ihmisen tai henkiolennon lähettämä. Kun taloon tuotiin päivänlaskun jälkeen vettä, halkoja, hevosen valjaat, kaloja tms. saattoi tämä olento saapua niiden mukana sisään ja tarttua pieneen lapseen. Lapsi alkoi silloin itkeä läpi yön, koko pimeän ajan.

Itkettäjäisen uskottiin syntyvän vihaisista, kateellisista tai muutoin pahoista ajatuksista. Taustalla saattoi olla myös kosto talonväelle huonosta kohtelusta tai vieraanvaraisuuden laiminlyömisestä. Ilmiö on tunnettu eri puolilla Suomea ja vanha kansa tunsi kymmeniä eri keinoja siltä suojautumiseen.

Vastasyntynyt lapsi pyrittiin suojaamaan itkettäjältä mm. erilaisin loitsuin. Lounais-Suomesta tunnetaan tapa kutsua erityiset vartijat itkettäjän vaivaaman lapsen suojaksi. Jokioisista on tallennettu lasta nukutettaessa lausutut sanat: ”Vartijat, tulkaa koti(in), päivän vartijat aamulla, yön vartijat ehtoolla”.

Itkettäjän pääsyä sisälle taloon pyrittiin estämään myös ennakolta. Suistamolla laitettiin oven yläpuolelle kolmena yönä peräkkäin jalkarätti. Uskottiin, että kun kiusanhenki saapui, alkoi hamppukankaasta tehty jalkarätti kertoa sille elämänsä vaiheita. Itkettäjä unohtui kuuntelemaan näitä ihmeellisiä tarinoita hampun kylvöstä ja korjuusta, moninaisista työvaiheista hampun muokkaamiseksi, kutomisesta patjan päälliskankaaksi, päällisen vähittäisestä kulumisesta ja lopulta joutumisesta jalkarätiksi.

Aika kului kukon lauluun asti, jolloin itkettäjän oli poistuttava. Tämän toistuttua kolmena yönä ei itkettäjä enää neljättä kertaa yrittänyt päästä lasta kiusaamaan. Menetelmää voitiin vielä tehostaa piirtämällä oven nurkkiin erityiset suojamerkit, viisikannat. Itkettäjää voitiin myös pyrkiä harhauttamaan pukemalla äidin ylle vaatteet takaperin, jolloin yönitkettäjä etsi lasta äidin selkäpuolelta eikä löytänyt sitä.

Yönitkettäjä tiedettiin laiskaksi ja työtä vieroksuvaksi, niinpä sen uskottiin työhön määrättäessä pakenevan ja jättävän lapsen rauhaan. Tätä tarkoitusta varten lapsen suojaksi voitiin valmistaa pienoistyökaluja. Jos kyseessä oli poikalapsi, valmisti isä pienen verkon tai adran, pienoisauran. Tyttölapsen ollessa kyseessä valmisti isä pienen kuosalin (kehräpuun) tai värttinän. Nämä työkalut sijoitettiin lapsen tyynyn alle. Mikäli yön itkettäjäinen alkoi kiusata lasta, sille sanottiin: ”kehrää, yön itkettäjäinen, älä lasta kiusaa” tai ”kynnä, tuossa on sinulle adra, älä lasta kiusaa”.

Akateemikko Martti Haavio toimitti Kansallismuseon kokoelmiin vuonna 1934 adran, jonka on valmistanut Salmin Palojärven kylässä, Lampaanmäen Lampaan talossa vanha isäntä Jehor Lammas. Vastaavia adroja käytettiin Salmissa vielä tuolloin, kun tahdottiin suojella lasta yön itkettäjäiseltä tai karkoittaa se lapsesta, joka oli joutunut sen uhriksi.

Esine ei ole tällä hetkellä esillä.

Raila Kataja