Surulakki Papua-Uudesta-Guineasta

Papua-Uuden-Guinean gogodala-kansan alueella Gaimassa miehet käyttivät normaalisti yötä päivää palmikoituja jäykkiä kartiomaisia suippopäisiä lakkeja (díba), jotka liimattiin kiinni ihoon ja hiuksiin. Niiden sijaan suruaikana pidettiin verkkolakkia tai suruverkkoa (atíma), joka pussimaisena peitti koko pään. Se voitiin myös taitella siten, että kasvot jäivät vapaiksi. Verkon pituus riippui vainajan ja surijan välisestä sukulaisuussuhteesta.

Vuonna 1910 Gunnar Landtman teki matkan gogodada-alueen läpi Gaimasta Bamujoelle Lontoon lähetysseuran pastori B. T. Butcherin seurassa. Valitettavasti vuorovesitulva melkein hukutti matkalaiset ja suuri osa Landtmanin alueelta keräämästä esineistöstä tuhoutui. Kansallismuseoon saatiin kuitenkin viitisenkymmentä Landtmanin keräämää gogodala-esinettä ja ne muodostavat ensimmäisen tämän kansan keskuudesta hankitun kokoelman. Aikaisemmin heiltä oli saatu talteen vain satunnaisia esineitä.

Kasvikuidusta solmittu verkkolakki, jollaista käyttivät hautajaisissa ja suruaikana sekä naiset että miehet.

Etnografiset kokoelmat, VK4902:146, 1910. Kuva: Timo Syrjänen, Museovirasto 1978.