Juomakannu, ns. hansakannu

Tallinna, 1500-luvun loppu. Korkeus 23 cm.

Juomakannua käytetään nimestään huolimatta kuten tuoppia eli siitä on juotu suoraan. Juomakannut oli tarkoitettu pääasiassa oluen, mutta joskus myös viinin juomiseen. Kannun sylinterimäinen, korkea ja kapea muoto on tyypillinen 1500-luvun lopun juomakannuille. Nimitys ”hansakannu” viittaa tärkeimpien Itämeren rannikkokaupunkien muodostamaan ja jo keskiajalla toimineeseen Hansaliittoon ja siihen, että vastaavanlaisia kannuja käytettiin varakkaiden hansakauppiaiden juhlissa eri puolilla Itämerta.

Tallinnassa valmistetun kannun kullattu ja osittain kaiverrettu, osittain valettu renessanssiornamentiikka korostaa kannun arvoa ja juhlallista ulkonäköä. Kannen päällä seisova sotilas on oikeassa kädessään todennäköisesti pidellyt lippua, jonka tangosta vain osa on säilynyt. Sotilaan vierellään kannattelema kilpi on tarkoitettu ehkä pikemminkin paraatikäyttöön kuin taisteluun.

Juomakannu on osa Nivalasta tehtyä aarrelöytöä. Kätkön löysi torpparinpoika Leonard Antinpoika Mustakangas vuonna 1891 Nivalan Kolmikankaalta maahan haudattuna. Löytöön kuuluneiden muiden hopeaesineiden, pikarin, mukin ja lusikoiden perusteella esineet oli kätketty todennäköisesti isonvihan aikana vuosien 1713–1721 välillä. Sota- ja kriisiaikoina maahan haudattuja, yleensä kuparisista plooturahoista tai hopearahoista ja -esineistä koostuvia kätköjä on löydetty Suomesta useita.

Fagerström 2000, s. 12–13.