Ristimäpussi Ylihärmästä

Ylihärmästä peräisin oleva ristimäpussi on tehty vanhan mallin mukaan. Saatekirjeessä vuodelta 1931 Samuli Paulaharju kirjoittaa:

"Entisaikaan kun lasta vietiin ristille, niin lapsen kehtolakana troklattiin pussiksi. Kaulan ympäri se käärittiin kuin kraki alaspäin, ja siihen reunaan pantiin kurenauha. Se oli kuin lapsen mitalla tehty, ei sen pitempi. - - - Jalkapäästäkin se troklattiin kiinni. Jos lapsi nukkui kun ristiltä tultiin, ei lasta otettu pois pussista, ennen kuin se heräsi, ettei olisi tullut itkuiseksi. Sitten pussi taas ratkottiin ja käytettiin kehtolakanaksi. Liisa Kujanpää valmisti pussin aivan samanlaiseksi kuin se, jota ennen tavattiin käyttää."

Katolisella keskiajalla lapsi kastettiin laskemalla tämä alastomana kokonaan kasteveteen. Sen jälkeen lapsi kiedottiin valkoiseen liinavaippaan, jota kummitäti piteli kasteen ajan. Valkoinen väri edusti puhtautta ja viattomuutta ja suojasi lasta pahoilta hengiltä. Luterilaisella ajalla siirryttiin valelukasteeseen ja valkoinen liinavaippa korvattiin säätyläispiireissä edustavalla kantoasulla, joka puettiin kapaloiden päälle.

Kirkot omistivat vielä 1600-luvun alkupuolella valkoisia liinavaippoja, mutta ne jäivät pian pois käytöstä. Säätyläiset alkoivat siirtyä värikkäisiin ja koristeellisiin silkki- ja samettikankaisiin. Käyttöön tulivat kotelomaiset kantokaavut. Asuun kuului aina myös myssy, tytöille ja pojille erilaiset. 1700-luvulla palattiin valkoiseen väriin.

Säätyläisillä ja porvareilla kasteasut periytyivät suvussa, köyhempi väki saattoi lainata kasteasun kätilöltä. Papinrouvat toimivat Suomessa talonpoikaismorsiamien pukijoina ja heillä oli 1700-luvulla myös lainattavia ristiäisasuja.

1700-luvun lopulla kastepuvun malliksi alkoi tulla pitkä mekko, joka jäljitteli naisen uusklassista muotipukua. Seuraavan vuosisadan aikana puku leveni ja sai lisää pituutta alkaen muistuttaa nykyisin käytössä olevia kastemekkoja.

Puvut valmistettiin silkistä 1800-luvun alkupuolelle saakka. Valkoinen puuvillakankainen ristiäismekko tuli Suomessa käyttöön säätyläispiireissä 1800-luvun lopulla. Aikaisemmin ristiäismekkoa oli voitu käyttää lapsen juhlapukuna myös muissa tilaisuuksissa, mutta 1800-luvun aikana se vakiintui vain kastetilaisuudessa käytettäväksi.

Rahvaan lapset voitiin kastaa ristimäpussissa, joka ommeltiin kokoon taitellusta kehtolakanasta. Ristimäpussin ei tarvinnut olla edustava, vaan tärkeää oli suojautuminen pahoilta hengiltä. Valkoinen kastemekko levisi Suomessa maaseudulle vasta 1920-luvulla.

Pirkko Madetoja