Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Louhisaaren rakennushistoria


Louhisaari sijaitsee Askaisten pitäjässä Mynälahteen liittyvän ns. Louhisaaren aukon pohjukassa purjehduskelpoisen meriväylän varrella. Kartanon merellinen mutta samalla suojattu sijainti on tyypillistä keskiajalla muodostuneille suurmiesten rälssitiloille.

Louhisaaren rakennuksista ei tiedetä mitään varmaa ennen nykyisen päärakennuksen valmistumista. Koska kyseessä oli ylhäisaatelin asumakartano, rälssisäteri, se on todennäköisesti ollut jo aikaisemminkin säädynmukaisesti rakennettu, ehkäpä kivestä. On nimittäin todettu, että Louhisaaren nykyisen kaakkoisen sivurakennuksen harmaakivinen kellarikerros saattaa olla muita rakennuksia vanhempi ja kenties peräisin jostain 1500-luvun rakennusvaiheesta. Sivurakennuksen paritupatyyppinen nelihuoneinen pohjakaava viittaa myös 1500-luvun rakennustapaan. Päärakennuksen portaalin yläpuolella olevaan kivilaattaan on hakattu latinankielinen kirjoitus ja vuosiluku 1655, joka viittaa linnan rakentamisen ja muuraustöiden alkamiseen. Päärakennuksen vesikatto viimeisteltiin 1658, jota voitaneen pitää linnan varsinaisena valmistumisvuotena. Sisätilojen viimeistely jatkuin vielä 1660-luvulla, jolloin myös sivurakennukset pystytettiin.

Herman Flemingin palveluksessa olleen henkilön, ehkä sihteerin tai hovimestarin, almanakkamuistiinpanoista (1653–1655) ja rakentamisaikaisista tileistä (1654–1658) selviää, että Ruotsista ja Flemingin ruotsalaisista kartanoista (Penningby, Håtö) lähetettiin kesäkausiksi useita muurareita, puuseppiä, kupariseppiä ja muita ammattimiehiä Louhisaaren rakennustyömaalle, jonka rakentamisesta ja hankinnoista vastasi kaksi rakennusvalvojaa. Hyvällä myötätuulella purjehdus Penningbystä (Norrtäljen lähellä) Louhisaareen kesti pari päivää. Herman Fleming vieraili itsekin useamman kerran Louhisaaressa rakennustöiden aikana, ainakin kesinä 1653 ja 1655.

Herman Fleming rakennutti 1653 uudelleen Askaisten kappelikirkon, johon hänellä oli patronaattioikeus. Kirkossa on huomattava Flemingien, heidän voutiensa ja Mannerheimien lahjoittama esineistö. Lähes kolmen kilometrin pituinen, kartanon barokkisommitelmaan kuuluva tie johtaa kirkon ovelta Louhisaaren linnaan. Kirkolta luoteeseen vievä tie kääntyy ns. Temppelimutkassa suorakulmaisesti lounaaseen, johtaa sitten kohtisuorasti linnanpihalle ja päärakennuksen portaaliin liittäen kirkon kartanokokonaisuuteen.

Louhisaaren päärakennus
 Kuva: P.O. Welin
Kuva: Museovirasto.

Hollantilainen klassismi


Louhisaari ja kaksikymmentä vuotta myöhemmin rakennettu Pernajan Sarvilahti ovat Suomessa ainoat kartanorakennukset, jotka edustavat italialaisesta palladiolaisesta arkkitehtuurista vaikutteensa saanutta, 1640-luvulla Ruotsiin omaksuttua hollantilaista klassismia.

Ankara symmetria määrää sekä rakennusten ryhmittelyn että päärakennuksen julkisivujen ja pohjakaavaan jäsentelyn. Päärakennuksen keskiakseliin sijoitettu komea hollantilaistyylinen hiekkakiviportaali on Tukholmassa toimineen kivenhakkaajamestarin Johan Wendelstamin 1655 veistämä. Päärakennus ja sen molemmin puolin symmetrisesti sijoitetut matalat sivurakennukset rajaavat linnan kunniapihaa (cour d'honneur), jonka korkea tiilimuuri on sulkenut turvalliseksi sisäpihaksi. Alkuperäinen muuri on aikoinaan hävitetty ja piha-aluetta laajennettu uudella kiviaidalla. Restauroinnin yhteydessä 1960-luvulla sen paikalle rakennettiin rauta-aita, joka on suunniteltu käyttäen lähtökohtana päärakennuksen ja sivurakennusten välistä 1700-luvun rokokootyylistä rauta-aitaa.

Tiilestä muurattu ja rapattu kolmikerroksinen linna ja yksikerroksiset sivurakennukset ovat pääosiltaan säilyneet alkuperäisasussaan, joskin niitä on kolmensadan vuoden kuluessa jouduttu korjaamaan ja uusimaan muuttuneiden asuintapojen vuoksi. Linnaa on korjattu moneen otteeseen 1700-luvulla. Sen sijaan Mannerheimien aikana 1800-luvulla monissa huoneissa tehtiin muodin tuolloin vaatimia maalaus- ja tapetointitöitä ja vain välttämättömiä ulkokorjauksia ja ainoastaan vähäisiä varsinaisia rakenteita muuttaneita sisäkorjauksia.



 

Louhisaaren kartanolinnan sivurakennusKuva: Outi Rantanen (2003)
Kuva: Museovirasto