Historiaa

Astu sisään historialliseen Olavinlinnaan.

Olavinlinna rakennettiin aikoinaan verraten harvaan asutulle seudulle. Alue oli kuitenkin sotilaallisesti ja maantieteellisesti merkittävä; seutua halkoi Pähkinäsaaren rauhasta (1323) lähtien rajalinja. Aluksi raja oli Ruotsin ja Novgorodin välinen, myöhemmin Ruotsin ja Moskovan suuriruhtinaskunnan välinen.  Kun 1400-luvun loppupuolella Moskovan suuriruhtinaskunta pyrki laajentamaan valtapiiriään uhaten jo Ruotsin rajoja, tarvittiin uusi linnoitus - Olavinlinna - vahvistamaan itäistä rajapuolustusta.

Olavinlinnan perusti vuonna 1475 tanskalaissyntyinen ritari Erik Akselinpoika Tott, joka tuolloin toimi Viipurin käskynhaltijana. Paikka linnalle valittiin puolustuksen näkökulmasta; jyrkkä kalliosaari kohoaa vuolaan virran keskeltä kahden vesireitin risteyskohdassa. Vihollisen oli vaikea lähestyä linnaa, jonka lisäksi vesitietä pystyttiin hyödyntämään linnaan tarvittavien rakennustarvikkeiden kuljetuksessa.

Ennen varsinaisen kivilinnan rakentamista kalliolle jouduttiin pystyttämään puiset varustukset suojaamaan linnan rakentajia, jotka heti rakennustöiden alettua joutuivat  venäläissotilaiden hyökkäyksien kohteeksi.

Ensimmäisenä valmistui ns. päälinna, joka nousi kalliosaaren korkeimmalle, läntisellle sivulle. Se koostui kolmesta tornista ja niitä yhdistävästä kehämuurista.  Päälinna saatiin puoluskuntoiseksi noin 10 vuodessa. Välittömästi päälinnan valmistuttua käynnistettiin saaren itäpuolella kaksitornisen ns. esilinnan rakennustyöt.  Kokonaisuudessaan työ saatiin valmiiksi 1400-luvun loppupuolella. Tällöin viisitorninen kalliosaaresta nouseva linna edusti aikansa uusinta puolustusarkkitehtuuria pyöreine torneineen ja korkeine kehämuureineen.

Olavinlinnan puoluskyky joutui jo varsin varhain koetukselle, sillä vuonna 1495 puhjenneen sodan jälkeen venäläisjoukot tekivät Olavinlinnaa kohtaan useita hyökkäyksiä.  Sekä 1500- että 1600-luvuilla linnassa jouduttiin tämän tästä sotatoimiin. Suuren Pohjan sodan vaikutukset ulottuivat Olavinlinnaankin, ja kesällä 1714 valta vaihtui linnassa ensimmäisen kerran linnan antauessa venäläisille ankaran piirityksen päätteeksi. Erimielisyydet linnan omistuksesta kuitenkin jatkuivat ja niinpä vuonna 1721 solmitussa Uudenkaupungin rauhassa linna palautettiin  takaisin ruotsalaisille. Kun linna lopulta 1700-luvulla käytyjen monien taisteluiden jälkeen vuonna 1743 solmitussa Turun rauhassa jäi venäläisten haltuun, ryhtyivät venäläiset mittaviin rakennustöihin linnan puolustuskyvyn parantamiseksi.  Tuosta kaudesta ovat todistuksena linnan kulmikkaat bastionit.

Linnassa toimi varuskunta aina vuoteen 1847 asti, vaikka linna menettikin sotilaallisen merkityksensä Suomen sodan jälkeen. Sotilaskäytön loputtua linna toimi lyhyen aikaa tutkintovankilana, kunnes jäi aivan tyhjilleen ja alkoi vähitellen tulla tunnetuksi nähtävyytenä ja matkailukohteena.
Linnan perusteellinen korjaaminen tuli ensimmäisen kerran ajankohtaiseksi kahden linnassa riehuneen tulipalon jälkeen 1870-luvulla. Tuolloin pohdittiin myös linnan käyttöä ja valtio alkoi hoitaa Olavinlinnaa muinaismuistona.

