Kirkkotornin 1. kerroksen huone

Tätä huonetta voitiin käyttää työ- ja asuintilana, sekä puolustamiseen. Tottin kamari -nimi viittaa Olavinlinnan perustajaan, Erik Akselinpoika Tottiin ja hänen sukuunsa. Hän oli tanskalaissyntyinen ritari.

Eerik Akselinpoika Tott

Eerik Akselinpoika Tott syntyi vuoden 1418 tienoilla tuolloin Tanskalle kuuluneessa Etelä-Ruotsissa, Varbergin linnassa. Nuoruudessaan Erik Akselinpoika opiskeli Italian Padovassa, ja aloitti poliittisen uransa Ruotsin valtakunnanmarski Kaarle Knuutinpoika Bonden palvelijana. Vahvistaakseen tanskalaissukuisen Eerik Akselinpojan uskollisuutta Ruotsille, Kaarle Knuutinpoika nimitti hänet Turun linnanpäälliköksi 1450. Turusta käsin Eerik Akselinpoika harjoitti menestyksekästä kaapparitoimintaa kauppalaivoja vastaan, ja lisäsi tällä tavalla omaisuuttaan.

Kalmarin unioni (1397-1523) yhdisti Tanskan, Norjan ja Ruotsin. Eerik Akselinpoika asettui tukemaan unionikuningas Kristian I:stä Kaarle Knuutinpoikaa vastaan, ja Tott-suvun myötävaikutuksella Kristian I nousikin Ruotsin valtaistuimelle. Suomen linnat olivat Kaarle Knuutinpojan puolella, ja Erik Akselinpoika piiritti Viipurin linnaa saadakseen linnanpäällikön myötämieliseksi uudelle kuninkaalle. Erik Akselinpoika sai Viipurin linnaläänikseen, josta käsin hän edelleen lisäsi taloudellista ja poliittista valtaansa.

Ivan III Vasiljevitš nousi Moskovan suuriruhtinaskunnan valtaistuimelle 1462. Moskovan valta alkoi kasvaa, ja se kilpaili mahdissa Novgorodin kauppatasavallan kanssa, joka oli siihen asti ollut Ruotsin kilpailija idässä sekä v. 1323 solmitun Pähkinäsaaren rauhan toinen osapuoli. Suomen alueen suhteellisen vakaat olot olivat suotuisia Eerik Akselinpojan liiketoimille. Eerik Akselinpojalla oli hyvät suhteet kirkkoon ja arkkipiispa Konrad Bitziin. Yhdessä he olivat lojaaleja unionikuninkaalle, toisin kuin Ruotsin ylimykset. Palkintona uskollisuudesta Eerik Akselinpoika nimitettiin Ruotsin valtionhoitajaksi, ja hän piti jonkin aikaa hallussaan kaikkia Suomen linnaläänejä, ollen koko Suomen käskynhaltija. Eerik Akselinpojan tehokas hallinto oli edullista myös Tukholman näkökulmasta, sillä valtakunnan itäinen osa tuotti veroja huomattavasti enemmän kuin läntinen.

Moskovan suuriruhtinaskunnan kasvava valta sai Eerik Akselinpojan vahvistamaan Viipurin puolustusta. Kaupungin ympärille rakennettiin muuri. Vuoden 1475 maaliskuussa Erik Akselinpoika kutsui koolle Suomen vaikutusvaltaisimmat miehet päättämään uuden linnan rakentamisesta. Linna tuli hänen mukaansa rakentaa Savoon, tärkeälle ja kiistanalaiselle rajaseudulle, jossa Novgorodin ja myöhemmin Moskovan vastainen raja ja itäisen Suomen asukkaiden tärkeät vesi- ja maareitit kulkivat. Ruotsin valtionhoitajaksi Eerik Akselinpojan jälkeen tullut Sten Sture vanhempi suhtautui linnahankkeeseen kylmäkiskoisesti, ja lähetti avuksi pelkästään muonaa. Uuden linnan, Olavinlinnan, rakennustyöt kuitenkin käynnistyivät, ja työvoimaa tuli Hämettä sekä Uuttamaata myöten. Jo 1477 rakennustöissä oli myös 16 muurarimestaria ulkomailta, monet heistä Baltian alueelta, jonne Eerik Akselinpojalla oli hyvät suhteet. Vihollisen jatkuvasta häirinnästä huolimatta linnan rakentaminen eteni ripeästi, sillä Tott-suvun valtakauden aikana, vuoteen 1483 mennessä, linna oli saanut perusmuotonsa ja tornit saavuttaneet keskiaikaisen korkeutensa.

