Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Kuukauden esine - Lokakuu 2011


Jalallinen malja Armfeltin kokoelmasta


Jalallinen malja
Kuva: Markku Haverinen, Museovirasto (Klikkaa kuva suuremmaksi).
Oheinen arvoituksellinen malja kuuluu kreivi Carl Alexander Armfeltin vuonna 1925 Kansallismuseolle jättämään testamenttilahjoitukseen. Maljaan ei kuitenkaan liity tietoa siitä, kenelle (tai minkä) suvun jäsenelle se on kuulunut, mistä tai milloin se on saatu eikä liioin mihin sitä on käytetty.

Maljan materiaali on vihreää, punaisin, keltaisin, valkoisin laikuin kuvioitunutta kiveä, ilmeisesti heliotrooppia. Heliotrooppi on vihreä, tavallisesti pääasiassa punalaikullinen kalsedonimuunnos, jota on käytetty korukivenä, antiikin aikana gemmien eli kaiverrettujen soikeitten korujen materiaalina ja erityisesti 1500-1600-luvuilla koriste-esineiden. Maljaosa on lieriömäinen ja on liittyy ilmeisesti irrallisena hiottuun pohjaosaan.

Solakka balusterimainen eli pylväsmäinen jalka liittyy maljan pohjaan hopeanvärisestä metallista tehdyn holkin avulla. Jalka puolestaan kiinnittyy jalkalaattaan samanlaisen metallihelan avulla kuin jalka maljan pohjaan. Pyöreä jalkalaatta on ohut, piparkakkumainen, ja jokaisen pyöreän ulokkeen kohdalla on matala kuoppamainen syvennys. Jalkalaatan reuna on hiottu viistoksi. Maljan hela on hyvin yksinkertainen, kolmivöinen ja sileä.

Arvokkaina pidetyistä, erityisesti väritykseltään poikkeuksellisista ja yleensä kovista kivilajeista kuten akaatista, sardonyksista, heliotroopista, lapis lazulista, tai lasimaisen läpinäkyvästä vuorikristallista tehdyt astiat - maljat, kaatimet, rasiat - olivat arvostettuja ja kalliita käsityön taidonnäytteitä jo antiikin aikana. Ne säilyttivät himoitun keräilyesineen asemansa pitkälle uudelle ajalle, ja usein niihin liitettiin emalilla ja jalokivillä koristellusta kullasta valmistettuja osia kuten kahvoja, kansia, heloja, ja koristereunuksia.

Esineiden kiviosissa on vain harvoin valmistajan merkkejä ja jalometalliosien tekijäkin tiedetään varmuudella hyvin harvoin. Ruhtinaat ja hallitsijat kilpailivat siitä, kenellä oli ruhtinaallisin kokoelma tällaisia korukivistä valmistettuja koriste-esineitä; Aurinkokuninkaan eli Ranskan Ludvig XIV ainutlaatuiseen kokoelmaan kuului 417 värillisistä kivistä (ts. puolijalo- tai korukivistä) tehtyä esinettä ja 532 vuorikristallista hiottua esinettä.

Pikarissa ei ole merkintöjä tai koristelua, joten siinä ei ole mitään tyylipiirteitä, minkä avulla sen ajoittaminen olisi mahdollista. Rakenteeltaan melko yksinkertaisen maljan kiviosat on hiottu hyvin ohueksi ja niiden työstö kertoo korkeasta ammattitaidosta. Tämän kaltaiset kiviesineet olivat muodikkaimmillaan 1600-luvun lopussa ja 1700-luvun alussa. Niiden koristeellinen materiaali, taidokas työstö ja niihin usein lisättyjen metalliosien mielikuvituksellinen ulkonäkö sopivat hyvin barokin aikakauden näyttävyyttä arvossa pitäneeseen esinekulttuuriin.

G. M. Armfeltin perukirjassa vuonna 1815 mainitaan "1 st Pokal med skål af agat och fot af Silf. förg." (pokaali, malja akaattia, jalka kullattua hopeaa), jonka arvo, kuusi ruplaa kertoo sen olleen kuitenkin melko vaatimaton (verrattaessa esimerkiksi perukirjassa mainittuun 40 ruplan arvoiseksi arvioituun, lapis lazulista ja kullasta tehtyyn rasiaan). Osituksessa pokaalin sai leski Hedvig Armfelt. Heidän poikansa Alexander Armfeltin lesken Sigrid Armfeltin 18.2.1841 laaditussa perukirjassa mainitaan "kalk af agat". Arvon, kuusi ruplaa, perusteella molempien mainintojen voisi olettaa tarkoittavan samaa esinettä, mutta varmaa tämä ei ole.

Kuten todettua, onko epätodennäköistä, että tämän maljan voisi yhdistää G. M. Armfeltin perukirjassa mainittuun esineeseen (sen koko jalka oli kullattua hopeaa). Perukirjassa mainitun pokaalin yksi mahdollinen alkuperä voisi olla Kuurinmaan herttua Peter von Biron. Armfelt tunsi herttuan perheen läheisesti, ja varmuudella tiedetään, että hän sai herttuan perillisiltä kiitoksena useita arvokkaita lahjoja hoidettuaan tämän pesänselvityksen vuonna 1800.

Yksityiskohtaista tietoa siitä, mitä kaikkea Armfelt lahjaksi sai, ei kuitenkaan ole, ainoastaan hajanaisia mainintoja kirjeenvaihdossa. Tällainen sinänsä hyödytön koriste-esine ja yksinomaan varallisuuden esittelyyn tarkoitettu keräilyharvinaisuus sopisi kuitenkin hyvin rikkaaksi tiedetyn Kuurinmaan herttuan omistukseen. Armfeltin kokoelman maljan alkuperä jäänee kuitenkin kaikilta osin salaisuudeksi.

Esine ei ole esillä.

Jouni Kuurne