Vappukukka

Suomen vanhimman hyväntekeväisyysmerkin historia alkaa vuodesta 1904, jolloin nuori helsinkiläinen pankkineiti Greta Klärich vieraili Göteborgissa ja tutustui ranskalaisperäiseen Goutte de lait- eli Maitopisara-aatteeseen. Aatteen ideana oli vähentää korkeaa imeväisyyskuolleisuutta, joka oli huonon hygienian seuraus. Seuraavana vuonna Klärichin aloitteesta perustettiin Maitopisarayhdistys (Föreningen Mjölkdroppen), joka aloitti Helsingissä lastenneuvolatoiminnan.

Yhdistyksen perustamilla Maitopisara-asemilla kerättiin äidinmaitoa runsasmaitoisilta äideiltä ja jaettiin edelleen sitä tarvitseville. Asemilla toimi alusta saakka lastenlääkäri, joka määräsi lapselle terveydentilan perusteella oikeanlaisen maitoseoksen. Asemien maitoseokset annosteltiin valmiiksi pulloihin, sillä puhtaan maidonhankinnan lisäksi ongelmana oli usein oikeanlaisen seoksen valmistaminen. Tilannetta hankaloittivat myös työläiskotien puutteelliset olot: Kodeissa ei ollut viileäsäilytystiloja, kattilat ja pullot puuttuivat ja niiden puhtaana pitäminen oli hankalaa. Maidon jakelun ja lääkärintarkastusten lisäksi Maitopisaran toimintaan kuuluivat alusta saakka kotikäynnit yhdistyksen kirjoissa olevien lasten koteihin.

Ensimmäisen toimintavuoden jälkeen Maitopisarayhdistyksen kirjoihin oli merkattu jo 120 alle 1-vuotiasta lasta. Maitoseoksia oli jaettu vuoden aikana keskimäärin 360 annosta päivässä. Täysin varattomat äidit saivat maidon ilmaiseksi, muilta perittiin pieni maksu. Saadakseen päivittäisen maitoseoksen äidin oli esitettävä lääkärille selitys siitä, miksei hän kyennyt imettämään. Lapsi oli myös tuotava säännöllisesti asemalle tarkastettavaksi.

Maitopisaran toimintaa rahoitettiin yksityishenkilöiltä ja yrityksiltä saaduilla lahjoituksilla sekä kaupungin tuella. Näiden rahoitusten lisäksi Maitopisarayhdistys keräsi rahaa Ruotsista saadun mallin mukaan. Siellä oli vuodesta 1907 asti kerätty varoja tuberkuloosityöhön myymällä vappuna halpoja kukkarintaneuloja. Jo seuraavana vuonna Klärich värväsi vapaaehtoisia askartelemaan kukkia, joita sitten myytiin Esplanadilla paperikukkasin koristelluista vaunuista. Ensimmäinen keräys oli suurmenestys, kukkia myytiin 90 000 kappaletta.

Vappukukkien myynti kasvoi vähitellen ja Maitopisarayhdistys laajensi toimintansa ja neuvonta-asemansa koko maahan. Neuvolatoiminnasta tuli kuntien lakisääteinen tehtävä vuonna 1944, jonka jälkeen Maitopisara-asemat vähitellen kunnallistettiin. Vuonna 1976 yhdistys sulautui Folkhälsaniin, joka yhä järjestää vappukukkakeräyksen lasten hyväksi.

Pienten vappukukkien muodot ja värit ovat vaihdelleet vuosittain. Myös kukkasiin käytetyt materiaalit kertovat niiden pitkästä historiasta; kukkia on tehty selluloidista, pahvista, guttaperkasta, kankaasta ja muovista.

Sari Tauriainen