Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Kuukauden esine - Joulukuu 2010


Hanhensulkakuusi


Hanhensulkakuusi

Kansallismuseoon vuonna 2009 lahjoitettu hanhensulkakuusi.
Kuvat: Matti Huuhka, Museovirasto (Klikkaa kuvat suuremmiksi).

Hanhensulkakuusi yksityiskohta

Hanhensulkakuusenneulasia

Hanhensulkakuusi leima
Yksityiskohta leimasta, joka ajoittaa joulukuusen valmistuksen vuosiin 1945-1955.
"Jouluna he pystyttävät tupiinsa kuusia, joihin ripustavat monivärisestä paperista tehtyjä ruusuja, omenoita, piparkakkuja, kultapaperia ja makeisia . . . "

Tuntemattoman kirjoittajan kuvaus Strassburgista vuodelta 1605 on varhaisimpia kirjallisia kuvauksia joulukuusiperinteestä, jonka historiallisten juurien tiedetään ulottuvan 1500-luvulle asti. Keski-Euroopassa joulukuusiperinne levisi uskonpuhdistuksen rinnalla, mikä osaltaan vaikutti siihen, että joulukuusesta vähitellen muodostui katolisen jouluseimen protestanttinen vastine.

Joulukuusen suosiota oli omiaan lisäämään kertomus Martti Lutherista joulukuusen keksijänä. Hänen kerrottiin pysähtyneen eräänä jouluyönä kotimatkallaan Wittenbergiin liikuttuneena ihastelemaan kuusien yllä tuikkivaa tähtitaivasta. Kotiin päästyään hän haetutti metsästä pienen kuusen ja asetteli kynttilät kuin tähdiksi loistamaan sen oksille. Joulun symboliikkaa liittyi myös kuuseen liitettyyn legendaan, jonka mukaan rajuilman yllättämä Vapahtaja etsi turhaan suojaa muiden puiden alta. Vain kuusi levitti uskolliset lehvänsä suojaamaan Vapahtajaa, joka kiitollisena siunasi puun viheriöimään ympäri vuoden.

1700-luvulla joulukuusi saapui Pohjoismaihin, missä se ensin yleistyi kaupunkilaiskodeissa, kartanoissa ja pappiloissa tavoittaen lopulta myös talonpoikaiskodit. Suomessa varhaisin tunnettu tieto joulukuusesta on vuodelta 1829, jolloin ruotsalaissyntyisellä paroni von Klinckowströmillä oli Helsingin kodissaan ei vain yhtä, vaan peräti kahdeksan joulupuuta. 1920-luvulle tultaessa joulukuusesta oli tullut jo kotien keskeisin joulukoriste.

Joulukuusen suosion kasvaessa jouduttiin jo vuonna 1521 Elsassissa rajoittamaan määräyksin tätä metsänhaaskauksena pidettyä innostusta. Tavan katsottiin olevan tuhlausta ja aiheuttavan kohtuutonta tuhoa etenkin nuorissa metsissä. 1810-luvulla aitojen joulukuusien vaihtoehdoksi alettiin valmistaa ensimmäisiä tekokuusia. Niiden materiaaleina käytettiin mm. sammalta, paperia ja värjättyjä hanhensulkia. Sulat soveltuivat tarkoitukseen ihanteellisesti, sillä ne pitivät luontaisen rasvaisuutensa ansiosta hyvin värinsä ja muotonsa.

Saksassa pienikokoisia hanhensulkakuusia valmistettiin aluksi kodeissa käsityönä kunnes 1920-luvulla niitä alettiin valmistaa teollisesti Nürnbergin alueella. Ensimmäisen maailmansodan aikana hanhensulkakuusia lähetettiin mm. rintamalla oleville sotilaille. Kuusia vietiin myös Yhdysvaltoihin, missä niitä käytettiin etenkin näyteikkunoiden joulusomisteina.

Kansallismuseon kokoelmiin lahjoitettiin vuonna 2009 hanhensulkakuusi, joka oli 1960-luvulla otettu talteen Katajanokan romuttamoon tuodusta laivasta. Kuusen "neulaset" ovat värjättyjä hanhensulkia. Oksille on kiinnitetty punaisia massapalloja ja lamettaa ja latvaa koristaa metallilankapunoksesta valmistettu tähti. Kuusen runko on päällystetty ruskealla paperilla ja upotettu puiseen, joulukuusen jalkana toimivaan laatikkoon.

Laatikon pohjassa oleva Made in US Zone Germany -leima ajoittaa kuusen valmistuksen toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, vuosiin 1945-1955. Saksa oli tuolloin jaettu liittoutuneiden kesken neljään eri miehitysvyöhykkeeseen. Yhdysvaltain valvoma sektori käsitti mm. Nürnbergin alueen, missä hanhensulkakuusien valmistuksella oli pitkät perinteet.
Sodanjälkeisessä materiaalipulassa hanhensulat olivat helposti saatavilla ja niitä käytettiinkin tekokuusien valmistusmateriaalina aina 1950-luvulle asti. Tuolloin muovikuuset lopulta syrjäyttivät sulkapuut. Suomessa ensimmäiset tekokuuset ilmaantuivat kauppojen somisteiksi 1950-luvulla, jolloin K.A. Weiste Oy aloitti niiden valmistamisen tekokuitu- ja muovilangoista.

Raila Kataja

Kirjallisuutta:

Kaisa Koivisto, Hannele Nyman, Marjo-Riitta Saloniemi: Joulupuu on rakennettu. Suomalaisen joulupuun tarina. Helsinki 2009.

Juha Nirkko, Urpo Vento (toim.): Joulu joutui. Juhlatietoa, kuvia ja kertomuksia. Helsinki 1994.

Kaisu Jaakkola: Muuttuva joulu. Kansatieteellinen arkisto 28. Helsinki 1977.

Kaisu Vuolio: Suomalainen joulu. Porvoo 1981.