DSC1011
Sitruspuristin. Kuva: Eetu-Juhani Vuorenmaa

Mitä esineet kertovat ajastamme ja meistä, kysyy Kansallismuseon Inventarium-näyttely

Näyttelyt, Museot

Kansallismuseossa 20.8.2021 avautuvassa Catarina Ryöpyn elämäkertanäyttelyssä kirpputoreilta ja ystäviltä kerätyt esineet peilaavat historian tapahtumia ja yhteiskunnallisia käännekohtia.

Muukalaisuuden ja vierauden teemoja taiteessaan tutkivan Catarina Ryöpyn tummasävyisen ja kantaaottavan mutta leikkisän näyttelyn symbolikuvana toimii videoteos Perhosefekti – Estetty, jossa neitoperhonen räpiköi lasipurkissa.

”Teos heijastaa kykenemättömyyttämme ratkaista asioita. Purkin löysin torilta kauan aikaa sitten. Se pääsi nyt näyttelyyn Reine Lukinmaan editoimaan videoteokseen”, Ryöppy sanoo.

Yhteiskunnalliset teemat ja kriittinen, kantaaottava ote ovat vahvasti läsnä näyttelyn uusissa teoksissa, kuten installaatiossa Perspektiivi – Raja. Vuoden 2015 lopulla kuvaan tallennettua Välimeressä seilaavaa täyttä pelastusvenettä katsotaan poliisinauhojen takaa. Ryöppy on kerännyt poliisin huomionauhoja vuosia Pariisista, Roomasta, Tsekeistä ja Suomesta.

”Tänä vuonna tammi- ja kesäkuun välisenä aikana Välimereen on hukkunut 1146 ihmistä. Vuoden 2014 lopulta hukkuneita on kaikkiaan noin 17 000”, kertoo Ryöppy.

Ryöppy on työskennellyt useamman kerran pidempiä ajanjaksoja Pariisissa sijaitsevassa Cité-taiteilijakeskuksessa ja Alaskassa. Ranskan ydinkokeista Mururoalla kertoo Kansallismuseossa nähtävä uusi teos, installaatio, jonka Ryöppy luonnosteli ensimmäisen kerran paperille jo 90-luvulla.

Valokuvaprojektiossa puolestaan kahdeksan historiakuvan sarjan avaa Ryöpyn syntymäpäivälle 23.8.1939 päivätty otos Molotov-Ribbentrop-sopimuksen eli Saksan ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimuksen allekirjoittamistilaisuudesta.

Historia näkyy esineissä ja meissä

Inventarium-näyttelyn absurdimpaa puolta edustavat kymmenet vitriineissä nähtävät esineet.

”Ne ovat kertyneet minulle pitkän ajan kuluessa kirpputoreilta maailmalta. Ne vain osuvat käteeni ja pistävät silmään. En kerää tarkoituksella mitään tiettyjä esineitä. Osan esineistä olen saanut ystäviltäni ja osa on omia vanhoja esineitä ’aarrekaapistani’, kuten vaikkapa nahkakengät, jotka ovat olleet lapsena minulla ja kaikilla sisaruksillani.”

Ryöppyä kiinnostaa esineen suhde omistajaansa: kenen esineet ovat olleet ja mitä ne ovat heille merkinneet. Mitä tapahtuu esineille meidän jälkeemme? Miksi esineet ovat päätyneet kirpputorille eivätkä jätehuoltoon?

”Esineitä tutkiessa voi pohtia kuinka yhteiskunnalliset tapahtumat ovat vaikuttaneet esineiden päätymiseen kirpputorille, niiden keräämiseen ja siihen, miten joistakin on tullut humoristisia, kauniita tai irvokkaita”, Ryöppy pohtii.

Näyttelyssä kuultava äänimaisema on säveltäjä Max Savikankaan käsialaa. Äänet heijastavat näyttelyssä olevia esineitä ja teoksia.

Catarina Ryöppy (s. 1939) on Helsingissä syntynyt ja Sveitsin Lausannessa opiskellut taiteilija, joka pohtii valokuvissaan ja installaatioissaan ihmisen identiteetin rakentumista, sen haurautta ja häilyvyyttä ulkoisten paineiden alla. Ryöppy on pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä ja osallistunut ryhmänäyttelyihin eri puolella maailmaa. Hän sai kuvataiteen valtionpalkinnon vuonna 2010 ja Pro Finlandia -mitalin 2011. Hän asuu ja työskentelee Helsingissä.