Kongressisali

Kongressisalin kuilumainen tila oli alun perin täytetty maa-aineksella, koska linnan pitkä pohjoismuuri haluttiin vahvistaa maavallilla. Myöhemmin 1700-luvulla maavalli poistettiin ja tila toimi mm. sotilaiden harjoitustilana. Kongressisalissa on erinomainen akustiikka ja tilaa käytetään erilaisiin tilaisuuksiin.

Pässi

Pässin kasvattaminen Olavinlinnassa liittyy Pyhän Olavin kulttiin. Olavin päivää juhlittiin joka vuosi 29.7., ja juhlaa varten uhrattiin ja syötiin lammas. Tavalla lienee juuret vanhoissa sadonkorjuujuhlissa. Olavinlinnassa lampaan sijasta kasvatettiin mustaa pässiä, joka saatettiin mieltää lammasta voimakkaammaksi symboliksi sotalinnalle ja sitä suojelevalle pyhimykselle. Pässin kasvatusta ei unohdettu uskonpuhdistuksen jälkeenkään, sillä viimeisen linnan pässin kerrotaan vuonna 1728 pudonneen linnaan johtavalta sillalta vuolaana virtaavaan Kyrönsalmeen ja hukkuneen sinne.

Onnettoman hukkumistapauksen jälkeen linna oli ilman pässiä yli 200 vuotta. 1950-luvun alussa linnaan tuotiin maskotiksi Pietari-niminen pässi, joka jäi valitettavan lyhytikäiseksi. Pietarin seuraajaksi valittiin sen jälkeläinen, joka sai nimekseen Pekka Pietarinpoika. Kesät se vietti linnan valleilla ja talvet eräässä kartanossa linnan ulkopuolella. Pekka Pietarinpojasta tuli pian matkailijoiden suosikki. Eläinsuojeluväen aloitteesta Pekka Pietarinpojan ura linnan pässinä päättyi. Vielä 1960-luvulla linnan läheisyydessä sai tavata elävän pässin, kun viereisellä Tallisaarella laidunsi Pekka II. Komea pässi toimi myös mallina pässipatsaalle, jonka veisti Anton Ravander-Rauas vuonna 1965.

Pässillä kerrotaan olleen oma osansa linnan sotahistoriassa. Viholliset piirittivät linnan keväällä 1656. Tarinan mukaan samaan aikaan alkoi tuulla, salamoida ja ukkostaa, ja valleille varattu terva leimahti palamaan korkein liekein. Linnan pässi oli kiivennyt Kongressisalin yläpuolella olevalle
pohjoispatterille etsimään suuhunpantavaa. Se pelästyi jyrinää ja nousi pystyyn kahdelle jalalle huitoen tyhjää ilmaa etujaloillaan. Vastarannalla vihollisten leirissä näky karmaisi. Sinapinkeltaista ukkostaivasta vasten tanssi mustalla muurilla olento, jolla oli valtavat sarvet ja sorkat. Sen suusta näytti sinkoutuvan liekkejä. Ukkonen jyrisi ja salamat leiskuivat. Viholliset lähtivät kauhuissaan karkuun. Heitä ahtautui veneisiin niin paljon, että veneet kaatuivat ja uimataidottomat miehet hukkuivat. Pässi oli pelastanut linnan, ja sai pitää henkensä. Sankari eli linnassa yltäkylläistä elämää, ja sen muisto kulkee yhä savonlinnalaisessa sanonnassa ”elää kuin linnan pässi”.


Lähteet

Korhonen, Seppänen, Vuorikoski: Eläinten veistäjä. Anton Ravander-Rauas ja suomalaisen eläinveistotaiteen huiput. Maahenki s. 173-174.
Museovirasto, Linnasta linnaan projekti: Tarinoita linnoista. Pietari 2014. s. 44-45.