Kaunoluistimet

Alun perin talviajan liikkumiskeinoksi kehittynyt luistelu muuttui vähitellen vuosisatojen kuluessa vapaa-ajan harrastukseksi ja kilpaurheiluksi. Luistelu oli jo 1600-luvulla Hollannissa suosittu vapaa-ajanviettotapa ja jäällä vietettiin niin arkea kuin juhlaakin luistellen. Tuolloin käytössä ollut luistintyyppi oli terältään suora ja edestä kippurakärkinen. Rautaterä oli kiinnitetty puupohjaan, joka kiinnitettiin remmeillä kenkään. Tämä terämalli soveltui hyvin matkaluisteluun ja pikaluisteluun, mutta huonommin taitoluisteluun.

1850-luvulta lähtien luistelu kehittyi erityisesti Pohjois-Amerikassa uusien, kokonaan metallisten luistimien ansiosta. Erityisen kuuluisa oli Euroopassakin 1860-luvulta alkaen esiintynyt yhdysvaltalainen Jackson Haines (1840-1875). Hän käytti kaarevateräisiä luistimia, jotka mahdollistivat entistä ketterämmän liikkumisen ja mm. piruettien ja pienten hyppyjen tekemisen. Haines vieraili 1875 Suomessa Helsingissä ja Kokkolassa, jossa hän kuoli tuberkuloosiin. Hänet on haudattu Kokkolaan.

Kokonaisen vuosikymmenen maailman kilpataitoluistelua hallitsi ruotsalainen Ulrich Salchow, joka voitti 10 maailmanmestaruutta vuosina 1901-1910. Salchowin menestykseen vaikutti hänen kehittelemänsä uusi luistin. Hän luisteli aikaisempaa kapeammalla terällä, joka oli keskeltä suora ja molemmista päistä kaareva. Lisäksi hän kehitti terän etukaareen piikit, jotka helpottivat hyppäämistä. Näin kaunoluistimen terä oli kehittynyt sellaiseksi kuin se edelleenkin pääpiirteissään on.

Vielä pitkälle 1900-luvun alkupuolelle asti luistimet käsittivät vain erilliset terät, jotka kiinnitettiin erilaisin tavoin talvikenkiin. 1920-luvulla ja 1930-luvun alussa yleistyivät vähitellen nyöritetyistä saappaista ja niiden pohjiin ruuvatuista teristä koostuvat luistimet. Teriä ei enää saanut irrotettua saappaista, eikä saappaita siten voinut käyttää muuhun kuin luistelemiseen. Kuukauden esineenä olevat naisten kaunoluistimet edustavat juuri tätä vaihetta luistinten kehityksessä. Luistimia on käytetty 1930-luvulla Hyvinkään Ridasjärvellä, jossa niillä luisteli järven jäällä Ridasjärven työlaitoksen johtajan Jussi Rantalan puoliso Zenia Rantala o.s. Herttua. Kaunoluistimet on hankittu Yhdysvalloista, ne on valmistanut 1930-luvulla sikäläinen luistinvalmistaja Barney & Berry. Springfieldissä Massachusettissa toiminut Barney & Berry oli aloittanut toimintansa jo 1800-luvun puolivälissä.

Luistinten saapasosa on ruskeaa nahkaa ja siinä on tiheä nyöritys, joka on mahdollistanut luistimen tiukan kiinnittämisen jalkaan. 1900-luvun alkupuolella naisten luistimet olivat väriltään ruskeita tai mustia. Norjalainen luistelutähti Sonja Henie käytti ensimmäisenä valkoisia luistimia. Sonja Henie aloitti kilpauransa Olympialaisissa jo 11-vuotiaana vuonna 1924 ja voitti olympiakultaa vuosina 1928, 1932 ja 1936. Vuonna 1936 hän siirtyi Hollywoodiin luisteluelokuvien tähdeksi. Hänen ilmiömäiset taitonsa ja uransa innoittivat varmasti monia tyttöjä ja naisia luistimille.

Satu Frondelius