Valtionlaina 1872-1880

Lahjoitusmaat olivat Vanhan Suomen tiloja ja kyliä, jotka Venäjän keisarit lahjoittivat Suuressa Pohjan sodassa ja hattujen sodassa ansioituneille alaisilleen. Kun Vanha Suomi autonomian ajan alussa liitettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan, jäi noin 100 000 kansalaista ikään kuin lain suojan ulkopuolelle, maata omistaneiden tsaarin aatelisten alamaisiksi. Vuoden 1867 valtiopäivät teki päätöksen kaikkien lahjoitusmaiden hankkimisesta valtiolle, jolta talonpojat puolestaan saisivat lunastaa ne pitkäaikaisen valtionlainan avulla.

Vuosina 1872–1880 liikkeeseen laskettiin seitsemän kotimaista obligaatiolainaa, joilla hankittiin suurin osa lähinnä Viipurin läänissä sijainneista lahjoitusmaista valtiolle. Viimeiset lunastukset tapahtuivat v. 1890. ja niitä varten otettiin vielä oma valtionlaina samana vuonna. Maakaupat suoritettiin maanomistajien kanssa tehtyjen kauppasopimusten mukaisesti.