Ilmahälytyssireeni

Toisen maailmansodan aikana Neuvostoliitto pommitti ilmahyökkäyksillä myös Suomen kaupunkeja. Ensimmäiset pommitukset tehtiin heti talvisodan ensimmäisen päivänä, jolloin esimerkiksi Helsinkiä pommitettiin kahdesti seurauksena 90 kuollutta. Seuraavina sotavuosina Helsingin pommitukset jatkuivat. Eniten kuolonuhreja aiheuttivat vuoden 1944 helmikuun kolme erillistä suurpommitusta, joiden kuluessa vihollinen hyökkäsi yhteensä yli 2000 lentokoneen voimalla pudottaen yli 16 000 pommia aiheuttaen 150 pääasiassa siviilihenkilön kuoleman. Rakennuksista noin 6 % tuhoutui tai sai vaurioita. Yhteensä toisen maailmansodan pommituksissa Helsingissä kuoli 351 henkeä.

Sota-aikana suomalaisille tuli tutuksi ilmahälytyssireeneiden nouseva ja laskeva hälytysääni. Ohjeiden mukaan sireeneitä soitettiin yhtäjaksoisesti 3-5 minuutin ajan hyökkäyksen lähestyessä ja kun ilmavaara oli ohi ne soivat tasaisella äänellä. Helsingin kaupunki päätti vuonna 1938 toteuttaa hälytyssireenijärjestelmän ja tilasi mm. Strömberg Oy:ltä sähkökäyttöisiä, talojen katoille sijoitettavia sireeneitä 50 kappaletta. Niiden kuuluvuusalue oli 600 metriä. Näiden kuuluvuusalueita täydentämään oli olemassa lukuisia käsikäyttöisiä, kammesta veivattavia, kantokahvalla varustettuja sireeneitä.

Kuukauden esine on sota-ajalta peräisin oleva käsin veivattava hälytyssireeni. Se on ollut käytössä Helsingin Hylkysaaressa sijainneella luotsiasemalla, joka myöhemmin toimi Suomen merimuseona.

Risto Hakomäki

Lähde:

Helminen Martti - Aslak Lukander 2004. Helsingin suurpommitukset helmikuussa 1944. Helsinki: WSOY.