Olavinlinnasta kehittyi nopeasti merkittävä matkailukohde ja suosittu juhlien pitopaikka. Kesällä 1912 oopperalaulajatar Aino Ackté järjesti linnassa ensimmäiset niistä viidestä oopperajuhlasta, jotka olivat vuonna 1967 alkaneiden jokavuotisten oopperajuhlien edeltäjiä.

Olavinlinnaa entisöitiin niin 1800-luvun loppupuolella kuin 1900-luvullakin, joskin viimeisin laajamittainen restaurointi aloitettiin 1961 ja saatiin valmiiksi 1975 linnan viettäessä 500-vuotisjuhliaan. Tämän jälkeen on selvitty pienillä vuosikorjauksilla. Nykyisin Olavinlinna on yksi Suomen suosituimmista nähtävyyksistä ja sen restauroiduissa sisätiloissa vietetään paljon erilaisia tilaisuuksia.


Olavinlinnan rakennusvaiheiden 3D-mallinnus

3D-mallinnus kuvaa linnan kolmea eri rakennusvaihetta, keskiaikaa, vuotta 1730 ja vuotta 1799. Se näyttää konkreettisesti, miten linnan ulkomuoto muuttui esimerkiksi aseistuksen kehittymisen ja sotiin varautumisen myötä.

Olavinlinnan mallinnus havainnollistaa myös sitä, miten sekä ruotsalaisten että venäläisten kädenjälki näkyy linnassa. Mallinnusten lähteenä on käytetty vanhoja ruotsalaisia ja venäläisiä piirustuksia, mittauspiirustuksia, tutkimuksia ja vanhoja valokuvia. Jokaiseen vaiheeseen liittyy kuitenkin myös tekijöiden tulkintaa siitä, miltä linna on näyttänyt.

Mallinnuksen vanhin osa kuvaa keskiaikaa. Ruotsalaiset alkoivat rakentaa Olavinlinnaa levottomalle itärajalleen vuonna 1475. Linna oli noin 150 asemiehen tukikohta. Sen puolustus perustui myöhäiskeskiajan uutuuteen, pyöreisiin, muurista ulkoneviin torneihin, joista voitiin tulittaa laajalle alueelle. Keskiajan mallinnukseen liittyy eniten tekijöiden tulkintaa, sillä lähteitä tuolta ajalta on säilynyt vain vähän. Keskiaikaisesta linnasta on myös kadonnut eniten sellaisia osia ja piirteitä, joita ei ole enää mahdollista jäljittää ja mallintaa luotettavasti.

Vuoden 1730 mallinnus kuvaa Olavinlinnaa ennen ruotsalaisten isännyyden päättymistä vuonna 1743. Linnan Suuressa Pohjan sodassa saamia vaurioita korjattiin, ja yksi keskiaikaisista torneista oli purettu. Lisäksi linnan alueelle oli rakennettu erilaisia puurakennuksia ja -rakenteita, kuten asuin- ja työtiloja esilinnan pihalle sekä paaluesteitä rantavyöhykkeelle ja porttien edustalle puolustuksen vahvistamiseksi.

Mallinnuksen viimeinen vaihe havainnollistaa tilannetta vuonna 1799, jolloin linnan venäläiskauden suurimmat muutostyöt, bastionilinjat, oli saatu päätökseen. Linnaa uudistettiin ja laajennettiin monin tavoin: sen itäosaan rakennettiin uusi Suvorovin esilinna vesikanavineen, torneja korotettiin ja pääportti siirtyi uuteen kurtiinimuuriin. Lisäksi ruotsalaisajan puurakennukset korvattiin uusilla kivirakennuksilla.

Mallinnuksen tekijät
Museovirasto / Minna Väisänen, Johanna Nordman ja Päivi Hakanpää
Vuorio & Torkkel Computer Graphics / Ale Torkkel

Rakennusvaihdeiden mallinnus

Olavinlinnan rakennusvaihden mallinnus kuvaa linnan kolmea eri rakennusvaihetta, keskiaikaa, vuotta 1730 ja vuotta 1799. Se näyttää konkreettisesti, miten linnan ulkomuoto muuttui esimerkiksi aseistuksen kehittymisen ja sotiin varautumisen myötä.

Katso