Linnunkuvat eli kaaveet

Kuukauden esine - Elokuu 2006

Vesilintujen pyynti niinsanotusti kuvilta on ollut yleinen ja ilmeisesti melkoisen vanha menetelmä. Merensaaristossa ja joillakin Pohjois-Suomen suurilla järvillä on pyydetty vesilintuja käyttäen kuvia eli kaaveita, tavan oletetaan olevan peräisin ainakin 1500-luvulta. Metsissä puolestaan ammuttiin teeriä kuvilta, mutta se lienee Suomessa huomattavasti myöhempää perua. Varhaisimmat tiedot siitä ovat 1800-luvulla, mutta esimerkiksi Baltiassa teeriä tiedetään ammutun kuvilta jo 1600-luvulla.

Houkutuslintu- tai -eläinmenetelmän arvellaan kehittyneen alun perin elävien eläinten käytöstä. Lapissa esimerkiksi tiedetään pyydetyn poroja niin, että metsästäjä on sitonut vaatimen kiinni puuhun ja jäänyt sitten itse väijyksiin odottamaan hirvaan tuloa. Suomensukuisista kansoista menetelmää ovat käyttäneet esimerkiksi ostjakit, jotka antoivat kasvattamiensa kesyjen hanhien houkutella luokseen yli muuttavia villihanhia.

Ensimmäiset itse tehdyt houkutuslinnut ovat luultavasti olleet heinillä täytettyjä vesilintuja, joilla on houkuteltu niiden lajikumppaneita pyyntietäisyydelle. Ne on ankkuroitu veteen laudankappaleeseen kiinnitettyinä. Lintuja myös valmistettiin eri materiaaleista, puusta, korkista, pellistä (teeriä myös kankaasta). Kuvien käyttäminen kehittyi aikojen kuluessa hyvin monimuotoiseksi. Kokeneilla vesilintujen pyytäjillä oli kullekin lajille niiden käyttäytymiseen perustuvat niksit, joiden mukaan kuvien käyttötapa määräytyi.

Vaikuttavia tekijöitä olivat ajankohta, säätila, tuulen suunta, pyyntipaikka jne. Kuvien ulkonäkö, lukumäärä ja asettelu olivat myös kutakin lajia varten omanlaisensa. Allia ja telkkää varten oli oltava hyvin "näköiset" kuvat, kun taas pilkkasiipi eli vartti ei ollut niin tarkka - saaristolaiset sanoivat, että pilkkasiipi laskeutuu vaikka vanhalle kalossille. Myös tukkakoskelon huijaamiseen riitti hyvinkin tökerö kuvatus.

Vesilintujen pyynti on ollut varsinkin merensaaristossa paikoin melkoisen tärkeä sivuelinkeino. Osa saaliista syötiin tuoreeltaan, mutta suurin osa suolattiin. Jos saalis oli hyvä, siitä riitti sekä myyntiin että omaan ruokavarastoon. Käsitykset eri vesilintujen ominaisuuksista riistalintuina ovat aikojen kuluessa vaihdelleet, samoin lakien ja asetusten niiden pyynnistä antamat määräykset, joita myös on melkoisesti rikottu.

Antti Metsänkylä