Juomakannu, osa ns. Kaitaisten perintöhopeista
Johan Nützel, Tukholma, 1695. Korkeus 21 cm.
Epätavallisen kookkaan sylinterimäisen kannun kanteen, pohjaan ja kylkeen on upotettu yhteensä 45 hopearahaa, joiden takasivut ovat näkyvissä kannun sisäpuolella. Ulkopinta on rahoja lukuun ottamatta kullattu, sisäpuoli on kullattu kauttaaltaan. Ruotsalaisia rahoja on 24 kpl, saksalaisia 20, tanskalaisia yksi. Vanhin raha on saksilainen taaleri vuodelta 1530 (Saksin herttua Georg der Bärtige), nuorin raha on ruotsalainen Kaarle XI:n yhden riikintaaleri vuodelta 1676. Osa rahoista on muistorahoja.
Kannu on kokonsa ja käsityön korkean tason ansiosta tarkoitettu paitsi omistajansa vaurauden osoitukseksi myös kultasepän taidonnäytteeksi kuin todelliseksi käyttöesineeksi. Rahojen taivuttaminen kannun pintaan sopiviksi ja niiden välisen pinnan täyttäminen kauttaaltaan reliefinä esitettyjen lehtiköynnöskoristeillä kertovat korkeasta ammattitaidosta. Myös runsas kultaus kertoo kannuun käytetystä varallisuudesta.
Kannun lenkkimäinen, nelikulmainen kahva päättyy alhaalla kilpimäiseen levennykseen. Kahvan yläpäässä on reliefinä kuvattu kilpeä tukeva leijona sekä plastisesti muotoiltu pallomainen nuppi, jossa on kuvattu lehtien keskeltä esiin hyökkäävä leijona. Lehtikoristeiset leijona-aiheiset pallojalat muistuttavat kahvan nuppia.
Johan Nützelin valmistama kannu on epätavallisen kookas, joten oluella täytettynä usean litran vetoinen kannu on niin raskas, että siitä juominen ei olisi helppoa (kannu itsessään painaa runsaat 3,2 kg).
Juomakannun pohjaan on kaiverrettu poikkeuksellisen monisanainen latinankielinen kultasepän signeeraus, josta käyvät ilmi myös tilaaja ja valmistusajankohta: me fecit et concinnavit Holmiae Joh. Nissel pro. Joh. Philippo Kilbergero secr. et not. publ. eiusque uxore Euphros. Mar. Belocew mence maio anno 1695 (”minut teki ja suunnitteli Tukholmassa Johan Nützel sihteerille ja julkiselle notaarille Johan Philipp Kilbergerille ja tämän puolisolle Euphrosyne Maria Belocewille toukokuussa vuonna 1695”). Kannu on epäilemättä tehty hääjuhlallisuuksia varten.
Myös kannun myöhemmät omistajat ovat tunnistaneet kannun epätavallisuuden ja arvon, mikä käy ilmi juomakannun kanteen lisätystä kaiverruksesta, jossa kannu eräiden muiden hopeaesineiden kanssa määrättiin Taivassalossa sijaitsevan Östansjön (Kaitaisten) rusthollin sääntöperintönä (eli jakamattomana perintönä) kulkevaksi: Handelsmannen och Notfiskare Ålerman i Stockholm Högachtad herr Johan Österman, föd d. 24: Junii 1695 död d. 23 September 1764 Testamenterar denna Silf[ve]r kanna til Rusthållet Östansiö i Töfsala sockn, såsom fidei Commis för alla de manliga arfingar af des Släkt, som sam[m]a Rusthåll koma att bebo, med vilkor at hvarken pantsätjas, försäljas eller bortskienkas ;;; wäger 242 lod. (”Kauppias ja nuottakalastajaoltermanni Tukholmassa, korkeasti kunnioitettu herra Johan Österman, synt. 24. kesäkuuta 1695, k. 23. syyskuuta 1764 testamenttaa tämän hop[ea]kannun Östansjön rusthollille Taivassalossa sääntöperintönä kaikille niille sukunsa miespuolisille perillisille, jotka tulevat asumaan mainittua rusthollia, sillä ehdolla, ettei kannua pantata, myydä tai lahjoiteta pois. Painaa 242 luotia.”)
Johan Österman lahjoitti sääntöperintönä hopeisen juomakannun myös toiseen omistamaansa rustholliin, Kustavin Kaurissaloon. Kyseisen kannu on myöhäisempi (sen on valmistanut Henrik Wikström Uudessakaupungissa 1828), mutta kannun kylkiin ja kanteen on upotettu hopearahoja samaan tapaan kuin Kaitaisten kannuun.
