Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Kuukauden esine - Lokakuu 2006


Säästö Kassa Pakanain Walistukseksi - 

N. G. Malmbergin talosta Nivalassa

Säästökassa
N. G. Malmbergin talossa käytetty säästölaatikko. Esine ei ole esillä.
Kuva: Markku Haverinen, Museovirasto (Klikkaa kuva suuremmaksi)

Säästö Kassa
Pakanain Walistukseksi

Älkäät hywin tekemistä ja jakamista
unhottako, sillä senkaltaiset uhrit kel-
paawat Jumalalle. Mutta kuin sinä
almua annat, niin älköön sinun wasen
kätes tietkö, mitä oikia kätes tekee.
Hebr. 13:18÷37

Helmikuun 6. päivänä 1838 ilmoitti Salon (Saloisten) kihlakunnan kruununvouti Gustav Hårdh Oulun läänin kuvernöörille R. W. Lagerborgille Kalajoen pitäjässä syntyneistä "yhteiskunnan rauhaa sekä yleistä viihtymistä häiritsevistä seikoista". Taustalla oli Kalajoen alapiirin nimismiehen Nils Sandmanin tiedonanto:

Säästölippaita varojen keräämiseksi pakanoiden käännyttämistä varten on sijoitettu Ylivieskan kappalaisen Jonas Laguksen virkataloon, apulaispappi L. H. Laurinin käytössä oleviin tiloihin Kalajoen pappilassa, tervahovin inspehtorin J. D. Roosin asuntoon Kalajoen markkinapaikalla ja väliaikaissaarnaaja Nils Gustav Malmbergin huoneisiin Pidisjärven (Nivalan) pappilassa.

Malmbergin asuinrakennuksen porstuassa saliin johtavan oven viereen on naulattu puinen vihreäksi maalattu nk. säästökassa, jonka yläpuolella olevassa kirjoituksessa selitetään laatikon olevan tarkoitettu pakanoiden käännyttämiseksi kristilliseen oppiin. Näihin säästölaatikkoihin suuri osa köyhimmistä talonpojista, varsinkin naiset, kiiruhtavat uhraamaan arvokkaimman omaisuutensa silkkihuivit, silkkipäähineet, pitsit, karttuunivaatteet, kultasormukset jne., joita säästölaatikoista löytyy, muutetaan sitten rahaksi.  

Sunnuntai-iltapäivisin kokoontuu satoihin nouseva joukko väkeä useista pitäjistä ja seurakunnista johonkin talonpoikaistaloon veisaamaan Siionin virsiä ja lukemaan kirjoja. Ne jotka ottavat osaa näihin tilaisuuksiin, uskovat itsensä heränneiksi ja uudestisyntyneiksi, halveksivat kanssakristittyjään ja laiminlyövät työnsä.  

Kuvernööri Lagerborgin mukaan ihmisten houkutteleminen uhraamaan varojaan säästölippaisiin soti 25.4.1696 julkaistua kuninkaallista määräystä vastaan. Seuratilaisuudet taas loukkasivat luvattomien kokousten pitämisen ja niihin osallistumisen kieltävää konventikkeliplakaattia 12.1.1726 ja sitä täydentävää kuninkaallista kirjettä 2.5.1752.

Raportti johti oikeustoimiin. Kalajoen käräjillä 1838 -1839 oli lopulta syytettyinä viisi pappia - Pidisjärven (Nivalan) väliaikaissaarnaaja N. G. Malmberg, Ylivieskan kappalainen Jonas Lagus, kappalaisen apulainen J. Hemming, apulaispappi L. H. Laurin, pastori F. O. Durchman - sekä hartauskokousten järjestäjistä ja niihin osallistuneista koostuva 75 hengen suuruinen joukko mukana myös Paavo Ruotsalainen.

Körttipukuiset savolaisheränneet olivat jo 1820-luvulla tulleet Pohjanmaan rantakaupungeissa ja markkinoilla väelle tutuiksi, kun herännäisjohtajat keskittivät kokoontumisensa tietoisesti markkinamatkojen yhteyteen. Paavo Ruotsalaisen kerrotaan Kalajoella ankarin sanoin puhutelleen punaisilla turkinvöillä vyötettyjä talollisia ja pitäneen kirjavia naisten vaatteita "Lusiferin kaapuina". Pukujen muutokset levisivät täällä nopeasti, sillä talvella 1836 -37 kirjoitti N. G. Malmberg langolleen: "Mitä täkäläiseen talonpoikien vaatteisiin tulee, olivat ne ennen aivan samanlaiset, kuin säätyläisten. Ne jotka Jumalan armosta ovat päässeet näkemään turmeluksensa, käyttävät nyt tavallista talonpoikaispukua".

Malmberg, Lagus ja Laurin väittivät koonneensa säästölaatikoihin etupäässä kotiväeltään varoja lähetystoimen edistämiseksi. Tutkinnassa kävi kuitenkin selville, että ihmiset eri puolilta seurakuntaa eivät olleet luovuttaneet keräykseen vain rahaa vaan myös tavaraa, erityisesti vaatekappaleita ja silkkihuiveja, jotka kävivät tarpeettomiksi sitä mukaa, kun asu vaihtui körttipukuun. Pastori F. O. Durchmanin laatikosta oli löytynyt rahan lisäksi vanhoja naisten päähineitä, pieniä kenkiä, solkia, korvarenkaan osia, huuliharppuja jne.

Syytetyt talonpojat antoivat oikeudelle kirjallisen vastineen, jonka kirjoittajaksi ilmoittautui Matti Niemi Nivalasta muitten seisoessa hänen sanojensa takana: "Me olemme poispanneet silkki ja muun kalliin pugun, joka on talonpoikaselle säädylle sopimaton ja olemme ottaneet senlaisen vaatteen parren, joka vanhastaan on maassa ollut tavallinen, ja joka vielä on meidän vanhemmillamme ja pian yleensä Savon, Hämeen ja Karjalan maan asukkailla, jotka vielä ovat taitonsa pitäneet, eivätkä vaatteenkaan hulluudessa ole niin surkiasti ennättäneet pilautua pois yksinkertaisuudesta, kuin tämän ranta maan asukkaat".

Kalajoen kihlakunnanoikeus antoi päätöksensä syyskuun alussa 1839. Kaikkiaan 80 syytetystä tuomittiin 62 sakkorangaistuksiin, pappien osalta juttu jätettiin tuomiokapitulin harkintaan. Turun tuomiokapituli ei tuomiossaan 11.3.1840 nähnyt pappien toiminnassa tuomittavaa eikä rikollista myöskään säästölippaiden asettamisessa. Hovioikeus määräsi tuomiossaan 17.7.1840 Laguksen, Durchmanin, Laurinin ja Malmbergin pantavaksi puoleksi vuodeksi viralta. Säästölippaiden asettelusta tervahovin inspehtori J. D. Roos tuomittiin sakkojen sijasta varoitettavaksi.

Esine ei ole esillä.

Pirkko Sihvo

Kirjallisuutta
M. Rosendahl 1905. Suomen herännäisyyden historia XIX:llä vuosisadalla. II. Oulu.
Heikki Ylikangas 1979. Körttiläiset tuomiolla. Massaoikeudenkäynnit heränneitä vastaan Etelä-Pohjanmaalla 1830- ja 1840-lukujen taitteessa. Keuruu.