Eerik Akselinpoika kuoli 1481. Sen jälkeen Olavinlinna siirtyi hänen veljensä Lauri Akselinpojan hallintaan. Hänen lyhyeksi jääneen valtansa jälkeen kaikki Tottien hallussa olleet Suomen linnat siirtyivät valtionhoitaja Sten Sture vanhemman haltuun.

Eerik Akselinpojan mahdollisesta Olavinlinnan vierailusta ei ole säilynyt tietoja. Kirkkotornin ensimmäistä kerrosta on kuitenkin totuttu kutsumaan Tottin kamariksi. Se on mahdollisesti ollut kivisen linnan ensimmäinen asuinkäyttöön soveltuva tila. Ajatellaan, että jos Eerik-herra vieraili Olavinlinnassa, tämä takalla varustettu tornihuone olisi saattanut olla hänen käytössään.

Linnan eläimet

Suurin osa Olavinlinnan suureen talouteen kuuluneista eläimistä eli aputiloilla, latokartanoissa, joita Olavinlinnalla oli parhaimmillaan kolme. Etenkin kuningas Kustaa Vaasan aikana (1523-1560) kartanoita ja maanviljelystä kehitettiin voimakkaasti. Kuningas kehotti usein linnojen väkeä toimiin, milloin kiinnittämään huomiota eläinten jalostukseen, milloin lisäämään viljeltyä peltoalaa.

Olavinlinnan 1500-luvun puolivälin tilikirjoista on saatu selville, että lehmiä oli yleensä 300-400, vuohia n. 400 ja sikoja n. 200. Lampaita oli paljon, melkein 1700 eläintä. Vuoden 1567 tilikirjat paljastavat, että latokartanoissa oli 90 kanaa, jotka pyöräyttivät yhteensä 1328 munaa. Näin yksi kana muni suunnilleen yhden munan kuukaudessa.

Linnan väki kykeni keräämään verrattain suuret varastot rehua eläimille, mutta talvikausi oli usein ankara ajanjakso ruokinnan kannalta, ja mm. heinää piti säännöstellä ja täydentää heinäannosta oljilla sekä kuivilla koivun lehdeksillä. Hevosille, etenkin ratsuille varattiin suurin heinäannos.

Linnan vieressä olevalla Tallisaarella pidettiin myös eläimiä. Siellä elelivät linnanvoudin ja asemiesten ratsut sekä lehmiä, sonneja, hiehoja, vasikoita, lampaita, vuohia, sikoja, porsaita, hanhia ja kanoja. Joutsenpaisti oli suurta herkkua, ja joutsenia pyydystettiin verkoilla linnan tarpeisiin.

Itse linnan tilat olivat liian pienet suuren eläinmäärän pitämiseen. Tiedetään kuitenkin se, että Kellotornin vieressä on nk. Koirakallio, jossa oli linnan vahtikoiran paikka. Metsästyskoirilla oli myös oma tehtävänsä. Kissoja on tarvittu pitämään hiiri- ja rottakannat kurissa. Muutamaa lähettien hevosta saatettiin pitää linnan sisäänkäynnin lähellä olevassa pienehkössä tallissa, josta ne voitiin satuloida ja lähteä pikaisesti matkaan.

Lähteet

Pohjolan-Pirhonen, Helge: Olavinlinnan historialliset vaiheet. Pyhän Olavin Kilta 1973, s. 10-56

Hockman, Tuula: Tott-suku ja sen mahdin taustat. Historiallinen aikakauskirja 2013, s. 141-153

Laamanen, M. Opaskoulutusmuistiinpanot, 2009-2019

Maconi, S. 1925. Pyhä Olavin linna. Hajamerkintöjä Linnan Historiasta. Helsinki: F. Tilgmann Oy Kivi- ja kirjapaino, s.29-51